About designforum

Posts by designforum:

Tarinoita tarvitaan

Tapio Anttila
Muotoilija, sisustusarkkitehti

Blogikuva1_TapioAnttila

Muotoilijan urallani törmäsin yhteen erikoisimmista toimeksiannoistani, kun Vepsäläiseltä otettiin yhteyttä viime syksynä ja pyydettiin suunnittelemaan rajattu sarja ulkokalusteita käyttäen Helsingin Olympiastadionin penkkien puuosia. Stadion oli menossa remonttiin ja vanhat penkit purettaisiin joka tapauksessa. Purettavat penkkien osat haluttiin hyödyntää tulevan Stadionin hyväksi. Nyt uudet kalusteet ovat tulleet kevään aikana myyntiin Vepsäläisen myymälöihin ja vastaanotto yllätti niin tilaajan kuin suunnittelijankin.

Ymmärsin heti suunnittelua aloittaessa, että projektissa tulisi riittämään haastetta. Urheiluhullut suomalaiset kävivät jo syksyllä hankkimassa itselleen penkkien pätkiä, kun Stadion-säätiö järjesti tapahtuman, jossa itse sahaamalla pystyi ostamaan kalustetarpeita tee-se-itse -nikkarointiin. 10 000 sahaajaa antoi osviittaa kiinnostuksesta aiheeseen.

Nosto2_TapioAnttila_TarinatSuunnittelussa halusin antaa tilaa vanhalle sään ja penkkiurheilijoiden takapuolien patinoimalle puumateriaalille. Legendaarisen Stadionin tunnelma piti säilyttää uusissakin kalusteissa. Päädyimme yksimielisesti ratkaisuun, jossa ajan patinaa ei lähdetty poistamaan. Puuosiin tehtiin vain kevyt puhdistus, muutama kilo purukumeja poistettiin ja kaikki alkuperäiset numerot säilytettiin. Värisävyt vaihtelevat tummanruskeasta harmaaseen, riippuen rivistön sijainnista katsomossa. Puuosia oli uusittu eri vuosikymmeninä ja selkänojat oli lisätty 90-luvun alussa. Mänty- ja lehtikuusirimat olivat säilyneet uskomattoman hyvin. Ne olivat mitoitukseltaan paksuja ja lähdin hakemaan mahdollisimman kevyellä ja pelkistetyllä metallirungolla kontrastia, jolloin puu säilyisi hallitsevampana elementtinä. Istumamukavuutta parannettiin hieman istuinsyvyyttä lisäämällä ja istuinkulmaa kallistamalla. Istuimia ja pöytiä suunniteltiin molempia kolmea eri kokoa.

Viime vuoden lopulla A-katsomosta tuotiin Lahteen neljä metriä pitkiä aihioita vähän alle yksi juoksukilometri – mikä oli valtava kasa vanhoine metallirunkoineen. Jatkojalostajiksi valikoitui Pro Puu ry:n verkostosta hienopuuseppä Markku Tonttila apureineen. Suurin haaste oli luoda systeemi, millä saman penkin samat rimat ja numeroinnit pysyisivät yhdessä sekä järjestyksessä koko prosessin ajan. Värisävyjen lajittelu vaati myös tarkkaa silmää. Vuoden alussa tuotanto oli käynnissä ja valmistusmääräksi oli sovittu yhteensä 500 kalustetta. Vepsäläinen teki pientä ennakkomarkkinointia ja suuren kiinnostuksen jälkeen määrä nostettiin melkein viisinkertaiseksi eli 2200 yksikköön. Pian todettiin, että puutavara ei tulisi riittämään ja myöhemmin C-katsomosta tuotiin vielä pari kilometriä lisää. Tämän jälkeen puuta ei olisi enää saatavana. Piiroinen valmisti metallirungot, joita tulikin useampi rekka-autollinen jaksotettuna puuosien valmistumisen kanssa.

