About designforum

Posts by designforum:

Kaj Franck -mentorointiohjelma – muotoilijasukupolvet kohtaavat

Isa Kukkapuro-Enbom
Tuottaja, KFM

isakukkapuro_image_blog

Design Forum Finlandin jakama ja Messusäätiön rahoittama Kaj Franck -muotoilupalkinto täyttää 25 vuotta ensi vuonna, 2017. Neljännesvuosisata on tässä tapauksessa enemmän kuin numeronsa, sillä palkitut työurat ovat kestäneet parhaimmillaan yli 60 vuotta. Palkinnon juhlavuoden kunniaksi on perustettu yhteistyöprojekti Kaj Franck -mentorointi.

Mentoroinnin tavoite on tuoda yhteen aloittelevia, opintojensa keski- ja loppuvaiheessa olevia designereita sekä uransa kypsässä vaiheessa olevia suomalaisen taideteollisuuden mestareita.

Mentoroinnin pilottivaihe on alkanut keväällä 2016. Se esitellään suurelle yleisölle Habitare-messuilla 7.–11.9. Kaj Franck -palkinnon saajan, lasitaiteilija Markku Salon osastolla. Vanhojen Mestarien päivänä 8.9. messukävijöillä on mahdollisuus tavata suomalaisen muotoilun tervaskantoja sekä vahvoja nykymuotoilijoita. Kaikki Kaj Franck -palkitut pyrkivät saapumaan paikalle.isakukkapuro_blognosto_1

Kaj Franck itse oli vahva, moni-ilmeinen hahmo Suomen muotoilussa. Mies, joka halusi romuttaa tähtimyytin, on kohotettu monella tavalla suomalaisen designin symboliksi. Pelkistettyjen astioiden takana oli kuitenkin rikkaan muotokielen hallitsija, opettaja ja visionäärinen ajattelija. Nimenomaan ajatusten ja opetusten siirtäminen nuoremmille oli Franckin vahvuus. Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajat ovat myös alansa osaajia, suuria persoonallisuuksia.

Mentoroinnin syvällinen idea on sukupolvikokemusten välittäminen. Muotoilijan työn muuttuminen globaalimmaksi ja fragmentaarisemmaksi luo epävarmuutta, jota vanhemmat sukupolvet eivät kokeneet. Muotoilijan työn filosofinen pohja on muuttunut ja keskustelut mentoroitavien ja mentorien välillä luovat hedelmällistä maaperää uudelle ajattelulle molempiin suuntiin.

Suomen muotoilun erikoisuus on ollut sen vahva yhtenäinen henki. Muotoilun tehtävä oli nostaa kansallinen itsetunto, osaaminen ja laatu korkealle toisen maailmansodan jälkeisestä lamaannuksesta. Muotoilulla ja taidekäsityöllä oli vahva asema Suomi-kuvan visualisoinnissa, mutta myös arjen kohottamisessa arvokkaalle tasolle.isakukkapuro_blognosto_2

Tällainen yhtenäiskulttuuri on pitkälti kadonnut, muotoilijat kohtaavat työssään täysin uudenlaisia haasteita. Tänään designerin tehtävä on löytää oikeutus työlleen toimeksiannosta riippuen. Muotoilija kohtaa yhä useammin eettisiä ja teknisiä ongelmia, joiden ratkaisu on designeria työllistävän yrityksen vastuulla. On tärkeää, että muotoilijalla on mahdollisuus keskustella ja pohtia ammatillisia kysymyksiä kokeneiden kollegojen kanssa.

Kaj Franck -mentoroinnin nuoriksi osallistujiksi on kutsuttu kolme äskettäin valmistunutta suunnittelijaa Lahden ammattikorkeakoulun muotoilun osastolta sekä kaksi opiskelijaa Aalto-yliopistosta. Ensimmäinen mentoritapaaminen järjestettiin Ritva Puotilan kanssa. Ritvan kiteytys intensiivisen päivän jälkeen oli selvä. ”Heimo on tärkein”.

Kaikki muotoilun ja taidekäsityön alalle antautuneet ovat osa suurta heimoa, jonka kannattaa tukea ja kannustaa jäseniään.

Kaj Franck -mentoroitavat 2016–17
Sisse Collander, Maaria Repo, Ami Niemelä / LAMK
Jari Miranda, Tyko Sillanpää / Aalto-yliopisto

Yhteistyössä Dodo Oy, Design Forum Finland, Suomen Messusäätiö

#Kajfranckmentorointi #Kajfranckmentoringprogramme #KFM

Hajatelmia aiheesta ”kukkataiteilija on vuoden nuori muotoilija”

Tiina Latva
Creative, Partner, Werklig

Kuvitus: Floyd Petäjä

Kuvitus: Floyd Petäjä

”Laura Väinölän valinnassa on vaarana, että nähdään, että nyt palkitaan jotain pikkupiperrystä ja stailausta”, lounasseurueeni pohti. ”Kukkataiteilija on Vuoden nuori muotoilija”, kirjoittaa Hesari tunnustuksen julkistusta seuraavana päivänä. I’ll get my coat.

Kuullessani Väinölän olevan ehdolla mielessäni pyörivät muotoilu- ja luovan alan koulutuksen saaneet vahvalla näkemyksellä varustetut Head of Designit ja CEO:t eri brändien ohjaksissa heille luotettuine vastuineen – kuten vaikka Anna Teurnell, Noora Niinikoski, Suvi Kallio ja Mirkku Kullberg.

Heillä kaikilla on visionäärisyyttä ja kykyä toteuttaa vahvaa näkemystä. He tarttuvat asioihin laaja-alaisella muotoilun sekä yritystoiminnan prosessien ymmärryksellä. Laura joukkoon vaan. Lisää tarvitaan pikaisesti. Kannustetaan.

Herkkyyttä asioille, joita ei voi mitata

Suomalaisissa yrityksissä osataan jo lähteä hakemaan etua palvelumuotoilusta ja digitaalisesta muotoilusta. Parempi käyttöliittymä on parempi käyttöliittymä – nappuloiden muotoa hiotaan pitkään ja pieteetillä. Tehdään riskitöntä testaamista ja pragmaattista optimointia. Kuivaa menoa.
Seuraavan askeleen toivoisin olevan, että moderneja suomalaisia menestystarinoita, joissa strategia ja luovuus kulkevat käsi kädessä, ei tarvitsisi synnyttää itse nollasta.

