Birger Kaipiainen (1915-1988)
keramiikkataiteilija
Birger Kaipiainen oli Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia keramiikkataiteilijoita. Häntä on sanottu ”koristelijoiden kuninkaaksi” ja ”keramiikan ruhtinaaksi”, jonka töitä leimaavat koristeellisuus, mielikuvituksellisuus ja eksotiikka. Hän syntyi Porissa, mutta perhe muutti sittemmin Helsinkiin. Hän keskeytti koulunkäyntinsä matematiikan ehtojen takia, koska taide ja kulttuuri kiinnostivat enemmän. Hän pääsi jo 11-vuotiaana poikasena Ateneumiin harjoitusoppilaaksi ja opiskeli sitten Taideteollisuuskeskuskoulussa koristemaalausta ja keramiikkaa vuosina 1933-1937. Heti valmistuttuaan hänet palkattiin Arabian tehtaan taiteilijaksi ja hänen uransa Arabian kuuluisalla taideosastolla jatkui yli 50 vuotta.
Ensimmäisinä töinään Kaipiainen koristeli maalaamalla ja raaputtamalla vateja, kannuja ja maljakoita sekä muita fajanssiesineitä. 1940-luvulla hänen tavaramerkikseen muodostuivat erilaiset seinälautaset ja seinälaatat sekä tarjoilupöytien pöytälevyt, joiden aiheina olivat ihmishahmot, puut, kukat ja linnut. Värit vaihtelivat sinisen ja vihertävän eri sävyistä violettiin ja purppuraan ja esineissä oli runollinen ja hieman mystinenkin tunnelma. Vaikutteet tulivat keskiajasta ja renessanssista ja toisaalta koko hänen tuotantoonsa vaikuttivat lapsuusmuistot Laatokan rannalla vietetyistä kesistä ja Valamon luostarin ilmapiiristä.
Talvikaudella 1949-1950 Birger Kaipiainen työskenteli Italiassa Società Ceramica Richard Ginorin palveluksessa. Tuona aikana hän alkoi tehdä pitkäkaulaisia, tyyliteltyjä naishahmoja, jotka oli maalattu fajanssiharkoille tai muille alustoille. Näissä töissä oli runsaasti ornamentteja sekä uutuutena helmikoristeita. Naishahmojen kasvoissa näkyi myös bysanttilainen vaikutus. Taiteilija itse nimesi teokset prismoiksi.
Arabiassa työskentelyn katkaisi kutsu Rörstrandin taiteilijaksi ja Ruotsin kautta kesti vuodesta 1954 vuoteen 1958. On arvioitu, että aika Rörstrandilla oli Kaipiaisen ”moniulotteisin, rikkinäisin ja vaikeaselkoisin kausi”. Hän työskenteli intensiivisesti ja työt olivat ehkä rohkeampia kuin Suomessa. Hän teki yhä prismoja, mutta myös muunlaisia veistoksellisia töitä aiheena ratsuja, kukkia ja perhosia. Teosten pintaa koristivat usein kellot, orvokit ja ihmiskasvot.
Palattuaan takaisin Arabialle Kaipiainen sai taitavan apulaisen Terho Reijosen, joka oli työskennellyt tehtaalla koristemaalarina. Näiden kahden tekijän vuosikymmenien mittaisesta hyvästä yhteistyöstä kasvoi Kaipiaisen monipuolinen ja laaja tuotanto. Terho Reijonen dreijasi esineet, koska Kaipiainen ei voinut itse käyttää dreijaa polion aiheuttaman jalkavamman takia. Ensimmäiset isot, kuuluisat helmilinnut syntyivät kohta Ruotsista paluun jälkeen. Niihin tarvittiin tuhansia helmiä, jotka Reijonen pyöritti käsin. Myöhemmin helmiä valmistettiin sarjatuotantona Turun Posliinitehtaalla, mutta ne oli kuitenkin maalattava käsin. Seinälaattojen ja isojen vatien koristelu tapahtui siten, että Kaipiainen piirsi koristeaiheet lyijykynällä ja määräsi värit. Tämän jälkeen Reijonen kaiversi syvennykset ja uurteet, kuten kasvien varret ja lehtiruodot. Pinta peitettiin keraamisella värillä ja uurteet täyttyivät. Uurteiden ulkopuolelta raaputettiin väri pois, niin että väriä jäi vain uurteisiin. Muut koristeaiheet ja tausta maalattiin. Kohollaan olevat kuviot liimattiin työhön vasta polton ja lasituksen jälkeen.
Kookkaat helmilinnut, kuovit, toimivat katseenvangitsijoina Suomen osastolla Milanon triennaalissa vuonna 1960 ja ne palkittiin Grand Prix -palkinnolla. 1960-luvulla syntyivät myös isot vadit, joissa oli usein kohokuvioita, kuten hedelmiä tai kukkia. Harppua soittavat enkelit ovat 60-luvun lopun mystisiä lasiveistoksia. Musiikki oli Kaipiaiselle hyvin tärkeää ja hän on kertonut, että musiikki johdatteli hänen ajatuksiaan ja käsiään muotoilemaan uusia aiheita. Tunnetuin tuon ajan töistä lienee suuri seinäreliefi Orvokkimeri, joka kuului Suomen osastoon Montrealin maailmannäyttelyssä 1967. Sen mitat ovat 4,5 x 9 m. Orvokit oli valmistettu käsin ja teoksen pintaan oli upotettu yli 2 miljoonaa helmeä. Joutsenet oli rakennettu pienistä joutsenista ja peilit kuvasivat vettä. Teos on nykyisin Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalin seinällä.
