Muotoilu ja arkkitehtuuri sykkivät sykleissä

Cyclogenesis-musiikkiteos kantaesitetään osana TADA Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa. Teoksen teemat nousevat muutoksesta, myrskystä, jonka jälkeen tavallisuus tuntuu erilaiselta sekä ajan syklisyydestä ja kiertokulusta.

Cyclogenesis-musiikkiteos kantaesitetään osana TADA Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikkoa. Teoksen teemat nousevat muutoksesta, myrskystä, jonka jälkeen tavallisuus tuntuu erilaiselta, sekä ajan syklisyydestä ja kiertokulusta.

 

Emilia Kiialainen
Puheenjohtaja, DesignOnTampere ry, vaatesuunnittelija

Vuoden 2017 Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikon teema on Sykli. Suunnittelijan työhön syklisyys vaikuttaa kulttuurisina, taloudellisina ja teknisinä ilmiöinä. Materiaalien ja tekniikan kehittyminen määrittää kulloinkin käytettävissä olevat puitteet työlle. Trendit ja sesongit asettavat suunnittelulle kiertokulun ja tempon. Suunnitteluprosessi itsessään on usein myös luonteeltaan iteroiva, samoja työvaiheita toistava. Toisto ja rutiini ovat tärkeitä ideoiden työstölle ja kehittymiselle.

Vertaamalla ajan keskeisimpiä määreitä voidaan tarkastella syklisyyden luonnetta paremmin. Lineaarinen aikakäsitys tarkoittaa, että ajalla on suunta, joka kulkee menneisyydestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen. Oppiminen tapahtuu lineaarisesti, menneestä opittua voidaan hyödyntää tulevassa. Tämän yleisesti hyväksytyn aikakäsityksen opimme viimeistään peruskoulussa aikajanoja piirtäessä.

Syklisessä aikakäsityksessä asiat puolestaan toistuvat. Parhaiten syklistä aikakäsitystä kuvastaa luonto. Luonnon kiertokulussa toistuvat vuodenajat ja satokaudet. Kierto on ennakoitavissa ja muutos on hidasta. Myös rakennetussa ympäristössä luonto muuttaa maisemaa tutun vuosirytmin mukaan.

Luonto ja sen kiertokulku ovat ehtymätön inspiraation lähde. Luonnon kiertokulussa on myös jotain kovin lohdullista, sillä aina koittaa uusi alku, kausi, kierros, päivä, vuosi ja jakso. Koskaan ei tule valmista. Biomimetiikka tieteenalana soveltaa luonnon omia menetelmiä suoraviivaisemmin teknisiin ratkaisuihin. Arkkitehtuurissa biomimetiikkaa on hyödynnetty muun muassa energiatehokkaan rakentamisen suunnittelussa. Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun syklisyydestä kuullaan asiantuntijoiden puheenvuoroja TADA-viikon kaksipäiväisessä kansainvälisessä ACT-seminaarissa. Puhujien joukossa nähdään Amsterdamin kaupungin kiertotalousasiantuntija Sladjana Mijatovic. Mijatovic kertoo, miten Amsterdamin kaupunki toimii julkisen ja yksityisen sektorin fyysisenä laboratoriona kiertotaloudelle.

 

TADA-viikolla julkaistaan viides muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehti DOT. DOT-lehdessä käsitellään muun muassa kaupunkiluontoa ja sen merkitystä kaupunkilaisille sekä kuullaan kahden paikallisen vintagekauppiaan ajatuksia syklien kierrosta.

TADA-viikolla julkaistaan viides muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehti DOT. DOT-lehdessä käsitellään muun muassa kaupunkiluontoa ja sen merkitystä kaupunkilaisille sekä kuullaan kahden paikallisen vintagekauppiaan ajatuksia syklien kierrosta.

 

Kiertotalous suunnittelijan työssä tarkoittaa laadun ja elinkaaren, korjauksen, uudelleen käytön tai uudistamisen ja kierrätyksen huomioimista jo suunnitteluvaiheessa. Suunnittelijalle on luontaista miettiä laadun ja elinkaaren kannalta oleellisia ratkaisuja. Se, miten muihin elinkaaren vaiheisiin vastataan taloudellisista lähtökohdista, on käytännössä jonkinlaisen palvelun tarjoamista. Tästä hyvänä esimerkkinä on tamperelaisen Arela-vaatemerkin monipuolinen palvelu kashmirneuleille. Arela tarjoaa huoltopalvelua, antaa hoito-ohjeita, myy huoltoon käytettävää kashmir-kampaa, valmistaa kierrätettyjä kashmirtuotteita sekä ottaa vastaan käytettyjä Arela-neuleita, huoltaa ne uuden veroisiksi ja myy second hand -tuotteina liikkeessään. Kaikenkattavassa palvelukonseptissa on huomioitu materiaalin ominaistarpeet ja keskeisimmät ongelmakohdat. Kierrätys ja vintage ovat hyvin omaksuttuja ja jo vakiintuneita kiertotalouden muotoja. Uudempi, nousussa oleva muoto on vuokraaminen, joka hakee jalansijaa markkinoilla.

 

TADA-viikon Muotoilun iltapäivä -miniseminaarissa kuullaan Tuula Pöyhösen Ragamuf-tuoliryijyn konseptista. Ragamuf-tuolinpäällisissä käytetään tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaaleja. Kuva: Anna Autio / Image

TADA-viikon Muotoilun iltapäivä -miniseminaarissa kuullaan Tuula Pöyhösen Ragamuf-tuoliryijyn konseptista. Ragamuf-tuolinpäällisissä käytetään tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaaleja. Kuva: Anna Autio / Image

 

Taloudellisesti oikean ajoituksen ja syklin löytäminen on idean tuotteistamisen kannalta elintärkeää. Jos viisi vuotta sitten suunnittelemani kasvikuosi tai baskeri tuntui minusta silloin suunnittelijana ajankohtaiselta, ne eivät sitä vielä taloudellisessa mielessä olleet. Kasvikuosit ovat olleet tämän kuluvan vuoden trendi ja baskerille ennustan vielä toisen viiden vuoden totutteluaikaa ennen kuin se hyväksytään osaksi modernia pukeutumista meillä Suomessa.

Muodin parissa työskennellessä mielestäni ehdottomasti kiinnostavinta on tulevaisuusorientoitunut ajattelu, mutta samalla se on suurin haaste ideoiden valmiiksi tuotteiksi asti viemiselle ja myymiselle. Muodin rytmi on nopea. Sesonkeja saattaa olla brändistä riippuen vuodessa kahdesta kuutentoista, joihin kaikkiin on suunniteltu uudet lookit, värit ja kuosit. Toisaalta muutos sesonkien välillä saattaa olla hyvinkin kosmeettista. Varsinainen trendien muutos on hitaampaa. Silmä vaatii totuttelua ja saman asian näkemistä yhä uudelleen. Uusi vyötärölinja tai lahkeenpituus näyttää ensin kummalliselta, kunnes sen on nähnyt niin monta kertaa, että siitä tulee haluttava normi. Harva on valmis tarttumaan vielä baskeriin uusin silmin, irrallisena menneiden vuosikymmenten siihen painamasta ajallisesta ja tyylillisestä leimasta.

 

Uutta vai ajatonta? Tamperelaisen MUKA VA-vaatemerkin syksyn 2017/2018 mallistossa on häivähdys 70-lukua. Neulosmateriaali on luomupuuvillaa ja leikkaukset modernisti muotoiltu. Kuva: Heta Saukkonen

Uutta vai ajatonta? Tamperelaisen MUKA VA-vaatemerkin syksyn 2017/2018 mallistossa on häivähdys 70-lukua. Neulosmateriaali on luomupuuvillaa ja leikkaukset modernisti muotoiltu. Kuva: Heta Saukkonen

 

Muotoilussa arvoista pyhimpänä pidetään ajattomuutta. Muotoilun arvoa mitataan sillä, miten hyvin se kestää aikaa. Arvokasta muotoilusta tulee silloin, kun se toimii yhä trendien vaihtuessa. Ajattomuus onkin hyvä arvoperusta holistiselle luomistyölle. Muotoilijan ideaali lopputulos ei toisinna vanhaa, ole kertakäyttöluonteista tai kurota liian kauas tulevaisuuteen, tehden siitä epäkuranttia. Syklin sykkeeseen on päästävä kiinni oikeassa tahdissa.

Ajattomuus on pyrkimys maksimoida elinkaari. Jos elinkaarta ajatellaan mahdollisimman suurena syklinä, mahtuu sen sisälle lukuisia pienempiä syklejä ja käyttötarkoituksia. Rakennusten käyttötarkoitus saattaa muuttua alkuperäisestä ajan saatossa merkittävästi. Uusia rakennuskohteita suunnitellessa monikäyttöisyys voidaan ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Vanhoja kiinteistöjä voidaan modernisoida uusiin tarpeisiin. Useat Tampereen vanhoista tehdaskiinteistöistä toimivat myös TADA-viikon tapahtumapaikkoina.