”Flow kasvoi harrastuksesta miljoonayritykseksi” HS 6.8.2016 Linkki juttuun http://bit.ly/2c1gDcz

Flown toimitusjohtaja Suvi Kallio kantaa itse vastuun valinnoista ja ”riskeistä”, joiksi erottuvat näkemykselliset rohkeat valinnat ja tiukasti tiettyä jaettuakin visiota kohti menevät päätökset ja toteutukset usein nähdään.

”Kopioijat toistavat yleensä yhden ison virheen: he unohtavat yksityiskohdat”, Suvi Kallio kertoo Helsingin Sanomissa. “Yksityiskohdat eivät unohdu ainoastaan festareilta”, Kallio jatkaa pohtiessaan Flow:n erottuvuustekijöitä.TiinaLatva_nosto1

Nyky-yrityksien päälle tai kylkeen ei flow:t ja kyröt tällä hetkellä synny. Ei ole oikeanlaista maaperää. Miksei tällaisia brändikokemuksia saada synnytettyä olemassaolevien yrityksien sisältä käsin?

Kirjoitetaan tämä vanha mantra tähän: emme tunne montaa luovaa ihmistä, jotka osaisivat kertoa ymmärrettävästi ja selkeästi, mitä etua tai hyötyä ajattelustamme on asiakkaalle. Koulutuksemme ei sellaisenaan valmista työelämän haasteisiin. Ainoa tapa saada ajattelua ja sen tärkeyttä läpi, on opetella puhumaan sujuvaa ekonomia.

Luovaa johtajaa haetaan palvelukseen

Kansainvälisen tason menestyksekkäiden kuluttajabrändien vähyys historiassamme ei tee brändikokemus–elämyksellisyys -perustelutyötä helpommaksi. Maailmalla, ei vain jokaisella (muoti)brändillä, vaan jokaisella mallistolla, on oma taiteellinen johtajansa. Muotimaailmasta voisi ottaa sopivissa määrin mallia muille teollisuuden aloille tästä taiteellinen johtaja/luova johtaja -näkökulmasta.

Viime viikoilta mieleeni tulee kirjoitus, jossa käsiteltiin ravintolaliiketoiminnan murrosta. Royal Ravintoloissa, isossa yrityksessä, voi syntyä viimeiseenkin yksityiskohtaan asti toteutetut omaleimaiset ravintolakonseptit, kuten vaikka Holiday ja The Cock. Mitä jos vertaisi niitä muotimerkin mallistoihin, joilla on näkemykselliset luovat johtajat!

Kokonaisvaltaisia tilakokemuksia, jotka tuntuvat aidoilta henkilökunnan läpästä ja olemuksesta aina tapetti- ja yksittäisiin tuolivalintoihin. Ne erottuvat. Hyvällä silmällä ja valinnoilla on saavutettu autenttisuus. Kaupunki, jossa ollaan, unohtuu. Holidayta ei startattu nollasta. ”Vetäjät ovat asiakaspinnassa ja rakentavat sielun. Ketju luo turvan”, kuvaa Royal Ravintoloiden toimitusjohtaja Aku Vikström (HS 18.8.2016). Tämä on hyvä esimerkki olemassa olevan ison yrityksen sisältä käsin synnytetystä taiteellinen johtaja -vetoisesta onnistumisesta.

Yksityiskohtien syynäys- ja elämysbisneksessä suomalaisetkin ovat onneksi alkaneet hiljalleen äänestää jaloillaan. Jos Holidayta juuri tällaisena ei olisi syntynyt, täytyisi kaupunkilaisten ja Helsinki-turistien kesä 2016 kirjoittaa jokseenkin uusiksi.TiinaLatva_nosto2

Ketju yhdellä jos toisella – kaikilla muilla on aika pitkä matka saman tason toteutuksiin. Ei vähiten vaikkapa hotelleilla Suomessa.

Voisiko ajatella, että tarvitseekin vain maalaisjärkeä puhuttaessa jostain uniikista kokemuksellisuus- ja muistijälkiajattelusta, näkemyksellisten toteutusten tuomasta liikevoitosta ja menestyksestä? Ihan vain se, että katsoo ympärilleen matkoilla ja toteaa elämys- ja fiilistelypäissään, että näin se on.

”Suomessa on monia asioita, joissa olisi aineksia menestykseen, jos kokonaisuus yksityiskohtia myöten olisi mietitty huolellisesti. Etenkin turisteille pienilläkin yksityiskohdilla on suuri merkitys. Ne vaikuttavat siihen, tulevatko ihmiset takaisin tai suosittelevatko he Suomea ystävilleen”, Suvi Kallio jatkaa.

Kansainvälisessä kilpailussa pärjätäkseen tarvitaan mukaan myös estetiikkaa ja iloa. Ja paljon lisää kukkataiteilijuutta!

 

Rajat

Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikon (TADA) järjestäjät:
Tuomo Joensuu, arkkitehti
Merja Häikiö, toiminnanjohtaja DesignOnTampere ry

TADA_blogikuva_NEW

Kuvataiteen historian suurnimistä Pablo Picasso oli todellinen kynätaituri. Hän pystyi viivapiirustuksissaan luomaan muutamalla tai jopa yhdellä yksinkertaisella viivalla ilmaisuvoimaisen kuvan. Tiedetään, että Picasson tyyli ja taito kuvata minimalistisesti oli määrätietoisen kehittämisen tulos. Usein pelkiksi ääriviivoiksi pelkistyneet hahmot eivät ole pelkästään mekaanisia kaksiulotteisia projektioita, vaan viivalla on myös tunnistettava luonne ja se ilmaisee myös syvyyssuuntaisia ulottuvuuksia. Rajojen sisään jääville alueille muodostuu hierarkia, sekä valkoisen paperin ja mustan viivan välille kontrasti. Ehkä juuri näihin ja moniin muihin elementteihin perustuu Picasson piirrosten energia.