1970- ja 1980-luvuilla koristeaiheet muuttuivat. Vadit olivat hyvin maalauksellisia ja niissä oli sekä kolmiulotteisia kuvioita että interiöörejä. 70-luvun lopulla vateihin tulivat sudenkorennot ja kovakuoriaiset. Armi Ratia oli taiteilijan hyvä ystävä ja Bökarsin kartanon puutarhat, kyntteliköt ja kattokruunut näkyvät töissä.
Birger Kaipiainen keskittyi lähes pelkästään uniikkikeramiikan tekemiseen. Poikkeus sarjatuotannon puolelle on Paratiisi-astiasto. Voimakaskuvioinen ja -värinen astiasto tuli tuotantoon 1969. Lautaset ja vadit olivat muodoltaan soikeita kuten Kaipiaisen uniikkivaditkin. Ilman kuviota, valkoisena, tämä astiasto oli nimeltään Eva ja keltaisena Aatami. 70-luvun alkupuolella astiasto sai Apila-koristeen. Kun Arabian tehdas yhdistettiin Rörstrandiin 1974, Paratiisin valmistus lopetettiin. Ihmisten vastalauseet ja se, että Paratiisin katsottiin kuuluvan suomalaiseen kulttuuriperintöön, johti tämän astiaston tuotannon uudelleen aloittamiseen vuonna 1987. Syksyllä 2000 otettiin myös mustavalkoinen Paratiisi jälleen tuotantoon ja keväällä 2006 elvytettiin Apila-astiat. Paratiisin lisäksi Kaipiainen on suunnitellut Arabialle Tapetti-nimisen koristeaiheen ja perhoskoristeen 1950-luvun kaatimeen.
Kaipiainen oli balettomaani ja suuri teatterin ihailija, jolla oli aina varattuna paikka Suomen Kansallisoopperassa. Vuonna 1951 hän suunnitteli lavastuksen Prinsessa Ruusunen -balettiin. Puvustuksen hän suunnitteli ainakin kahteen Ruotsalaisen teatterin näytelmään, jotka olivat Markiisitar de Sade (1970) ja Kustaa III (1982).
Toinen poikkeama keramiikan alalta oli tapettimallien suunnittelu Pihlgren & Ritola Oy:lle. Kiurujen yö on ehkä Suomen kuuluisin tapettimalli, etenkin sinisävyisenä. Siinä esiintyvät Kaipiaisen keramiikkatöistä tutut koristeaiheet: linnut, orvokit ja kellot. Toinen tapetti on nimeltään Ken kiuruista kaunein. Molemmat tapetit on suunniteltu 1957.
Birger Kaipiaisella oli useita yksityisnäyttelyjä uransa aikana. Wärtsilä-Arabian näyttelyhuoneistossa Helsingissä hän piti vuosina 1952-1984 kahdeksan näyttelyä. Rörstrandilla työskennellessään hänellä oli näyttely New Yorkissa 1955 ja Pariisissa hänen töitään esiteltiin kymmenen vuotta myöhemmin 1965. Retrospektiivinen näyttely pidettiin ensin Savonlinnan Retretissä 1989 ja sitten Taideteollisuusmuseossa Helsingissä 1990. Kaipiainen palkittiin kahdesti Milanon triennaalissa: 1951 Diplome d´ Honneur -palkinnolla ja 1960 Grand Prix'lla. Hän osallistui lukuisiin Arabian taideosaston sekä Suomen Taideteollisuusyhdistyksen järjestämiin kansainvälisiin näyttelyihin ja oli yksi suomalaisen muotoilun ehdottomista tähdistä. Hän sai Pro Finlandia -mitalin 1963, Helsingin kaupungin taidepalkinnon 1970, tanskalaisen Illumin taideteollisuuspalkinnon 1972, ruotsalaisen Prins Eugen -mitalin 1982 ja professorin arvonimen 1977.
Birger Kaipiaiselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1981, mutta hän tuli silti joka päivä työhuoneelleen Arabian tehtaan yhdeksänteen kerrokseen. Hän kuoli työnsä ääreen illalla 18.7.1988.
Auli Suortti-Vuorio
Lähteet:
Arabia. Kirjoittajat Marjut Kumela, Kristiina Paatero ja Kaarina Rissanen. Helsinki 1987.
Berg, Maria, Kaipiainen. Keuruu 1986.
Birger Kaipiainen. Näyttelyluettelo. Toim. Jarno ja Kaarina Peltonen. Näyttely Retretissä 1989 ja Taideteollisuusmuseossa 1990. Taideteollisuusmuseon julkaisu no 32.
Birger Kaipiainen – Tarinoita astiaston takaa. Lehdistötiedote näyttelyyn Birger Kaipiaisen uniikkitöistä ja mustasta Paratiisista Arabian museon galleriassa 8.9.-15.10.2000. Kirj. Hannele Nyman.
Nyman, Hannele, Welcome to the paradise. The works of Birger Kaipiainen. Form Function Finland 3-4/2000.
Taidekeramiikka Suomessa. Toim. Åsa Hellman. Keuruu 2004.
Kuvat:
Madonna ja lapsi
Oy Arabia Ab 1951. Kuva Designmuseo
Helmilintu
Oy Arabia Ab. Tuotannossa 1962-1967. Kuva Designmuseo
Orvokkipuu-reliefi
Oy Arabia Ab 1968. Kuva Designmuseo
Paratiisi-astiasto
Oy Arabia Ab 1969. Kuva Designmuseo