TADA Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikko 25.8.–1.9.2017
www.tadaweek.com

 

 

 

 

Itämeren suojelua muotoilun avulla

Drop_850px

Amanda Sundell
Founder, Dropp Oy

Voisiko suomalainen muotoilu pelastaa Itämeren? Yhteiskunnallisen yrityksen toimitusjohtajana vastaan kyllä.

Käytännöllisyys, kestävyys ja pelkistetty kauneus ovat tyypillistä pohjoiseurooppalaiselle ja suomalaiselle muotoilulle. Kotimaisen muotoilun hittituotteet sopivat arkikäyttöön ja ovatkin rakastettuja käyttöesineitä, jotka moni meistä nostaa esille päivittäin.

Kestävyys tarkoittaa myös tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksen huomioon ottamista. Materiaalivalintojen, valmistustavan ja -paikan lisäksi kestävyysajattelua voi jatkaa tuotteita tai palvelua myyvän yrityksen toimintatapoihin. Miten yritys toimii, entä mitä päämääriä se ajaa?

Yhteiskunnallinen yritys ratkoo liiketoiminnallaan yhteiskunnallisia tai ympäristöongelmia. Voitto käytetään kokonaan tai osittain yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen, kuten esimerkiksi DROPPin kohdalla Itämeren suojeluun. Tämä voi käytännössä tarkoittaa sitä, että yritys lahjoittaa koko voittonsa ympäristöhankkeisiin, tai että se ryhtyy itse toteuttamaan hankkeita omaan erikoisalaansa liittyen.

Tätä mallia käyttäen DROPP on parissa vuodessa lahjoittanut 60 000 euroa yhteistyökumppaneilleen Baltic Sea Action Groupille sekä Helsingin yliopistolle, jotka tekevät tuloksellista työtä Itämeren hyvinvoinnin eteen: rehevöitymisen pysäyttämiseksi, vaarallisten aineiden riskien minimoimiseksi sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksen ymmärtämiseksi.

DROPP-SIGGsolmu_850px

DROPP on hyötynyt suomalaisten muotoilijoiden osaamisesta perustamisestaan asti ja haluaa myös jatkossa panostaa tuotteidensa kestävään muotoiluun. Sekä kestojuomapullomme että vesipullomme ovat saaneet ulkonäkönsä ja designinsa lahjoitetun muotoilutyön tuloksena, ja seuraavaksi tavoitteenamme on löytää kotimainen ratkaisu täysin uusiutuvalle juomapullolle. Jos onnistumme tässä ja pystymme kasvavan lahjoituksen kautta vaikuttamaan Itämeren hyvinvointiin, voimme todeta iloisesti: muotoilu on auttanut pelastamaan Itämeren!

Amanda Sundell on DROPPin perustaja ja toimitusjohtaja.

DROPP on yhteiskunnallinen yritys joka lahjoittaa 100% voitostaan Itämeren suojeluun. DROPP myy kestojuomapulloja ja lähdevettä, jonka pullottamisessa ja kuljetuksessa hyödynnetään uusiutuvaa energiaa.

 

 

Designummetus

ville_tolvanen_850px

Ville Tolvanen
Digitalist Network

Lista asioista, joissa Suomi on maailman paras, pitenee. Tässä valossa on vaikea ymmärtää, miten saamme yhdessä aikaan kreikkalaisia numeroita talouden kasvussa ja kannattavuudessa. Ehkä menestys tulee liian helposti.

Suomi on arkkitehtuurin ja muotoilun suurvalta. Myös insinöörimme osaavat rakentaa koneita, elektroniikkaa, teknologiaa ja tuotteita. Miksi menestymme insinööriteollisuudessa, mutta emme onnistu valtaamaan kuluttajamarkkinoita uusilla innovaatiolla?

Jumaloidun Alvar Aallon taide kumpuaa turhan poistamisesta. Mestaruus syntyy pelkän olennaisen synnyttämisestä. Samanlaista pragmaattisuutta tuntuu olevan suomalaisessa insinööriajattelussa. Synnytetään tuote, joka muka myy itse itseään.

Kulttuuri on vahva vihollinen. Käytäntöä palvova arki tunnistaa heikosti tarpeen muotoilla pelkkien tekniikoiden tai tuotteiden sijaan palveluita, toimintamalleja, yrityksiä ja yrityskulttuureja. Suomalaisten olisi muotoiltava myös itsensä valmiiksi maailman kyllästetyille kulutusmarkkinoille.

Pelkkää teknologiaa, tuotetta, palvelua tai markkinointia tuijottava jättää asiat puolitiehen. Ei hyvä tuote mitään välttämättä myy. Se jää salaisuudeksi tai välttävien ratkaisujen raatelamaksi.

Tarvitsemme ajattelua ja osaamista, joka tekee ideasta totta tuotteen ja aina osaamisen myyntiin asti. Muuten podemme designummetusta, jossa luulot omasta osaamisesta ylittävät markkinoiden niille suoman arvostuksen. Ehkä omasta ajattelusta humaltuminen selittää surkeat suomalaiset talousnumerot.

 

Ville Tolvanen moderoi 14.7.2017 Design Forum Finlandin ja Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA:n Suomi suosta! Vauhtia kasvuun design- ja bisnesosaamisella -paneelikeskustelua klo 11.45–13.00 Purje-lavalla. Katso lähetys MTV Katsomosta.

 

Design <3 Circular Economy

Blogikuva_850pxMelissa Kanerva
Projektipäällikkö / EcoDesign Circle
Design Forum Finland

”How to convert world into circular?” Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esitti kysymyksen avauspuheenvuorossaan Sitran järjestämässä ensimmäisessä kansainvälisessä kiertotalousfoorumissa, World Circular Economy Forumissa kesäkuun alkupuolella. Kysymys oli koko foorumin ydin ja siihen tuotiin näkökulmia läpi kaksipäiväisen ohjelman yli 1500 maailmantalouden uudistajan voimin.

Teollistumisen alusta asti vallinnut lineaarinen take-make-waste -tuotantomalli ja nopea väestönkasvu venyttävät maapallon kantokyvyn rajoja. Ne aiheuttavat kestämättömiä olosuhteita, mm. luonnonvarojen niukkenemista, ilmastonmuutosta, ympäristökatastrofeja ja näiden mukana valtavia sosiaalisia ongelmia. Teollistumisen myötä syntyneet rakenteet eivät ole enää kestäviä. Tarvitaan valtava systeeminen muutos niin rakenteellisella kuin ideologisella tasolla. Yksi keskeinen mahdollisuus ongelmien ratkaisemisessa on kiertotalous.

Kiertotalous ei ole (vain) asioiden kierrättämistä tai materiaalien tehokkaampaa käyttöä. Se on lähestymistapa, jossa tuotanto ja kulutus sopeutuvat käytettävissä oleviin resursseihin, jossa materiaalit pysyvät käytössä pitkään ja jossa jätettä ei synny.Melissa_Kanerva_bloginosto1

Pohjimmiltaan kiertotaloudessa ei ole mitään uutta. Se on resurssiviisautta, -tehokkuutta, jakamista, optimoimista, uudelleenkäyttöä, korjaamista ja kierrättämistä. Uutta siinä on kuitenkin talousmalli. Tämä tarkoittaa tuhlailevan take-make-waste -tuotannon muuttamista kiertävään muotoon niin, että sekä biologiset että tekniset materiaalit säilyvät käytössä mahdollisimman pitkään. Teollisuuden sivuvirrat käytetään toisaalla raaka-aineena, energia tuotetaan uusiutuvista energianlähteistä ja tuotteet suunnitellaan alusta asti jatkojalostusta ajatellen ja modulaarisiksi. Tuotteita jaetaan omistamisen sijaan ja siirrytään palvelumalleihin, joissa sama asia ostetaan palveluna. Omat mahdollisuutensa kiertotalouteen tuovat digitalisaatio ja teknologiset innovaatiot.

Lisäksi, yksin Suomelle, kyseessä on vähintään 1,5–2,5 miljardin euron bisnesmahdollisuus. (1)

Kiertotalouden esimerkkejä löytyy jo useita. Adidas x Parley on mallisto, jonka Adidas tuottaa merien muovijätteestä yhdessä Parley for the Oceans -järjestön kanssa. Aloite on urheiluvaatejätiltä hyvä, sillä se globaalina brändinä välittää tietoa tehokkaasti kuluttajille ja edistää ajatusmallien muuttumista. Hienoa on myös se, että raakamateriaali on kerätty merissä muutoin ongelmia aiheuttavasta jätteestä. Kuitenkin kyseessä on kierrätystuote, jossa materiaalijalostuksen energiapanostukset ovat suurimmillaan ja joka on siten – vastoin yleistä käsitystä – viimeisimpiä vaihtoehtoja teknisten materiaalien kierrossa. Vain materiaalien päätyminen jätteenä kaatopaikalle tai polttoon on energia- ja resurssitehokkuuden näkökulmasta kierrätystä huonompi vaihtoehto, sillä se poistaa materiaalin kokonaan kierrosta.