Viiva on yksi keskeisimmistä suunnittelu- ja dokumentointityökaluista. Se on abstraktio, joka havainnollistaa esineen tai rakennuksen ulottuvuudet sekä alueiden tai materiaalien rajat. Rajojen määrittely onkin yksi keskeisistä suunnittelijan tehtävistä, jotka alkavat suunnittelualueen rajauksesta tai kohderyhmän määrittelystä ja päättyvät pienimpien yksityiskohtien avulla komponenttien yhteensovittamiseen. Aina muutoksessa olevassa maailmassa rajat kuitenkin kyseenalaistetaan jatkuvasti ja jopa perinteisen viivapiirustuksen merkitys vähenee digitalisoituvassa suunnitteluympäristössä. Kaupunkisuunnittelu on yhä kollektiivisempaa työtä, jossa Picasson piirustuksien tapaan yksinkertaisimmalta näyttävä rajaviiva sisältää katsojasta riippuen useita erilaisia merkityksiä ja jännitteitä.

Myös muotoilun, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun rajat kyseenalaistetaan, kun Tampereen designviikko ja arkkitehtuuriviikko yhdistävät voimansa. Ensimmäinen Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikko (TADA) järjestetään 26.8.–2.9.2016. Vuoden 2016 teema ovat rajat. Teemaa lähestytään muotoilussa, taiteessa, arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa tilallisena, visuaalisena ja toiminnallisena elementtinä, sekä kulttuurien, tieteen ja hallinnon rajoina. Järjestelyjen aikana on käynyt ilmi, että keskustelu rajoista ei ole aiheellista pelkästä ajankohtaisesta tilanteesta johtuen, vaan se on aina läsnä oleva suunnittelun peruskysymys.Nosto_TADA_NOSTO_400x400_2

Yksi Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikon päätapahtumista on Architecture and Cities in Transition -seminaari, jonka monipuolinen ja ansioitunut esiintyjäkaarti kertoo osaltaan rajat-teeman monimerkityksellisyydestä. Tanskalaiselle Soren Nielsenille Vandkunsten-toimistosta sosio-ekonomiset rajat ja niiden ylittäminen on innovatiivisen arkkitehtuurin paikka. Intialainen Sheila Sri Parkash puolestaan maansa ensimmäisenä naispuolisena arkkitehtitoimiston perustajana on osoittanut, mitä voi saavuttaa, kun ylittää monet hyödyttömät sukupuolinormien ammatti-identiteetille asettamat rajoitukset. Kaupunkitutkija Nikos Salingaros osaa selittää, millaisia rajoituksia tai mahdollisuuksia arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu voivat antaa tiloja käyttäville ihmisille ja kaupungin elinvoimaisuudelle.

Muotoilijan tehtävänä on tuoda asioita yhteen, ovatpa ne sitten esineitä, materiaaleja, ideoita tai ihmisiä, ja muotoilla näistä aineksista käyttötarkoitusta parhaiten vastaava lopputuote. Sivistyssanakirja tarjoaa muotoilu-sanalle synonyymin älykäs suunnittelu. Nimenomaan älykkäästä suunnittelusta on kyse Muotoilun iltapäivässä puhuvan tekstiilisuunnittelija Pirjo Kääriäisen tämänhetkisessä työssä. Kääriäinen on mukana kehittämässä uusia biomateriaaleja sekä teknologian ja tekstiilin yhdistelmiä. Tapahtumaviikon avajaisissa julkaistaan tamperelaisen muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehden neljäs numero. DOT-lehdessä arkkitehti ja kuvataiteilija Maija Kovari pohtii artikkelissaan taiteilijan roolia kaupunkisuunnittelussa. Hän kirjoittaa siitä, miten taiteilijat tulisi ottaa mukaan suunnittelutiimeihin, jolloin monialainen tiimi saisi yhden asiantuntijan lisää tekemään elinympäristöstämme toimivaa ja merkityksellistä. Edellä mainitut ovat hienoja esimerkkejä siitä, mitä eri alojen asiantuntijat voivat saada yhteistyöllä aikaan. Ei auta jäädä liian tiukasti oman alan sisälle, vaan aktiivisesti viedä omaa asiantuntijuutta myös muiden alojen käyttöön.

Konkreettisen rajan voi Picasson tavoin piirtää viivalla tai rakentamalla aidan, mutta se, miten abstraktit rajat näkyvät toiminnassamme, on asia, jota on syytä tarkkailla herkeämättä.

TADA, Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikko 26.8.–2.9.2016

EDIT 24.8.2016

Kilpailukyky ja design

Marko Parkkinen
Toimitusjohtaja, Seedi Oy

MarkoParkkinen_blogikuva_1

Suomen kevät on täyttynyt kilpailukykykeskustelusta. Julkisuudessa kilpailukyky on ymmärretty täysin virheellisesti vain kulujen karsimiseksi – on keskitetty vain jakolaskun nimittäjään, vaikka kaikki perus- tai kansakoulun läpäisseet ymmärtävät, että osoittajahan pelin ratkaisee.

Kilpailukyvyn osoittajan paikalla eli viivan yläpuolella on yksittäisen organisaation osalta kilpailuetu, joka vastaa kysymykseen, mitä etua me tuotamme asiakkaillemme. Kilpailuetu naittaa kilpailuedun ja designin toisiinsa, sillä design ajattelumallina ja toimintana on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä organisaation asiakkaiden kokemaa arvoa, luoda kilpailuetua.

Samaan aikaan Ratkaisutoimisto Seedin kumppaneidensa kanssa toteuttaman FutureCEO 2016 -tutkimuksen tulokset paljastivat, että kilpailuedun kehittäminen on noussut suurten suomalaisten yritysten hallitusten ja toimitusjohtajien agendalle. Kehittämishankkeiden johtamisen kyvykkyys on kiilannut jo kolmanneksi tärkeimmäksi toimitusjohtajan osaamisalueeksi heti suunnan näyttämisen ja ihmisten innostamisen jälkeen. Kulujen karsiminen ei näy toimitusjohtajien tärkeimpien osaamisten top 10:ssä laisinkaan, vaikka siis dominoi julkista keskusteluamme.

Kilpailukyvyn parantamisen latistuminen kulujen karsimiseksi johtuu kahdesta eri tekijästä: ensinnäkin kehittämistä ei osata ja toiseksi kilpailuedulle ei ole konkreettisia mittareita. Kun ratkaisemme nämä kaksi pohjimmiltaan varsin yksinkertaista ongelmaa, kilpailuedun kehittäminen nousee ensin puheisiin ja sitten design- ja muihin tekoihin.