Kiertotalouden tavoitteena on rakentaa sellaisia systeemisiä rakenteita, joissa jätettä ei synny lainkaan. Hyviä esimerkkejä ovat teolliset symbioosit, jossa usea toimija muodostaa kokonaisuuden, jossa hyödynnetään mm. toisten sivuvirtoja, energiaa tai laitteistoa.

Tuotteen käyttöiän pidentämiseenkin löytyy mielenkiintoisia esimerkkejä. Esimerkiksi Patagonia tarjoaa osalle vaatteistaan elinikäisen takuun ja vaatteiden kunnostuspalveluita sekä kannustaa välttämään tarpeetonta kulutusta. Valtra puolestaan myy uudelleen valmistettuja eli tehdaskunnostettuja osia. Kyseessä ei ole tuotteen korjaus vaan vanhan tuotteen palautus tehtaalle. Systemaattinen ja dokumentoitu kunnostusprosessi palauttaa tuotteen uuden veroiseksi, säästäen samalla jopa 85 % uuden tuotteen valmistukseen käytetystä energiasta. (2)Melissa_Kanerva_bloginosto2

Tuotteiden palvelullistumisesta on myös olemassa useita esimerkkejä mm. liikkumisen osalta. Mielenkiintoinen on esimerkiksi MaaS Global Whim-palvelu, joka tarjoaa kuukausihinnalla eri vaihtoehtoja liikkumiseen julkisen liikenteen kausikortista taksimatkoihin ja autovuokraan. Myös muut jakamistalouden lukuisat alustat liittyen esimerkiksi majoitukseen, tiloihin, tai pientöihin ovat osa kiertotaloutta mahdollistaen hyödykkeiden tehokkaan käytön omistamisen sijaan. Resurssien niukemmasta käytöstä huolimatta kiertotalous ei tarkoitakaan elintason tai kotitalouksien kulutuksen laskemista. Se on siirtymistä omistuksesta käyttöön, tehokkaampaa käyttämistä ja tuotteita arvostavaa kuluttamista.

Muotoilu on monellakin tavalla merkittävä osa kiertotaloutta. Se on olennainen elementti esimerkiksi lisäarvon luomisessa, jossa käyttäjälähtöisyys ja muotoiluajattelu ovat keskeisessä roolissa. Ekologisempien palveluiden on oltava sellaisia, joita kuluttajat haluavat ostaa, sillä useimmille kyse on edelleen palvelun sisällöstä ja hinnasta, ei ympäristöstä. Muotoilu on tärkeässä asemassa myös strategisella tasolla, kun uusia systeemejä rakennetaan yhdessä, monialaisesti ja co-designin periaattein.

Kun luodaan uutta tuotetta tai palvelua, keskeinen osa, jossa siirtymistä kiertotalouden rakenteisiin voidaan edistää, on juuri suunnittelu- ja muotoiluvaihe. Valmiiden prosessien tai tuotteiden parametrejä on merkittävästi vaikeampi muuttaa kiertotalouden mukaisiksi, kun tuotanto on jo käynnissä tai malli toiminnassa. Myös World Circular Economy Forumin useassa puheenvuorossa painotettiin juuri suunnittelun ja muotoilun merkitystä. Samaten useat tutkimukset alleviivaavat suunnitteluvaiheen merkitystä. Esimerkiksi EU on määrittänyt, että jopa 80 % tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksista määrittyy suunnitteluvaiheen aikana. (3)

Suunnitteluvaiheessa on mahdollista ajatella asia uudelleen ja luoda uudet rakenteet. Tuotteet on mahdollista suunnitella alusta lähtien siten, että ne pystytään käyttämään uudelleen tai uudelleenvalmistamaan tai vaihtamaan moduuleita koko tuotteen uusimisen sijaan. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että muotoilijat tuntevat kiertotalousajattelun ja ekologisen suunnittelun toimintaperiaatteet ja mahdollisuudet sekä tiedostavat vastuunsa.Melissa_Kanerva_bloginosto3

Siirtyminen kiertotalouteen tulee olemaan yksi aikamme valtavista rakenteellisista muutoksista. Kaikilla yrityksillä, yhteisöillä, valtioilla ja yksityisillä henkilöillä on mahdollisuus edistää omassa toiminnassaan siirtymistä kiertotalouteen. Esimerkeiksi ja inspiraatioksi kaivataan kuitenkin onnistumistarinoita ja tuloksia. Siksi kaikilta toimijoilta kaivataan pikaisia aloitteita, rohkeita kokeiluja, testaamista, hyvien käytänteiden löytämistä ja inspiraation luomista.

Mekin Design Forum Finlandissa haluamme luoda uusia kiertotalouden kokeiluja ja aloitteita. Olemme mukana EU:n EcoDesign Circle -hankkeessa, jonka osana toteutamme EcoDesign Sprint -kiertotalousohjelman.

Haemme mukaan ohjelmaan pk-yrityksiä ja muotoilutoimistoja syventämään osaamistaan kiertotalouden mahdollisuuksista ja liiketoimintamalleista. Tavoitteena on synnyttää osallistujille kiertotalouden mukaisia tuote- tai palvelukonsepteja ja siten kehittää niiden liiketoimintaa ja luoda kestävämpiä tuotteita ja palveluita. EcoDesign Sprint on yhdistelmä koulutusta, oppimalla tekemistä ja innovointia muotoilun menetelmin.

Muotoilutoimisto tai pk-yritys, hae mukaan EcoDesign Sprint -ohjelmaan 1.-30.9!
Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen: http://www.designforum.fi/sprint17

P.S.
14.9.2017 on Design <3 Circular Economy -päivä, jossa syvennytään kierto- ja biotalouteen sekä muotoiluun niiden edistäjänä. Päivän järjestävät Hiilinielu Design Studio ja EcoDesign Circle -hankkeet. Aamupäivän aikana Hiilinielu Design Studio esittäytyy ja nostaa esiin kokemuksia ja tuloksia biotalous- ja muotoiluosaamisen yhdistämisestä. Iltapäivällä EcoDesign Circle esittelee muotoilutoimistoille ja pk-yrityksille toteutettavan Sprint-ohjelman sekä syventyy kiertotalouteen, sen liiketoimintamalleihin ja kiertotalouden mukaiseen suunnitteluun – Circular Designiin. Tervetuloa!

P.P.S.
Myös monet muut tahot edistävät kiertotalouden kokeiluja. Mm. valtioneuvoston kanslia toteuttaa Kiertotalouden Kokeilunpaikka -pilotin, johon voi ehdottaa omaa kokeilua 31.8.2017 saakka.
https://www.kokeilunpaikka.fi/fi/

World Circular Economyn inspiroivat puheenvuorot ovat katseltavissa:
https://www.sitra.fi/en/projects/world-circular-economy-forum-2017/#wcef2017

Lähteet:
(1) Sitra: https://media.sitra.fi/2017/02/23221555/Selvityksia84.pdf
(
2) Valtra: http://www.huoltoajahuolenpitoa.fi/topics/fi_fi-alkuperaisosat/articles/valtra-reman-tehdaskunnostetuille-tuotteille-riittaa-kysyntaa
(3) http://www.buildup.eu/en/node/28580

 

Arvot ja arvostukset vaatesuunnittelussa

Vaatteiden värit, materiaalit ja mittasuhteet peittävät perinteiset sukupuolien tunnusmerkit. Design: Enni Lähderinne Photo: Venla Laksola

Vaatteiden värit, materiaalit ja mittasuhteet peittävät perinteiset sukupuolien tunnusmerkit.
Design Enni Lähderinne, kuva Venla Laksola

 

Minna Cheung, LAMK Muotoiluinstituutti
Lehtori, vastuuopettaja muoti- ja vaatetussuunnittelu
(Puettava muotoilu 1.8.2017 alkaen)

Vaatesuunnittelua pidetään usein muotoilun kentällä kevyenä hömppänä. Voidaanko sitä laskea edes muotoiluksi? Muoti- ja vaatetussuunnittelun opiskelijoiden vastaus on yksiselitteinen: ”tottakai”. Muut joutuvat miettimään vastaustaan hieman pidempään. Vaatesuunnittelijat ja -yritykset ovat kuitenkin etujoukoissa suunnitelleet ja rakentaneet konsepteja, brändejä, elämäntyylejä (lifestyle) sekä erottuneet toisistaan palvelumuotoilun keinoin.

 

Design Enni Lähderinne, kuva Venla Laksola

Design Enni Lähderinne, kuva Venla Laksola

 

Vaatesuunnittelijan lähestymiskulma tuotteen suunnitteluun on aina ollut vahvasti ihmislähtöinen. Suunnittelijan fokuksessa on ihminen, käyttäjä yhdistettynä kaupallisiin, tuotannollisiin ja teknisiin vaatimuksiin unohtamatta sosiaalista kontekstia. Arvot ja arvostukset ovat olleet vaatesuunnittelijan arkea jo pitkään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asiat olisivat kunnossa. Vaatesuunnittelija on vain yksi henkilö isossa tiimissä, jonka vastuulla on isoja päätöksiä yrityksen toimintatavoista.

Seitsemän vuoden ajan olen ohjannut arvopohjaista konseptointia muoti- ja vaatetussuunnittelun kolmannen vuosikurssin opiskelijoille. Tehtävä aloitetaan analysoimalla ja listaamalla itselle tärkeitä asioita elämässä yleisesti sekä vaatteisiin ja pukeutumiseen liittyen.

Helpolta kuulostava tehtävä on osoittautunut yllättävän haasteelliseksi, kun tavoitteena on olla avoin ja rehellinen. Analysoinnin tavoitteena ei ole ollut arvottaa henkilökohtaisia mieltymyksiä yleisesti hyväksyttyjen (positiiviset) tai ei-hyväksyttyjen (negatiiviset) normien mukaisesti. Tavoite on yksinkertainen: Mitä minä arvostan? Mikä on minulle tärkeää?

 

Design Miska Viitala, kuva Adele Hyry

Design Miska Viitala, kuva Adele Hyry

 

Seitsemän vuoden aikana on tapahtunut muutoksia. Alussa esimerkiksi vain muutaman opiskelijan listassa mainittiin ekologisuus tai eettisyys. Nyt näitä asioita pidetään jo itsestään selvinä, niistä on tullut normi. Alkuvuosina listoilla mainittiin esimerkiksi laatu, materiaalit ja istuvuus olettaen, että ne automaattisesti ymmärretään hyväksi laaduksi, hyvälaatuiseksi materiaaliksi tai perinteisesti ajatellen (ei siis avantgardistisesti) hyväksi istuvuudeksi. Opiskelijat olivat hyvin nopeasti omaksuneet alan yleisesti hyväksytyt normit ja ajattelumallin, vaikka he itse edustivat erilaista näkemystä omassa pukeutumisessaan. Kukaan ei maininnut tärkeäksi huokeaa hintaa, helppoa saatavuutta tai vaatteiden kierrätystä, lainausta tai vuokraamista.

 

Valkoisen paidan kankaankuviointi on tehty maahanmuuttajanaisten toimesta Pauliinan järjestämässä workshopissa Lahdessa. Keltaisen mekon materiaalien kerroksellisuus ja freestyle-kirjonta ilmentävät kulttuurien sekoittumisen sattumanvaraisuutta. Design: Pauliina Jokivuo Photo: Rasmus Mäkelä

Valkoisen paidan kankaankuviointi on tehty maahanmuuttajanaisten toimesta Pauliinan järjestämässä workshopissa Lahdessa. Keltaisen mekon materiaalien kerroksellisuus ja freestyle-kirjonta ilmentävät kulttuurien sekoittumisen sattumanvaraisuutta. Design Pauliina Jokivuo, kuva Rasmus Mäkelä

 

Parin viime vuoden aikana tärkeäksi arvoksi muoti- ja vaatesuunnittelun opiskelijoiden keskuudessa on noussut eri kulttuurien tasa-arvo ja kunnioitus. Tämä pitää sisällään erilaiset monikulttuurisuuteen, kulttuurien tunnusmerkkien lainaamiseen (varastamiseen) ja sukupuolikokemukseen liittyvät ilmiöt. Tasa-arvo ja kunnioitus näkyvät opiskelijoiden suunnittelemissa mallistoissa, mutta eivät alleviivatusti kantaa ottaen vaan pikemminkin räiskyvän hienovaraisesti inspiraationa, kuten Miska Viitalan ja Enni Lähderinteen opinnäytemallistot, jotka tutkivat sukupuolta tai sukupuolettomuutta biologisena, sosiaalisena tai historiallisena ilmiönä ja näiden ilmentämistä vaatetuksellisin keinoin. Enni Lähderinteen sesongittoman ideamalliston taustalla vaikuttaa vahvasti hänen tarkoituksena tarjota uudenlainen näkökulma sukupuolettomaan vaatetukseen. Pauliina Jokivuo inspiroitui ja tutki opinnäytteessään monikulttuurisuuden taustatekijöitä ja seurauksia: ihmisten liikkuvuutta, ylirajallisuutta sekä samalla turvallisuuden tunteen etsimistä ja toisaalta epämukavuuden tunnetta, jota uuteen paikkaan asettuminen aiheuttaa. Hänen opinnäytemallistonsa on myös konseptuaalinen unisex-vaatemallisto.

 

 

 

 

Suomalainen muotiala kaipaa sparrausta –

Helsinki New Fashion Seminar tuo kansainväliset huippuosaajat Suomeen

 

Maria Korkeilan mallisto sai Hyères Fashion Festivalilla Schiaparelli-palkinnon. Kuva Aleksi Niemelä

Maria Korkeilan mallisto sai Hyères Fashion Festivalilla Schiaparelli-palkinnon. Kuva Aleksi Niemelä

 

Martta Louekari
Founder, Creative Director
Juni Communication & Production
Helsinki New Fashion Showcase

Suomalainen muoti on viime vuosina saanut runsaasti näkyvyyttä kansainvälisessä mediassa ja Aalto-yliopiston nuorten suunnittelijoiden voittoputki kansainvälisissä kilpailuissa tuntuu jatkuvan, viimeksi palkintoja on tullut Apolda European Design Awardsissa ja Hyerès-festivaalilla aiemmin tässä kuussa. Näiden ilmiöiden rinnalle on syntymässä uusia muodin alan yrityksiä ja toimijoita, joiden toimialueet vaihtelevat konsultointitöistä konseptien rakentamiseen ja mallistojen tekemiseen. Lisäksi Helsinkiin on kuluneen vuoden aikana syntynyt useita uusia kivijalkaliikkeitä.

Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n juuri julkaisema tilasto kertoo muodin alan yritysten viennin kasvusta. Samalla yritykset kaipaavat kuitenkin tukea erityisesti kansainvälisen myynnin, viestinnän ja brändäyksen asiantuntijoilta, joita löytyy Suomesta huonosti. Muodin kansainväliseen liiketoimintaan erikoistuneiden ja verkostoituneiden toimijoiden puute on tällä hetkellä alaa eniten jarruttava tekijä. Suomalaiset brändit rekrytöivätkin esimerkiksi myyntialan ammattilaisia ulkomailta.

Helsinki New Fashion Seminar tuo alan kansainväliset huippuosaajat PR:n, viestinnän ja brändäyksen sekä myynnin aloilta Suomeen 16.5. Tiiviissä yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa tuotettu seminaari paneutuu siihen, miten luovuudesta voidaan tehdä liiketoimintaa.

Puhujien joukosta löytyy alan johtavia suunnittelijoita, mm. MSGM:n suunnittelija Massimo Giorgetti. MSGM on on muutamassa vuodessa kasvanut 45 miljoonan dollarin bisnekseksi. Näyttävistä printeistään ja voimakkaista väreistään tunnettu MSGM on onnistunut siinä, mistä jokainen muotimerkki haaveilee: luomaan uskottavan, kunnianhimoisen ja taiteellisesti kovatasoisen brändin kautta kannattavaa liiketoimintaa. Toinen panelisti Alejandro Palomo on Espanjan muotilupaus. Palomo Spain ponnahti maineeseen helmikuussa 2017 New Yorkin muotiviikoilta, mm. Vogue hehkutti mallistoa sanoin ”The Most Amazing, Beautiful, Decadent, Evil Thing of the whole week”. Palomo Spain tekee sitä, mitä moni nuori suunnittelija myös Helsingissä: leikittelee maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kliseillä. Aihepiiri on kiinnostava, mutta kaupallisen malliston tekeminen tällä aiheella vaatii jo erittäin kovia brändäys- ja viestintätaitoja.

 

Julia Männistön Mannisto-miestenvaatemallisto

Julia Männistön AW17-vaatemallistoa

 

Toinen seminaarin pääpuhujista, British Councilin konsultti ja maineikasta LONDON show ROOMSia vetävä Barbara Grispini toteaakin, että haaste on nimenomaan luovan lahjakkuuden, erottumiskyvyn ja kaupallisen osaamisen rajamaastossa. On vaikeaa tehdä uudelleen ja paremmin niitä asioita, joita valtavat muotibrändit ovat jo tehneet näyttävästi muodin historiassa satoja kertoja.