Mistä kehittämisen osaaminen oikeastaan muodostuu? Kehittämisen osaaminen muodostuu kolmesta taidosta:

  1. Kyvystä nähdä mahdollisuuksia.
  1. Kyvystä saada aikaiseksi.
  1. Kyvystä saada muut mukaan.

Oman lähtötason näissä kolmessa voi mitata tästä linkistä: www.kehittäjä.fi.MarkoParkkinen_NOSTO

No entäpä kilpailuedun mittaaminen? Suomen Yrittäjät, Tekes ja Seedi kumppaneineen kehittivät kolmen vuoden Ravistajat-ohjelmassa tavan mitata kilpailuetua ja siihen voimakkaasti tulevaisuudessa vaikuttavaa muutoskykyä. Tähän mennessä yhdessäkään mitatuista yrityksistä henkilöstö ja asiakkaat eivät ole nähneet kilpailijoita ja kilpailuetutekijöitä samalla tavalla. Eipä siis ihme, että kilpailuedun johtaminen on vaikeaa ja sitä kautta on helpompaa puhua kuluista.

Käännetään tämä ketju vielä designista lähteväksi. Parhaimmilla yrityksillä kilpailuedun kehittämisen ketju on DNA:ssa. On selvä, että vaikkapa Koneelle tai Ponsselle design on iso osa kilpailuetua ja että kehityshankkeita osataan viedä taloissa läpi. Ei siinä erillisiä laskelmia tarvita.

Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole Koneita tai Ponsseja. Mutta voisivat olla! Ensin meidän on pystyttävä lisäämään johtajien yleistä kehittämisen osaamista, jotta heillä on muuttamisen kyvykkyys. Samalla on osoitettava designin tuotto yritykselle kilpailuedun lisäämisen kautta, mikä voidaan luvuin osoittaa.

What Is Design: The Delft Design Approach

Maria Sääksjärvi
Associate Professor of Marketing
Department of Product Innovation Management
Faculty of Industrial Design Engineering
Delft University of Technology

Blogikuva_MariaSaaksjarvi

Design is all around us. Our daily lives are filled with things that are designed. The houses we live in, the cars or bikes we use to go from A to B, and the computers that we use every day. All these products are designed.

Although people often equate design with appearance, design is much more than that. In Delft, we consider design to be a verb first, and a noun second. Design is a process, as well as a product. Designing is as important as the design. What does designing mean? Designing is about creating value and meaning to people. To us, a product is a means to an end and that end always relates to people. A product is not valuable if it does not offer people the ability to do or experience something that is desirable. And it is meaningless if it does not allow them to do so in a way that is appropriate to the context in which it is bought and used.

Designing is also about innovation and creating new products, and a process for coming up with innovative designs. Because designing is about creating new products, there is never a single right answer at the end of a design project. For a single design problem, there are many possibilities to come up with a design that solves that problem. And there are knowledge, methods and tools that you need to master that process. These methods can be taught, and learned. They expand your capabilities, shape your thinking, and allows you to have more control over complex and uncertain situations that are inherent to design.

Design is also an attitude. A wish to engage with the complexity of a real world problems, an attitude to tolerate uncertainty for extended periods of time, and a motivation to dare to try out new ideas. Design is also about showing as much as telling: visualizing and prototyping a future life that does not yet exist, but can be brought to life.

So when thinking about design, think of it a verb as well as a noun, and as a process that can be taught, learned, and developed.

For more info, see Delft Design Approach and the Delft Design Guide.

 

Uusi kuluttaja: yrityksen tärkein voimavara?

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Kuva Kalle Kataila

Kuva Kalle Kataila

Viime viikon Design Forum Talkissa teemana oli monikanavaisuus ja uusi kuluttaja. Aamun esitykset käsittelivät digitalisaatiota, muutosta, jonka se saa aikaan kuluttamisessa ja haasteita, joita se tuo mukanaan yrityksille ja palveluntarjoajille. Ostopolku on muuttunut, asiakas on jo valmiiksi vaativa ja valistunut ja tietoa hankitaan jatkuvasti ja kaikista kanavista. Toisaalta myös asiakkaasta saadaan entistä enemmän ja tarkempaa tietoa ja hänet on mahdollista tavoittaa vuorokauden jokaisena hetkenä ja kaikkialla.

Yhdysvalloissa puhutaan nyt Generation C:stä. Tämä YouTube-sukupolveksikin kutsuttu ryhmä ei kuitenkaan ole vain ikään perustuva sukupolvi (vaikka valtaosa 2000-luvun taitteessa tai sen jälkeen syntyneistä kuuluukin siihen), vaan yhä kasvava joukko uudenlaisia kuluttajia. Kirjain C tulee sanoista creation, curation, connection ja community. Generation C on jatkuvasti verkossa, eri laitteiden ja eri sovellusten kautta. Sosiaalisuus ja verkostot ovat keskeisiä, itseilmaisu, persoonallisuus ja oman näköiset jutut tärkeitä. Sisältöjä kuratoidaan ja räätälöidään – ja YouTube on tärkein media. Ostopäätösten teossa luotetaan eniten kavereiden suositteluihin, ei suinkaan markkinointiviestintään tai myyjään.DFtalk_blognosto_1

Generation C toki tunnetaan Suomessakin, mutta sen mahdollisuuksia ei vielä osata hyödyntää täysin. DF talkissa moni esitys käsitteli juuri tätä aihetta. Ja kun suomalaistenkin yritysten asiakaskunta on yhä enemmän ympäri maailmaa, kyydistä ei suinkaan kannata pudota. Hyviä esimerkkejä on, mutta vielä mennään liian usein vanhan ajattelutavan ja vanhojen rakenteiden mukaisesti.