Voisi kuvitella, että äärettömän kilpailuhenkinen ja vaativa kansainvälinen muodinala olisi mahdoton ujoille ja rehellisille suomalaisille. Kuitenkin juuri ajan yleinen henki, kovat arvot ja ääriajattelu, populismi ja pakolaisvirta Euroopassa luovat ehkä parhaillaan pohjaa toisenlaiselle muodin maailmalle. Vastapainoksi kaivataan aitoutta, henkilökohtaisuutta, ujoutta ja erilaisuutta. Tästä hyvä esimerkki on seminaarin panelisti, valokuvaaja Coco Capitán. Aivan hiljattain Royal College of Artsista valmistunut 25-vuotias kuvaaja on päässyt kuvaamaan maailman huippubrändeille ja tekemään erilaisia collaboratioita. Cocon haparoivalla käsialalla kirjoitetut lauseet “Common Sense is Not So Common” ja “Tomorrow is Now Yesterday” koristivat Guccin 2017 syysmalliston vaatteita. Cocon kuvat ovat herkkiä ja henkilökohtaisia mutta samalla hyvin suoria ja voimakkaita. Niissä on jotain samaa kuin suomalaisten nuorten suunnittelijoiden töissä.

Paljolti kyse on myös verkostoista ja siitä, että ymmärtää, miten kansainvälinen muotimaailma toimii. Moni Aallosta valmistuva työllistyy isoihin muotitaloihin ja tämä onkin ensiarvoisen tärkeää näistä syistä. Mutta yllättävästi Suomi vetää myös takaisin niitä, jotka ovat muutaman vuoden isoissa taloissa työskennelleet. Näillä suunnittelijoilla on erinomaiset valmiudet luoda menestyviä, taiteellisesti kiinnostavia brändejä. Suomen pitäisi panostaa koko alaan, jolloin pelkkien innovaatiorahoitusten lisäksi voisi saada helposti rahoitusta myös brändäykseen, viestintään ja myyntiin. Aalto-yliopiston, Tekesin ja Helsingin kaupungin kanssa tehtävä seminaari on hyvä alku tälle. Samoin tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä Fashion in Helsinki -kokonaisuus, joka kokoaa alan toimijoiden ohjelmaa laajasti yhteen luoden parempaa pohjaa tulevaisuudelle.

Helsinki New hanke luo alan kansainvälistä kasvua

Helsinki New on hanke, jonka tavoitteena on aktiivisesti kehittää muodin alan kansainvälisiä verkostoja ja liiketoimintamahdollisuuksia. Vuoden 2016 aikana Helsinki New järjesti seitsemän tapahtumaa Aasiassa ja Euroopassa ja isännöi lähes 200 kansainvälistä toimittajaa, joista seurasi lähes 100 suomalaisesta muodista kertovaa juttua. Lisäksi brändit ja suunnittelijat saivat hankkeen kautta jälleenmyyntiä ja yhteistyöhankkeita kansainvälisten isojen muodin alan yritysten kanssa.

Helsinki New Fashion Seminar
Aika: Tiistai 16.5. klo 10–15
Paikka: Helsingin kaupungintalo, Pohjoisesplanadi 11–13, Helsinki
Liput: 25€/75€ https://holvi.com/shop/helsinkinew/
www.helsinkinew.com

Seminaari toteutetaan yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat Helsingin kaupunki, Tekes, Marimekko ja Suomen Tekstiili ja Muoti ry. Seminaari on osa Fashion in Helsinki -viikkoa, www.fashioninhelsinki.com. Viikon aikana on luvassa paljon ohjelmaa, mm. Mannisto-merkin presentaatio Kansallismuseossa ja Helsinki New x TRE -kauppa, Mikonkatu 6.

 

 

 

Savolainen suoraviiva – muotoiltu Kuopio

Design_Week_Kuopio_850pxLaura Pakarinen
Idea craftwoman, tapahtumamuotoilija, Design Week Kuopio 2017

Tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. Mietin, miksi olen nyt tässä.

Olen vaihtanut laatikkoa ja ottanut someloikan. Syy löytyy halustani laajentaa ja syventää ymmärrystäni muuttuvassa maailmassa, jossa myös muotoilijan työ on murroksessa. Uskon, että muotoilun uudistumisen, aseman ja sen vaikuttavuuden lisäämisessä yhteiskunnassa tarvitaan yhteistyötä. Yhdessä tekeminen on elinehto elinvoimaisuuden edistämisessä.

Alun perin lähdimme tekemään savolaista muotoilun viikkoa juuri noista samoista syistä. Design Week Kuopio sai alkunsa kesäkuussa 2015, kun laitoimme ensimmäisen viikon päivämäärät kalenteriin muotoilun ja arkkitehtuurin läänintaiteilija Anu Muurisen kanssa. Pian sen jälkeen perustimme Kuopioon muotoilun yhdistyksen Itä-Suomen Muoto ry:n, jonka tehtäväksi tuli järjestää savolaista muotoilun viikkoa.

Design Week Kuopio järjestetään nyt toista kertaa 24.–30.4.2017. Olemme päässeet lähemmäksi yhtä tavoitettamme ja onnistuneet kehittämään Design Week Kuopiosta ammatillisesti ja valtakunnallisesti vaikuttavan muotoilun tapahtuman. Kiitos siitä kuuluu loistavalla tiimille ja hyville kumppaneille sekä tietysti omia ohjelmiaan tapahtumaan tuoneille toimijoille.

Design Week Kuopio 2017 tarjoaa monialaisen ohjelmasisällön muotoilun eri olomuodoissa. Tänä vuonna haluamme näyttää rohkean ja uuden Kuopion nostamalla esiin muotoilun monia kasvoja ja kertomalla muotoilun tuottamasta lisäarvosta.

Kuopion muotoiluviikko avataan maanantaina 24.4. Kuopion kaupunginteatterilla. Juhlassa jaetaan ensimmäistä kertaa Savolainen Suoraviiva – muotoiluteko -tunnustus, jolla haluamme nostaa esiin muotoilun vaikuttavuutta, ajankohtaista, innovatiivista ajattelua ja toimintaa Kuopion muotoilun kentällä sekä kannustaa muotoilun hyödyntämiseen laaja-alaisesti alueemme elinvoimaisuuden edistämisessä. Tunnustus on kiertopalkinto, joka kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta. Sen on suunnitellut Sanna Hindsberg ja toteutuksesta vastaa kuopiolainen korutehdas Saurum Oy.

Design Week Kuopion tiimillä ajatukset ovat jo tulevassa. Osana Design Week Kuopio 2017 -ohjelmaa järjestämme rennon keskustelun ja yhteiskehittämisen iltatapahtuman ANTI – Contemporary Art Festivalin ja Future DiverCities -hankkeen kanssa.

Kohtaa elävät korut, Jenni Rutonen Design

Kohtaa elävät korut, Jenni Rutonen Design

 

SAVOLAINEN SUORAVIIVA – MUOTOILTU KUOPIO -ilta kokoaa yhteen ihmiset, ideat ja mahdollisuudet. Etsimme vastuksia kysymykseen, millainen on sinun unelmiesi kaupunki. Toivon illalta rohkeaa dialogia, sitä, että ihmiset uskaltavat heittäytyä, hullutella ja tehdä ajatusloikkia oman laatikkonsa ulkopuolelle. Keskustelun keskiössä on luova ja osallistava kaupunkikulttuurin ja -ympäristön kehittäminen.

Keskustelua alustetaan lyhyiden asiantuntijapuheenvuorojen ja esimerkkien kautta. Tapahtuman moderaattoreina toimivat muotoilijat Jukka Kähkönen ja Ville Keränen.

Jukka avaa illan teeman taustoja näin: ”Koemme, että meillä olisi paljon kehitettävää siinä, miten alueemme toimijat – kunta, kuntalaiset, yritykset, yhteisöt – osallistuvat ympäristömme, toimintatapojen, tapahtumien tai palveluiden kehittämiseen. Aktiivisen toimijuuden ja osallistamisen avulla voisimme yhdessä rakentaa laadukkaampaa ja toimivampaa arkea kaikille kuntalaisille. Uskomme, että ihmislähtöisellä ja osallistavalla kehittämisellä voimme löytää kaikkia kuntalaisia ja toimijoita puhuttelevia, merkityksellisiä sekä aidosti hyödyllisiä ratkaisuja, jotka kasvattavat sekä elämänlaatua että alueen elinvoimaisuutta. Tähän tarvitaan juuri niitä aktiivisia toimijoita, uusia ajatusmalleja, rohkeita kokeiluita ja luovia ratkaisukeskeisiä menetelmiä. Toivomme, että tilaisuus toimii lähtölaukauksena avoimelle, aktiiviselle ja rohkealle kehittämiselle. Lisäksi pyrimme tietysti parhaamme mukaan varmistamaan sen, että tekeminen on myös hauskaa.”

Savolainen suoraviiva – Muotoiltu Kuopio -tapahtuman tarkoitus ei ole tuottaa valmiita ratkaisuja. Sen tarkoitus on toimia innostajana ja kohtaamisten paikkana. Haluamme saattaa yhteen kuopiolaisen kaupunkiympäristön ja -kulttuurin kehittämisestä kiinnostuneita toimijoita. Odotamme mahdollisimman monialaisia näkökulmia aiheeseen.

Savolainen suoraviiva

Savolainen suoraviiva

 

Kun ANTI-festivaalin päällikkö Elisa Itkonen ehdotti Design Week Kuopion ohjelmistoon ANTI-festivaalin ja kansainvälisen Future DiverCities -hankkeen teemoista kumpuavaa keskustelutilaisuutta kaupunkikulttuurin kehittämisestä, taidetapahtumien roolista ja kaupunkilaisten osallistamisesta, oli heti selviää ehdottaa yhteistyötä heidän kanssaan yhdistämällä muotoiluajattelu ja taide urbaanissa kaupunkikehittämisen kontekstissa.

Muotoiluajattelu ei ole ainoastaan muotoilijoiden yksinoikeus. Toki se tarkoittaa muotoilun ja sen menetelmien ymmärtämistä, mutta se on myös kykyä tuottaa uusia ajatuksia ja toimintamalleja luovasti sekä kehittää erilaisia asioita yli toimiala- ja organisaatiorajojen.

”ANTI-festivaalin ja Future DiverCities -hankkeen toiminta perustuu monialaiseen yhteistyöhön. Hienoa, että pääsemme ravistelemaan kuopiolaisia tällä kertaa yhdessä muotoilun ammattilaisten kanssa! On ollut kiinnostavaa huomata, että monesti puhumme samoista asioista, mutta vähän eri sanoilla. Siinä, missä muotoilijat ja monet muut puhuvat yhteiskehittämisestä, me taiteessa ja Future DiverCities -hankkeessa puhumme osallistamisesta esimerkiksi taideteosten luomisprosesseihin. Englanninkielinen ”co-creation” kokoaa molemmat näkökulmat!” Elisa Itkonen avaa näkökulmiaan yhteistyöhömme.

Osallistaminen muotoilun kentällä on myös käyttäjälähtöisyyttä, mikä tarkoittaa kuntalaisten aktiivista osallistumista kaupunkinsa kehittämiseen. Aktiivisuus tarkoittaa sitä, että asukkaat ovat mukana läpi koko prosessin, alusta loppuun saakka, eikä ainoastaan kuultuna osapuolena, vaan tasavertaisina jäseninä suunnittelu- ja kehityshankkeen organisaatiossa.

Toivon, että vuoropuhelumme art & design thinking -hengessä jatkuu myös tulevaisuudessa ja että ilta avaa uusia yhteistyökuvioita sekä antaa aineksia seuraavan Design Week Kuopion 2018 järjestämiseen.

Millainen on sitten minun unelmieni Kuopio? Unelmien kaupungissa asukkaat ovat aktiivisesti mukana kehittämässä ympäristöään. Työ alkaa ruohonjuuritasolta. Tulevaisuudessa asukkaat muovaavat ympäristönsä omien tarpeiden mukaan, ilman ylhäältä tulevaa kontrollia ja ohjausta. Luottamus ja avoimuus vallitsevat. Puijo ja Kallavesi ovat minulle tärkeitä kaupungin kehittämisen alueita. Unelmien Kuopiossa Puijolla mahtuu harrastamaan outdoor-lajeja, mm. hiihtämään ja maastopyöräilemään häiritsemättä tai tuhoamatta Suomen ensimmäistä luonnonsuojelualuetta, josta suuri osa kuuluu EU:n Natura-ohjelmaan. Tulevaisuuden Kuopiosta tulee Suomen virallinen Outdoor-kaupunki, jossa voi nauttia yhtä aikaa luonnosta ja laajasta laadukkaasta kulttuuritarjonnasta samassa paketissa. Kansainväliset tapahtumat palaavat Puijolle. Virkistys, elinvoimaisuus ja luonnonsuojelu elävät sulassa sovussa ilman vastakkainasettelua ja ilman omien sienipaikkojen sekä rantojen vahtaamista.

MILLAINEN ON SINUN UNELMISESI KAUPUNKI?

Tervetuloa mukaan visioimaan ja unelmoimaan tulevaisuutta. Savolainen Suoraviiva – Muotoiltu Kuopio 27.4. klo 19 ravintola Introssa, Kauppakatu 20.

https://www.facebook.com/events/1321076364618237

Siirry ajassa vuoteen 2030 ja kerro omin sanoin, millaisessa Kuopiossa haluaisit silloin elää ja toimia. Kuopion strategiatyöhön pääsee vaikuttamaan täällä: https://www.strategysignals.com/39174-31967-832@ku&opio

SAVOLAINEN SUORAVIIVA on Design Week Kuopion tunnus ja tavaramerkki. Se symbolisoi muotoilun eteenpäin vievää voimaa, yhteistyötä ja verkostoitumista savolaisella kierteellä. Tunnus viittaa myös kotikaupunkimme mäkiseen maastoon sekä Savon tunnuksiin nuoleen ja jouseen.
www.designweekkuopio.com

ANTI – CONTEMPORARY ART FESTIVAL työskentelee innovatiivisten taiteilijoiden kanssa projekteissa, jotka tutkivat ja avartavat urbaania tilaa. Ympäri maailmaa tulevien taiteilijoiden teokset ottavat haltuunsa kaupungin julkisia tiloja. Yleisö ja erilaiset yhteisöt pääsevät arjen keskellä osaksi teoksia – tekemään ja kokemaan niitä. Kaupunkifestivaali järjestetään vuosittain Kuopiossa ja seuraavan kerran 18.–24.9.2017.
www.antifestival.com

FUTURE DIVERCITIES – Creativity in an Urban Context on 10 eurooppalaisen ja kanadalaisen taide- ja kulttuuritoimijan innovatiivinen yhteistyöhanke. Future DiverCities tutkii taiteellisen toiminnan uusia malleja ja levitystä, jotka tukevat tulevaisuudessa kaupunkien moniäänisyyttä ja -kulttuurisuutta sekä vaihtoehtoisia ekosysteemejä. Taiteellisten sisältöjen painotus on musiikissa ja media- sekä kaupunkitaiteessa. Kuopiossa hanketta edustaa ANTI-festivaali. Nelivuotista hanketta (2016–2020) tukee Euroopan komission Luova Eurooppa -ohjelma.
www.futuredivercities.eu

Circular Design – mitä se on?

circular_economy_850pxLotta Immonen
Kirjoittaja on Ethican kiertotalousasiantuntija.

Tiistaina 4.4.2017 Teknologiateollisuus ry järjesti jäsenyrityksille suunnatun työpajan otsikolla ”Kiertotalouden mukainen suunnittelu”. Mukaan oli kutsuttu myös aiheesta kiinnostuneita muotoilijoita tuomaan sparrausnäkemyksiä yritysten omiin keisseihin. Testasimme työpajassa kehittämäämme työkalua, jonka avulla omaa suunnitteluprosessia voi lähteä kehittämään lineaarisesta kohti kiertotalouden mukaista.

Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa circular design eli suunnittelu, joka noudattaa kiertotalouden periaatteita, ja miksi se on tärkeää?

Alla muutamia nostoja työkalun tiimoilta, mutta on hyvä aloittaa seuraavalla sitaatilla, joka kuvastaa suunnittelun tärkeyttä osana kiertotalouden isoa kuvaa: “We don’t have a waste problem, we have a design problem” (William MacDonough & Michael Braungart).

Elinkaariajattelusta osana suunnitteluprosessia on puhuttu jo pitkään, mutta kiertotalouden hierarkkisiin luuppeihin –  1. ylläpito & korjaus, 2. uudelleen käyttö, 3. uudelleen valmistus, 4. kierrätys – perustuva työskentely on ehkä harvemmalle suunnittelijalle tuttua. Jos esimerkiksi aiemmin päämääränä oli suunnitella mahdollisimman kestävä ja kierrätettävä tuote, niin nyt tulee lähtökohtana olla se, että pysytään mahdollisimman pitkään kolmella ensimmäisellä luupilla ja kierrätys on vasta viimeinen vaihtoehto.Kiertotalous_bloginosto_1

Liikkeelle lähdetään siis tuotteen polun kartoittamisesta: mitä tuotteelle tapahtuu kunkin vaiheen jälkeen ja miten saadaan aikaan arvon säilyttäviä lukuisia kiertokulkuja. Avainsanoja ovat esimerkiksi modulaarisuus, päivitettävyys, yhteensopivuus ja helppo purku ja korjaus. Tilaisuudessa puhunut Tapani Jokinen, suunnittelija PuzzlePhonen takana, puhui juuri näistä periaatteista osana PuzzlePhonen kehitystyötä.