Yksi aloista, joilla digitaalisuus on, ehkä yllättävästikin, laajenemassa, on terveydenhoito. Terveystalon Susanna Kinnari toi esiin puheenvuorossaan mahdollisuuksia, joita tämän kautta syntyy. Jo nyt verkosta löytää laboratoriotuloksiaan, saa neuvontaa ja voi tarkistaa vaikkapa rokotusten vanhenemisen. Mutta entä jos näkisi suoraan, miten päivän treeni vaikuttaa verenpaineeseen tai kasvislounas kolesteroliin? Erilaiset henkilökohtaiset laitteet kuten unta tai aktiivisuutta mittaavat rannekkeet voitaisiin liittää lääkäriaseman palveluiden kanssa verkostoksi, joka valvoisi ja opastaisi kokonaisvaltaisesti terveyden ylläpitämisessä. Mahdollisuuksia on runsaasti.

Tarkalla mittaamisella ja tiedon keräämisellä on etunsa ja varjopuolensa. Toiset haluavat säilyttää yksityisyytensä, toiset taas iloitsevat kohdennetusta markkinoinnista. TNS Gallupin Tarja Pentilän ja Katja von Alfthanin yhteinen puheenvuoro käsitteli juuri analytiikkaa ja mittaamista ja niistä saatavia raportteja, joita puolestaan voidaan käyttää yrityksissä toimintojen suunnitteluun ja johtamiseen. Kun informaatio on verkossa, kuluttajan käyttäytymistä ja liikkumista ostopolulla on helppo tutkia. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että demografiset faktat – ikä, sukupuoli, koulutustaso – eivät enää riitä erottelemaan asiakasryhmiä, nyt tarvitaan tietoa kiinnostuksen kohteista, käyttäytymisestä ja verkostoista.DFtalk_blognosto_2

Monikanavaisuuden tuoma uusi ilmiö ovat myös uudenlaiset haastajat, joista Fjordin Tim Hall puhui DF talkissa. Pankkeja eivät enää haasta toiset pankit vaan verkkopankkiapplikaatiot ja maksupalvelut, ja lopulta uudenlaisia palveluja ja elämyksiä tarjoavat toimijat. Usein haastajat tekevät sen vielä paremmin, tai ainakin kiinnostavammin ja eri tavalla. Hall muistutti kuitenkin, että tekniikka ja erilaiset applikaatiot eivät saa nousta ihmisen sijalle; käyttäjä on kuitenkin aina ykkösenä. Samasta palveluntarjoajan vastuusta muistutti myös Nokia Technologiesin Otso Koski. Tekniikka muuttuu nopeasti, ihminen hitaammin, ja ihmisen unohtaminen kostautuu.

Generation C:n käyttäytymisen ymmärtäminen on oleellista menestykselle. Se on vaativaa, mutta palkitsevaa työtä: kun yritys onnistuu sitouttamaan tällaisen uuden ajan asiakkaan, se saa vastineeksi myös brändiuskollisen ja vakuuttavan puolestapuhujan. Kun oman verkoston suositukset ovat merkittävä vaikuttaja ostopäätökseen, jokaisesta asiakkaasta tulee myös brändin viestijä ja markkinoija. Sen eteen kannattaa jo nähdäkin vaivaa.

Tarinoita tarvitaan

Tapio Anttila
Muotoilija, sisustusarkkitehti

Blogikuva1_TapioAnttila

Muotoilijan urallani törmäsin yhteen erikoisimmista toimeksiannoistani, kun Vepsäläiseltä otettiin yhteyttä viime syksynä ja pyydettiin suunnittelemaan rajattu sarja ulkokalusteita käyttäen Helsingin Olympiastadionin penkkien puuosia. Stadion oli menossa remonttiin ja vanhat penkit purettaisiin joka tapauksessa. Purettavat penkkien osat haluttiin hyödyntää tulevan Stadionin hyväksi. Nyt uudet kalusteet ovat tulleet kevään aikana myyntiin Vepsäläisen myymälöihin ja vastaanotto yllätti niin tilaajan kuin suunnittelijankin.

Ymmärsin heti suunnittelua aloittaessa, että projektissa tulisi riittämään haastetta. Urheiluhullut suomalaiset kävivät jo syksyllä hankkimassa itselleen penkkien pätkiä, kun Stadion-säätiö järjesti tapahtuman, jossa itse sahaamalla pystyi ostamaan kalustetarpeita tee-se-itse -nikkarointiin. 10 000 sahaajaa antoi osviittaa kiinnostuksesta aiheeseen.

Nosto2_TapioAnttila_TarinatSuunnittelussa halusin antaa tilaa vanhalle sään ja penkkiurheilijoiden takapuolien patinoimalle puumateriaalille. Legendaarisen Stadionin tunnelma piti säilyttää uusissakin kalusteissa. Päädyimme yksimielisesti ratkaisuun, jossa ajan patinaa ei lähdetty poistamaan. Puuosiin tehtiin vain kevyt puhdistus, muutama kilo purukumeja poistettiin ja kaikki alkuperäiset numerot säilytettiin. Värisävyt vaihtelevat tummanruskeasta harmaaseen, riippuen rivistön sijainnista katsomossa. Puuosia oli uusittu eri vuosikymmeninä ja selkänojat oli lisätty 90-luvun alussa. Mänty- ja lehtikuusirimat olivat säilyneet uskomattoman hyvin. Ne olivat mitoitukseltaan paksuja ja lähdin hakemaan mahdollisimman kevyellä ja pelkistetyllä metallirungolla kontrastia, jolloin puu säilyisi hallitsevampana elementtinä. Istumamukavuutta parannettiin hieman istuinsyvyyttä lisäämällä ja istuinkulmaa kallistamalla. Istuimia ja pöytiä suunniteltiin molempia kolmea eri kokoa.

Viime vuoden lopulla A-katsomosta tuotiin Lahteen neljä metriä pitkiä aihioita vähän alle yksi juoksukilometri – mikä oli valtava kasa vanhoine metallirunkoineen. Jatkojalostajiksi valikoitui Pro Puu ry:n verkostosta hienopuuseppä Markku Tonttila apureineen. Suurin haaste oli luoda systeemi, millä saman penkin samat rimat ja numeroinnit pysyisivät yhdessä sekä järjestyksessä koko prosessin ajan. Värisävyjen lajittelu vaati myös tarkkaa silmää. Vuoden alussa tuotanto oli käynnissä ja valmistusmääräksi oli sovittu yhteensä 500 kalustetta. Vepsäläinen teki pientä ennakkomarkkinointia ja suuren kiinnostuksen jälkeen määrä nostettiin melkein viisinkertaiseksi eli 2200 yksikköön. Pian todettiin, että puutavara ei tulisi riittämään ja myöhemmin C-katsomosta tuotiin vielä pari kilometriä lisää. Tämän jälkeen puuta ei olisi enää saatavana. Piiroinen valmisti metallirungot, joita tulikin useampi rekka-autollinen jaksotettuna puuosien valmistumisen kanssa.

Kalusteet tulivat myyntiin huhtikuun alussa ja saivat hyvin huomiota. Ensimmäisen kuukauden aikana pienimmät penkit ja pöydät oli myyty jo lähes loppuun. Saimme kaikki paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka halusivat kertoa tarinoitaan Stadionilta. Myös erilaisia toiveita tuli tietyistä numeroista, jotka olivat ilmeisesti jollain lailla tärkeitä – syntymävuosia tai muistoja kyseiseltä paikalta Stadionilla. Niitä pyrittiin tietysti täyttämään mahdollisuuksien mukaan.Stadionpenkki_TapioAnttila

Miksi tämän tyyppiset projektit sitten herättävät niin suuria tunteita? Tärkein syy varmasti siihen on se, että tuotteiden takana on tarinoita – ja niitä tässä oli varmasti riittävästi. Suomalaisille urheilumuistot ovat tärkeitä ja Stadionin penkit ovat jakaneet kanssamme onnen ja pettymyksenkin hetkiä jo vuosikymmeniä. Projektista muodostui yhteisöllinen jälleenrakennusprojekti, sillä Vepsäläinen lupasi lahjoittaa kaikki tuotot Stadion-säätiölle uusien penkkien hankkimiseen. Projekti oli kierrätystä parhaimmillaan ja varmasti myös mittakaavassaan jopa kansainvälisesti harvinainen.

Suunnittelijana voin ilokseni todeta, että kehitys on menossa siihen suuntaan, että kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua enemmän tuotteista, joiden taustat ovat selvillä – kuka on suunnitellut ne, kuka on valmistanut ne ja mikä on materiaalin alkuperä.

Toisin sanoen niillä on tarina.

Liikaa kustannuskilpailukykyä

Ismo Turunen, asiantuntija, Innovaatiorahoituskeskus Tekes
Petteri Kolinen, toimitusjohtaja, Design Forum Finland

Suomalaisyritysten ja Suomen yhteiskunnan kilpailukyvystä on viestitty paljon, mutta sekavasti. Toisaalta kilpailukykyä on tarkasteltu hyvin kapeasti kustannusten näkökulmasta, mutta toisaalta kustannuskilpailukykyä on levitetty yleiseksi yritysten menestystekijäksi pystymättä kuitenkaan tarkemmin määrittelemään, millaista menestystä juuri tämän kilpailukyvyn parantaminen tuottaisi.

Sekavassa keskustelussa unohtuu, mitkä ovat Suomen ja suomalaisyritysten tärkeimmät kilpailukyky- ja menestystekijät.

Kilpailukyky tarkoittaa erityistä toimintakykyä, jolla yritys pystyy tuottamaan asiakkaille jotain hyödyllisempää kuin kilpailijat. Kilpailukyky ei siis ole mikä tahansa kyvykkyys, vaan sellainen, joka näkyy tarjoomassa (tuotteet, palvelut, ratkaisut) erottuvana etuna, jolla on asiakkaille merkitystä. Kilpailukykyyn kuuluu siis kolme elementtiä:Nosto_IsmoTurunen_400x400

  1. kilpailijoita parempi toimintakyky,
  2. joka tuottaa tarjoomaan myönteisen erottumistekijän,
  3. jolla on merkitystä asiakkaiden ostopäätöksissä.

Se, mikä on asiakkaiden ostopäätöksissä merkityksellistä, vaihtelee tuotteittain. Kustannuskilpailukyky välitetään asiakkaille halpana myyntihintana. Se on ratkaisevin valintatekijä massatuotannon raaka-aineille ja tarvikkeille. Ne eivät erotu millään tavalla toisistaan, asiakas valitsee halvimman, ja kustannustehokkain yritys menestyy.

Muunlaisissa tuotteissa ja palveluissa kilpailukyky ja menestystarinat perustuvat muihin tekijöihin. Esimerkiksi markkinointikykyyn, jolla jopa bulkkituotteetkin saadaan erottumaan massasta. Red Bull oli ensimmäisiä energiajuomia, jota seurasivat välittömästi lukuisat halvemmat kilpailijat. “Red Bull antaa siivet”, ja sisällöllinen bulkkituote jatkoi kasvua perustaen myöhemmin F1-tallinkin. Huikean menestyksen tärkein tekijä on ollut brändäys- ja markkinointikyky, eikä juomaa ole tarvinnut hinnoitella valmistuskustannusten perusteella.

Fyysinen erottuminen on aina vahva menestystekijä. Nokia valmisti viimeisetkin puhelimensa erittäin kustannustehokkaasti, mutta asiakkaat ostivat kalliimpia, koska ne olivat helpompia käyttää, ja niillä pääsi lisäpalveluihin. Älypuhelimien merkittävimmät ostopäätöstekijät ovat käytettävyys, lisäpalvelut ja ulkonäkö, ja ne yritykset menestyvät, joilla on erityinen kyky yhdistää teknologia, asiakasymmärrys ja muotoilu saumattomaan yhteistyöhön.

Ponsse Scorpion -harvesteri

Ponsse Scorpion -harvesteri

Ratkaisut ja palvelut ovat yleisesti asiakaskohtaisempia kuin tuotteet, eikä kustannustehokkuus taaskaan ole tärkein menestystekijä. KONE menestyy, koska se myy halpojen hissien sijaan parhaita kiinteistökohtaisia ratkaisuja ihmisten helppoon ja luotettavaan liikkumiseen.

Globaalissa kilpailussa ratkaisevinta on reaalinen kilpailukyky, jossa arvioidaan brändien ja tuotteiden haluttavuutta ilman hinnan vaikutusta. Haluttavuuden rakentaminen on mm. ruotsalaisyritysten menestyksen kulmakiviä.