Systeemiajattelun hyödyntäminen on olennaista, ja se tarkoittaa suunnittelun kannalta mm. seuraavia asioita: Itse tuotesuunnittelun lisäksi peilataan tarvittavia muutoksia koko organisaation toiminnassa mukaan lukien koko kumppaniverkosto. Jos yritys luo esimerkiksi takaisinottojärjestelmän uudelleen käyttöä ja uudelleen valmistusta varten, vaatii se paitsi uutta osaamista myös logistiikan uudelleen organisoimista yhdessä kumppanien kanssa. Ja luonnollisesti bisneslogiikka tulee miettiä myös uudella tavalla, samalla, kun suunnitellaan palvelukonsepteja, joiden avulla päästään ”myy enemmän, myy nopeammin” -moodista kohti tilannetta, jossa yritys kasvaa, vaikka raaka-aineiden käyttö ja muiden luonnonresurssien käyttö vähenevät.

Systeemiajattelu tarkoittaa myös sitä, että luuppien kokonaisvaikutus on kestävä ja positiivinen sekä ympäristön että yhteiskunnan näkökulmasta. Ajattelu kannattaa siis nostaa tasolle, jossa “tehtaat ovat tulevaisuudessa kuin metsä”, kuten Interfacen Head of Sustainability Geanne von Arkel totesi parin viikon takaisessa puheenvuorossaan Amsterdamin World Bio Markets -konferenssissa.

Materiaalivalinnat, materiaalien puhtaus (jotta ne voivat kiertää turvallisesti luupeissa), uusiutuva energia, veden käyttö… siinä vain muutamia asioita, jotka circular designer ottaa huomioon. Näiden haasteiden ratkaisussa työkaluna kannattaa hyödyntää vaikkapa biomimetiikkaa. Biomimetiikka tarkoittaa luonnon mekanismeista oppimista ja näiden mekanismien tuomista osaksi valmistusprosesseja. Alkuun pääsee kysymällä, “miten luonto on järjestänyt asian”, esimerkiksi: miten poro hoitaa lämmöneristyksen, miten lootuksen kukka hylkii likaa ja bakteereja, tai miten hain nahan rakenne edistää aerodynaamisia ominaisuuksia?Kiertotalous_bloginosto_2

Työkalun tiimoilta pohdittiin myös brändäystä ja tuotteen tarinaa. Millä tavalla asiakas voidaan tuoda osaksi luuppia, minkälaisia palautesysteemejä tuotteisiin voidaan rakentaa digitaalisten sovellusten avulla, ja ennen kaikkea: mikä on tuotteen ainutlaatuinen tarina kiertotalousratkaisujen takana?

Kaiken yllä mainitun jälkeen on vielä tärkein asia jäljellä: kiertotalouden mukainen suunnittelu tähtää aina ja poikkeuksetta entistä parempaan asiakaskokemukseen.

 

 

Pettuleivästä äitiyspakkaukseen

Äitiyspakkaus, 2017. Kuva Annika Söderblom

Äitiyspakkaus, 2017. Kuva Annika Söderblom

 

Pekka Toivonen
Muotoilija

Siinä kiteytettynä itsenäisen Suomen 100 esinettä -näyttelyn käsikirjoitus. Taidehistorioitsija – kirjailija Anna Kortelainen pyysi vuosi sitten mukaan etsimään ”sata asiaa” itsenäisyyden ajalta. Ei välttämättä muotoilua, vaan arjessa kuluneita, ihmisten muistoissa ja töissä tärkeitä sekä yhteisiä asioita. Toki valittuun sataan mahtuu paljon designia. Mutta enemmän elämää.

Pettuleipä on vuodelta 1917 ja värikäs täyteen lastattu äitiyspakkaus juhlavuodelta. Kun kuvitimme näyttelyn käsikirjoitusta, huomasimme, miten käsin tehty muuttui teolliseksi, miten Suomen varttuessa harmaan eri sävyt kirjaviksi kuoseiksi ja kirkkaiksi väreiksi ja tuotteet palveluiksi. Selviytyminen, sota, jälleenrakennus ja vaurastuminen näkyivät esineissä ja yhteiskunnan tuottamissa palveluissa kuin vuosirenkaat petäjässä. Laiha ja kova talvi tuotti vähemmän valinnan varaa ja mitä pidemmälle hyvinvointiyhteiskuntaa oli eletty, sen vaikeammaksi tuli valita se merkityksellinen asia näyttelyyn monen muun esineen joukosta. Vuosirenkaat viimeisen 50 vuoden ajalta – syntymästäni 1968 lähtien – vain lihoivat ja paksuuntuivat. Suomella on mennyt käsittämättömän hyvin, kun asiaa katsoo 100 vuoden perspektiivillä.

 

Aalto-vaasin puumuotti, 1936. Kuva Timo Junttila / Fiskars

Aalto-vaasin puumuotti, 1936. Kuva Timo Junttila / Fiskars

 

Itsenäisyyskin ja kansallinen luonteemme – miten sen haluammekin määritellä – tuntui esinevalinnoissa. Kun kysyin virolaisilta näyttelyarkkitehdeiltämme, miltä vastaava 100-läpileikkaus Suomenlahden eteläpuolella näyttäisi, he vaikenivat. Vieraan vallan aikakausi, harmaus ja ankeus ovat jätättäneet kelloja kahdellakymmenellä vuodella, he sanoivat. Vastaus sai minut uudella tavalla oivaltamaan, miten tärkeää itsenäisyyden aika on ollut ja miten lähellä itsenäisyyden rajat ovat kulkeneet. Ja mitä niiden rajojen ulkopuolelle on jäänyt.

Digitaalisuus tuli kuvaan varsin myöhään. Ja jälkiä jättämättä. Kun etsin Habbo-hotelliin liittyvää materiaalia, mitään esillepantavaa ei löytynyt. 16 vuodessa kaikki käsinkosketeltava oli kadonnut. Lopulta soittamalla hankkeessa alusta alkaen mukana olleille suunnittelijoille löysimme markkinointi- ja pr-materiaalia. Saimme upean Habbo-tyynyn, hiirimaton ja ideakirjan näyttelyyn. Tänään Suomi hakee ja työllistää tuhansia digi-osaajia, mutta heidän merkittävästä työstään ei jää kirjahyllyyn, arkistoon tai museokokoelmaan mitään jälkeä. Kaikki on servereillä ja ihmisten digitaalisessa käyttöympäristössä, sananmukaisesti pilvessä. Mahtava ajatus – tuhansien tietotyöläisten tulokset karkaavat aikaperspektiivissämme kuin nopeutetussa videossa pilvet taivaanrannan taakse.

 

Sarvis-pulkka, 1067. Kuva Museokeskus Vapriikki

Sarvis-pulkka, 1967. Kuva Museokeskus Vapriikki

 

Äitiyspakkaus ei ole vain sitä, mitä se sisältää. Se on lahja uusimmalle suomalaiselle ja hänen perheelleen. Se on palvelu. Suomi on enemmän kuin koskaan palveluista riippuvainen. Jos koskaan, niin nyt kannattaa sijoittaa palvelumuotoilutoimistoon. Metalli- ja konepajateollisuus ei kai koskaan oivaltanut täysin sitä ajatusta, mitä designilla voisi saavuttaa. Teollinen muotoilu pysyi toimistoissa ja usein ulkoa ostettavana asiantuntijuutena. Mutta nyt palveluyhteiskunnassa on kertakaikkiaan tajuttu, että huononkin tuotteen saa kaupaksi ja käyttäjät tyytyväiseksi, jos sen ympärillä on hyvä palvelu. Siksi palvelumuotoilutoimistoille löytyy nyt ostajia. Usein koko tuotteen ydin on se palvelu ja miten se pelaa. Tästä lenkistä on tullut muotoiluketjun viimeisin, tärkein ja vahvin lenkki. Asiakas saa, mitä tilaa. Jos se tarjoillaan hyvin ja helposti, ymmärrettävästi ja elämyksellisesti – tulee lisää tilausta.

www.100objects.fi
Sata esinettä -näyttelyn on tuottanut Suomen Viron instituutti ja se on esillä Helsingin Designmuseossa 28.5. asti.

Kasvua muotoilusta!