Me olemme edelleen maailman osaavimpia kansoja ja pystymme rakentamaan kilpailukykymme asiakkaille arvokkaiden tarjoomien liiketoimintaan. Kustannuskilpailukyvyn jatkuva korostaminen vain peittää alleen merkittävät vahvuutemme. Menestyminen luodaan vahvuuksilla eikä paikkaamalla heikkouksia, ellei heikkous ole sitten niin kriittinen, että se peittää vahvuudet alleen. Suomalainen kustannuskilpailukyky ei ole sellainen heikkous, mutta vanhanaikaiset käsitykset liiketoiminnasta taitavat olla.

Pikavisiitillä Kööpenhaminassa

Kristina Noor-Ilander
Kehityspäällikkö, Design Forum Finland

Danish Design Awardsin slogan juhlapaikan yllä

Danish Design Awardsin slogan juhlapaikan yllä

Danish Design Awards

7.4.2016: Lämmin ja aurinkoinen ilta, Industriens Hus modernin arkkitehtuurin ilmentymä Tivolin vieressä, valkoisilla liinoilla katetut pöydät, reilu 400 kutsuvierasta, sponsoreiden logot heijastettuna kankaalle, lasien kilinää, odottava tunnelma… Alkamassa on muutaman vuoden tauon jälkeen henkiin herätetty Danish Design Awardsin palkintogaala. Illan odotetuin juhlavieras ja samalla kilpailun suojelija on Tanskan kruununprinssi Fredrik. Minulla oli ilo seurata tätä muotoilun juhlaa yhdessä pohjoismaisten ja baltialaisten kollegoitteni kanssa.Kristina_nosto_1

Uudistettu muotoilukilpailu sisältää 15 palkintokategoriaa: Business-kategorian Employment Growth, Message Received, Save Money ja Share Resources, Individual-kategorian Daily Life ja Feel Good, Society-kategorian Better Work, Better Learning, Clean World, Healthy Life ja Outstanding Service sekä Special Awardsit People’s Choice, Icon Award, Visionary Concepts ja Young Talent. Palkinnon ilme on mainetta niittäneen Bo Linneman & Kim Meyer Partners’ Kontrapunkt -designtoimiston käsialaa. Illan palkituista mieleeni jäivät erityisesti sokeita arjessa auttava Be My Eyes -mobiiliapplikaatio ja Young Talent -palkittu Morten Grønning Nielsen “voimahanskallaan”, jossa yhdistyvät hienosti perinteinen käsityötaito ja innovatiivinen teknologia. Kaikki voittajat löytyvät tästä.

Ehkä hieman katkerana mutta aika osuvasti yksi ehdolla olleista, mutta palkinnotta jääneistä muotoilijoista totesi, että ”Seuraavalla kerralla suunnittelen tuotteen sokealle pakolaislapselle”, viitaten palkittujen tuotteiden yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin painotuksiin, erittäin tärkeitä aiheita tietysti. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut paluu kilpailulle, suuri panostus ja yhteistyöponnistus Danish Design Centreltä ja Design Denmarkilta!

NORDIC-BALTIC MEETING JA BRAINSTORMINGIA MUOTOILUN VAIKUTUKSISTA

Aiemmin päivällä kävimme intensiivistä keskustelua pohjoismaisten ja baltialaisten kollegoitten kanssa muotoilun käytön vaikuttavuudesta ja mittaamisesta yrityksissä. Pohjoismaiden ja Baltian maiden muotoilun promootio-organisaatiot ovat tavanneet toisiaan epävirallisesti muutaman vuoden ajan pari kertaa vuodessa.

Päivän emäntänämme toimi Danish Design Centren (DDC) Christina Melander, joka kertoi käynnistyneestä tutkimushankkeesta muotoilun käytön arvon ja vaikuttavuuden mittaamiseksi ja mittaamisen haasteista. Pontimena tutkimukselle ovat toimineet muotoilun muuttunut rooli ja laajentuneet käyttöalueet, kun on havaittu, että aiemmin käytetyt tutkimuskysymykset ja -aiheet ovat auttamattomasti vanhentuneet. Tutkimus toteutetaan yhdessä Confederation of Danish Industries -organisaation kanssa ja sen rahoittaa Tanskan Ministry of Business and Growth. Tarkoituksena on haastatella puhelimitse 1000 tanskalaista yritystä. Tuloksia on odotettavissa syksyllä 2016.

Nordic-Baltic Design Power

Nordic-Baltic Design Power

Muotoilun käytön mittaaminen on aina yhtä ajankohtainen aihe, sitä on tutkittu monen eri maan ja organisaation toimesta (mm. Design Council UK:ssa, SVID Ruotsissa, Design Management Institute USA:ssa) ja uusimpia tuloksia lainataan ahkerasti. Aihe herättää aina myös yhtä paljon kysymyksiä: Voiko muotoiluun tehtyjä investointeja edes mitata? Miten ne pystytään eristämään muista yrityksen kehitystyöhön ja innovointiin tehdyistä panostuksista? Tarvitseeko muotoilun vaikuttavuutta edes välttämättä mitata numeerisesti? Riittävätkö laadulliset määreet? Näiden kysymysten lisäksi keskustelimme muotoilun ja muotoilijan muuttuneesta roolista kuin myös siitä, täytyykö olla koulutukseltaan muotoilija, että pystyy ajattelemaan kuin muotoilija ja miten nykypäivän yrityksessä pystytään edes tunnistamaan kaikki toimenpiteet, joissa on jollain tavalla käytetty muotoilua, muotoiluajattelua ja muotoilumetodeja.Kristina_nosto_2

Keskustelumme ei ehkä helpottanut Christinan tulevaa urakkaa tutkimuksen kanssa, mutta herätti varmasti paljon uusia kiinnostavia kysymyksiä. Mietimme myös, miten voisimme tehdä yhteistyötä aiheen parissa pohjoismaisella ja Baltian maiden tasolla ja voisimmeko toistaa DDC:n tutkimuksen myös muissa maissa. Jäämme odottamaan innolla tutkimuksen tuloksia ja mitä sen jälkeen seuraa.

Tapaamisen päätteeksi puhuimme myös muista yhteistyömahdollisuuksista, kuten Nordic Design DNA -kehityshankkeesta, meitä kaikkia yhdistävästä hyvinvointiteemasta ja yhteisten esiintymisten lisäämisestä ulkomailla kansainvälisen näkyvyytemme parantamiseksi.

MUOTOILUALAN ORGANISAATIOT MUUTOKSESSA & DANISH DESIGN SOCIETY

Päivän aikana kuulin myös paljon kertomuksia kollegaorganisaatioissamme tapahtuneista ja tapahtuvista muutoksista ja kohdatuista haasteista. Samantyyppistä murrosta, kuin meillä koti-Suomessa, on tapahtunut tai tapahtumassa myös muualla. Strategioita ja toimintoja muutetaan, muotoiluorganisaatioiden välinen yhteistyö tiivistyy, organisaatioita jopa yhdistetään, rahoitusneuvotteluita käydään tiiviisti organisaatioista rahoittavien ministeriöiden kanssa jne.

Ehkä radikaalein muutos on tapahtunut Norjassa, jossa kaksi vuotta sitten yhdistettiin toimintaa rahoittavien ministeriöiden toimesta arkkitehtuuria ja muotoilua edistävät organisaatiot uudeksi The Norwegian Centre for Design and Architecture -organisaatioksi. Haastava muutosprosessi on Norjassa edelleen käynnissä, ja jää nähtäväksi, miten fuusiossa onnistuttiin.

Christina Melander ja tulevan työpaikan, Blox-keskuksen, työmaa

Christina Melander ja tulevan työpaikan, Blox-keskuksen, työmaa

Tanskassa eletään myös jännittäviä aikoja: DDC myi viime vuonna omistuksessaan olleen kiinteistön ja toimii tällä hetkellä väliaikaisissa tiloissa – kauniissa vanhassa rakennuskompleksissa kanaalin varrella – yhdessä Danish Fashion Instituten ja INDEX Award -organisaation kanssa. Nämä organisaatiot yhdessä muodostavat myös yhteistyöalusta Danish Design Societyn. Vuonna 2018 kaikilla on edessä muutto naapurissa rakenteilla olevaan, maailmankuulun hollantilaisen arkkitehdin Rem Koolhaasin suunnittelemaan BLOX–rakennukseen, josta tulee tanskalaisen arkkitehtuurin, rakentamisen, kaupunkisuunnittelun ja designin uusi keskittymä.

Oli jälleen ilo tavata kollegoita – kokemusten vaihto ja vertaistuki on aina yhtä mukavaa ja hyödyllistä! Kiitos DDC ja kiitos Christina Melander inspiroivasta vierailusta!

 

Kohti virtuaalisia maailmoja

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Kuva: Stereoscape

Kuva: Stereoscape

 

Viime maanantaina 28.3.2016 maailma muuttui vähemmän todelliseksi.

Silloin alkoivat kaikkien aikojen ensimmäisten kuluttajille tarkoitettujen VR(virtual reality)-lasien, Oculus Rift -headsettien toimitukset ennakkotilaajille. Ohjehinta on 599 dollaria, joten ihan jokaisen leikkikaluksi niistä ei vielä ole.

Moni muistanee Oculuksen historian: kuinka se alkoi autotallifirmasta, keräsi joukkorahoituksella miljoonia ja myytiin muutamalla miljardilla Facebookille. Vuotta 2016 on mainittu keinotodellisuuden (VR, virtual reality) ja lisätyn tai laajennetun todellisuuden (AR, augmented reality) läpimurtovuodeksi. Oculus Rift ehti kuluttajamarkkinoille ensimmäisenä, mutta vastaavia on tulossa muitakin: Google Cardboard, Samsung Gear VR, PlayStation VR…

Tekniikka vaihtelee, ja sen mukana myös hinta. Osaa headseteistä käytetään matkapuhelimen, osaa tehokkaan tietokoneen kautta; toiset seuraavat käyttäjän liikettä kameroiden, toiset lasereiden avulla. Osassa laitteita on lisävarusteena virtuaalikäsi, jolla voidaan tarttua esineisiin. Nintendon Wii-konsolia ja Nunchukia käyttäneet ovat luultavasti kuin kotonaan ase virtuaalikädessä.

Sillä sitä ensimmäiset kuluttajille suunnatut VR-lasit ovat: pelikokemuksen syventäjiä. Saatavilla olevat applikaatiot ovat kaikki pelien maailmasta. Tämä on tietenkin luonnollista: niillä markkinoilla maksuhalukkaita, uusista teknologioista innostuneita kuluttajia on miljoonia. Toisaalta myös iso osa pelien ja elokuvien ympäristöistä on jo pitkään ollut reaalimaailmasta erillään olevia, digitaalisesti luotuja mielikuvituksellisia paikkoja, joita ei voikaan rakentaa oikeasti. Nyt ne on mahdollista kokea.

VR-maailmat tarjoavat kuitenkin niin paljon muita mahdollisuuksia. Vierailin muutama viikko sitten Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa Stereoscape-firmassa. Siellä esiteltiin virtuaalitodellisuuden erilaisia vaihtoehtoja hologrammeista ilman erikoislaseja katsottavissa oleviin 3D-elokuviin ja 360 asteen videoihin. Kaiken huippuna oli aidon kolmiulotteisen VR-todellisuuden luoma tila, jossa pystyi liikkumaan ja koskemaan esineisiin.Nosto_Stereospace_400x400

Suuri osa erilaisin virtuaalitekniikoin toteutetuista ratkaisuista oli tarkoitettu markkinoinnin ja viestinnän avuksi: antamaan aito käsitys tuotteesta samalla, kun animaatioin havainnollistetaan sen ominaisuuksia, tai kuvaamaan tuotantoprosessin vaiheita elämyksellisesti ja mieleen jäävästi. Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet ovat kuitenkin paljon suuremmat.

Arkkitehdit ja tilasuunnittelijat ovat jo tottuneet tutkimaan eri tavoin mallinnettuja tiloja, mutta mm. tuotekehityksessä ja muotoilussa oman kokemuksen mahdollistava 3D-mallinnus on vasta tulossa. VR-tekniikalla voidaan paitsi katsella myös koota esineitä tai testata niiden purkamista tai huoltamista. Sillä voidaan simuloida ja opettaa prosesseja varsin aidon oloisessa ja tuntuisessa ympäristössä. Virtuaalitodellisuuden avulla asiakkaan tai käyttäjän kokemus saadaan mukaan suunnitteluun heti alusta alkaen.