DESIGN FORUM talk 22.3.2017 Kellohallilla Helsingissä

DF_Talks_3-17-7833_Kalle_Kataila_850px

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Vuoden 2017 mittaan me Design Forum Finlandissa tulemme käsittelemään muotoilun käyttöä eri näkökulmista: yritysten liiketoiminnan edistäjänä, merkityksen tuojana asiakkaalle, vastuullisuuden huomioon ottamisena ja tukena suurissa muutoksissa, vaikkapa ihmisen ja teknologian välissä. Teemoja ja näkökulmia tuodaan esille Design Forum Finlandin tilaisuuksissa ja ne näkyvät myös mm. viestinnässä ja muotoilupalkinnoissa.

Ensimmäisessä DESIGN FORUM talkissa viikko sitten puhuttiin siis muotoilun mahdollisuuksista kasvun moottorina. Kansantalous on kääntynyt hitaaseen nousuun; samalla kansainvälisillä markkinoilla muotoiluajattelulla ja -osaamisella on kova kysyntä. Missä mennään Suomessa? Kuinka muotoilulla voitaisiin tehostaa yritysten liiketoimintaa ja saada aikaan kasvua?

DFF:n toimitusjohtaja Petteri Kolinen esitteli avauspuheenvuorossaan muutamia tapoja, joilla muotoilu pystyy vaikuttamaan suoraan yritysten kilpailukykyyn. Se tuo käyttäjän tai asiakkaan kokemuksen mukaan tuotekehitykseen; sen avulla tuotteista tai palveluista saadaan haluttavampia, jolloin hinnalla kilpailu ei ole enää keskeistä; se vahvistaa brändiä ja erottuvuutta kylläisillä markkinoilla. Tilaisuuden moderaattori, muotoilija ja luova johtaja Arni Aromaa Pentagon Designilta jatkoi kuvaamalla oman toimistonsa linjaa: tehdään muotoilua, jolla on merkitystä, ”design with relevance”. Monet kansainväliset tutkimukset, mm. brittiläisen Design Councilin tilastot ja Design Management Instituten Design Value Index, antavat selkeää näyttöä siitä, kuinka muotoiluun panostavat yritykset menestyvät. Paradoksaalista vain on, että silloin, kun muotoilu on integroitu hyvin liiketoimintaan, muotoiluinvestointien tuottoa on vaikea erottaa muusta kasvusta ja menestyksestä.

Tilaisuuden vierailijapuheenvuorot aloitti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtajan Vesa Vihriälän katsaus kansantalouteen. Tunnusluvut ovat alkaneet näyttää kasvua – onko siis kaikki kunnossa? Ei ole, vastasi Vihriälä. ETLA julkisti samana aamuna kasvuennusteensa: kasvu on tuskallisen hidasta ja edellyttää monen muun asian, mm. palkkamaltin ja kilpailukyvyn paranemisen toteutumista. Vihriälän mukaan valtion toimenpiteistä innovaatiopolitiikka on se, joka vaikuttaa eniten muotoilualaan ja hän painottikin mm. tutkimukseen ja koulutukseen tehtyjen investointien merkitystä.

Vihriälän puheenvuoroa seuranneessa keskustelussa tuli esille se, miten Suomessa ei edelleenkään uskalleta riskeerata: luotetaan tuttuun ja varmaan ja esimerkiksi startup-yritysten rahoitus on varovaista. Vihriälä otti esimerkiksi Tanskan, joka vasta viime vuosina on alkanut panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen yhtä paljon kuin Suomi, mutta jossa silti myydään korkealla katteella vaikkapa Lego-palikoita tai B&O:n laitteita.

DF_Talks_3-17-7822_web_Kalle_Kataila_850px

Markkinoinnin kummitädiksi itseään kutsuva Anne Korkiakoski jatkoi aihetta: kyse on myös markkinoinnista. Ja kuten markkinoinnin parissa työskentelevät tietävät, kulmahuoneeseen pitää mennä puhumaan oikeaa kieltä. Lukuja, kaavioita, taulukoita, tilastoja, niillä perustellaan investoinnit markkinointiin. Vaihda sanan ”markkinointi” tilalle ”muotoilu”, sama idea toimii. On myös väärä tapa lähteä kasvattamaan tulosta karsimalla kuluja, muistutti Korkiakoski. Me halpuutamme liikaa, lopulta halpuutamme oman työmme ulos pelistä. Huipputuotteita myytäessä ei kukaan katso halpaa hintaa vaan brändin haluttavuutta. Brändit ovat osa tasetta ja niillä voi käydä kauppaa.

Dosentti Antti Ainamo Aalto-yliopistosta jatkoi kasvun teemaa puhumalla muotoiluvetoisista innovaatioista. Muotoilulla voidaan tehdä parannuksia jo olemassa oleviin tuotteisiin ja palveluihin, tai sitä voidaan hyödyntää luomalla radikaalisti uudenlaisia asioita. Ainamo antoi Marimekon esimerkiksi hitaista muutoksista, Supercell ja sen Hay Day -peli ovat taas radikaali uuden teknologian innovaatio. Radikaalit innovaatiot edellyttävät epävarmuuden ja edelläkävijyyden sietokykyä mutta kilpailua on vähemmän ja luovuudelle on paremmin tilaa. Haaste on, kun haetaan tukea ja rahoitusta: sitä tarvitaan varhaisessa vaiheessa, kun toiminta ei vielä ole kovin kannattavaa.

Ensimmäinen yrityspuheenvuoro DESIGN FORUM talkissa saatiin Fazerin brändijohtajalta Päivi Svensiltä. Svens kertoi, miten muotoiluajattelu on hitaasti mutta varmasti vallannut alaa Fazerilla niin, että nyt yritysjohtokin puhuu siitä strategisena kyvykkyytenä. Vielä kymmenen vuotta sitten muotoilu oli vain makeispakkauksen pintaa ja tuoteprojektin loppuvaiheen töitä, mutta kiristyvä kilpailu ja tuotannon haasteet toivat muotoiluajattelun pikkuhiljaa mukaan prosesseihin. Kaikki muotoilun osaaminen oli rakennettava tyhjästä, toki muotoilutoimistojen ja muiden ulkopuolisten osaajien avustuksella. Mutta kun tavoitteet toteutuivat ja markkinaosuudet kasvoivat, tulosta alkoi syntyä. Nyt muotoilu, pakkaukset ja esillepano myymälässä ovat yhtä tärkeää markkinointia kuin lehtimainokset; kaikki tuo liikevaihtoa.

 

DF_Talks_3-17-7717_web_Kalle_Kataila_850

Päivän toisen yrityscasen esitteli Frameryn myyntijohtaja Lasse Karvinen. Siinä, missä Fazer on yli satavuotias yritys, joka ymmärsi hyödyntää muotoiluajattelua kilpailuetuna, Framery on nuori yritys, jonka synnyssä ja kasvussa muotoilulla oli ratkaiseva panos. Framery valmistaa äänieristettyjä puhelinkoppeja ja pieniä neuvottelutiloja. Kaikki lähti tarpeesta: tämän päivän avokonttoreissa tarvitaan äänieristettyjä ja rauhallisia tiloja. Tuotteet tehdään nimenomaan käyttäjää ajatellen. Tilamoduuleissa muotoilu on lähtökohta ja itsestäänselvyys, samoin kuin laatu: tuoteportfoliossa on vain kaksi tuotetta, mutta ne ovatkin sitten maailman parhaita. Rajattu valikoima on myös kilpailuetu, kun yritys ei ole toimistokalustemarkkinoilla kilpailija vaan täydentävän tuotteen tarjoaja. Markkinat olivat alusta lähtien kansainväliset, ja muutama todella nimekäs asiakas varmisti globaalin näkyvyyden. Karvinen arvioi muotoilun osuuden yrityksen kasvusta olevan yli puolet – ja kun myynti on tänä vuonna 50 miljoonaa, muotoiluintensiivisyyden tuotto on huikea.

DESIGN FORUM talkin päättäneessä paneelikeskustelussa mietittiin, että vaikka muotoilu on selkeästi kasvutekijä, miksi sen tarvetta ei tunnisteta? Miksi muotoilu ei, kansainvälisistä viesteistä huolimatta, ole mukana strategioissa? Muotoilualan uskottavuus päästä mukaan strategioihin ei välttämättä riitä; toisaalta yleissivistys ja maalaisjärki vievät jo pitkälle, todettiin. Ja useinkaan ei kannata puhua muotoilusta vaan mieluummin vaikka asiakasymmärryksestä, asiakkaan kohtaamispisteistä tai yrityksen arvon kasvattamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Design thinkingiin olennaisesti kuuluvaa empatiaa voi tuntea myös yritysjohtajaa kohtaan!

Kysymykseen siitä, voiko muotoilu olla kasvun moottori, ei saatu selvää vastausta, mutta tarve muotoilun kompetensseille on kiistaton. Keskustelua ja teemoja tullaan jatkumaan Design Forum Finlandin muissakin tilaisuuksissa vuoden aikana – seuraava on jo huhtikuun lopulla Kuopiossa.

Kuvat: Kalle Kataila