Kalusteet tulivat myyntiin huhtikuun alussa ja saivat hyvin huomiota. Ensimmäisen kuukauden aikana pienimmät penkit ja pöydät oli myyty jo lähes loppuun. Saimme kaikki paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka halusivat kertoa tarinoitaan Stadionilta. Myös erilaisia toiveita tuli tietyistä numeroista, jotka olivat ilmeisesti jollain lailla tärkeitä – syntymävuosia tai muistoja kyseiseltä paikalta Stadionilla. Niitä pyrittiin tietysti täyttämään mahdollisuuksien mukaan.Stadionpenkki_TapioAnttila

Miksi tämän tyyppiset projektit sitten herättävät niin suuria tunteita? Tärkein syy varmasti siihen on se, että tuotteiden takana on tarinoita – ja niitä tässä oli varmasti riittävästi. Suomalaisille urheilumuistot ovat tärkeitä ja Stadionin penkit ovat jakaneet kanssamme onnen ja pettymyksenkin hetkiä jo vuosikymmeniä. Projektista muodostui yhteisöllinen jälleenrakennusprojekti, sillä Vepsäläinen lupasi lahjoittaa kaikki tuotot Stadion-säätiölle uusien penkkien hankkimiseen. Projekti oli kierrätystä parhaimmillaan ja varmasti myös mittakaavassaan jopa kansainvälisesti harvinainen.

Suunnittelijana voin ilokseni todeta, että kehitys on menossa siihen suuntaan, että kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua enemmän tuotteista, joiden taustat ovat selvillä – kuka on suunnitellut ne, kuka on valmistanut ne ja mikä on materiaalin alkuperä.

Toisin sanoen niillä on tarina.

Liikaa kustannuskilpailukykyä

Ismo Turunen, asiantuntija, Innovaatiorahoituskeskus Tekes
Petteri Kolinen, toimitusjohtaja, Design Forum Finland

Suomalaisyritysten ja Suomen yhteiskunnan kilpailukyvystä on viestitty paljon, mutta sekavasti. Toisaalta kilpailukykyä on tarkasteltu hyvin kapeasti kustannusten näkökulmasta, mutta toisaalta kustannuskilpailukykyä on levitetty yleiseksi yritysten menestystekijäksi pystymättä kuitenkaan tarkemmin määrittelemään, millaista menestystä juuri tämän kilpailukyvyn parantaminen tuottaisi.

Sekavassa keskustelussa unohtuu, mitkä ovat Suomen ja suomalaisyritysten tärkeimmät kilpailukyky- ja menestystekijät.

Kilpailukyky tarkoittaa erityistä toimintakykyä, jolla yritys pystyy tuottamaan asiakkaille jotain hyödyllisempää kuin kilpailijat. Kilpailukyky ei siis ole mikä tahansa kyvykkyys, vaan sellainen, joka näkyy tarjoomassa (tuotteet, palvelut, ratkaisut) erottuvana etuna, jolla on asiakkaille merkitystä. Kilpailukykyyn kuuluu siis kolme elementtiä:Nosto_IsmoTurunen_400x400

  1. kilpailijoita parempi toimintakyky,
  2. joka tuottaa tarjoomaan myönteisen erottumistekijän,
  3. jolla on merkitystä asiakkaiden ostopäätöksissä.

Se, mikä on asiakkaiden ostopäätöksissä merkityksellistä, vaihtelee tuotteittain. Kustannuskilpailukyky välitetään asiakkaille halpana myyntihintana. Se on ratkaisevin valintatekijä massatuotannon raaka-aineille ja tarvikkeille. Ne eivät erotu millään tavalla toisistaan, asiakas valitsee halvimman, ja kustannustehokkain yritys menestyy.

Muunlaisissa tuotteissa ja palveluissa kilpailukyky ja menestystarinat perustuvat muihin tekijöihin. Esimerkiksi markkinointikykyyn, jolla jopa bulkkituotteetkin saadaan erottumaan massasta. Red Bull oli ensimmäisiä energiajuomia, jota seurasivat välittömästi lukuisat halvemmat kilpailijat. “Red Bull antaa siivet”, ja sisällöllinen bulkkituote jatkoi kasvua perustaen myöhemmin F1-tallinkin. Huikean menestyksen tärkein tekijä on ollut brändäys- ja markkinointikyky, eikä juomaa ole tarvinnut hinnoitella valmistuskustannusten perusteella.

Fyysinen erottuminen on aina vahva menestystekijä. Nokia valmisti viimeisetkin puhelimensa erittäin kustannustehokkaasti, mutta asiakkaat ostivat kalliimpia, koska ne olivat helpompia käyttää, ja niillä pääsi lisäpalveluihin. Älypuhelimien merkittävimmät ostopäätöstekijät ovat käytettävyys, lisäpalvelut ja ulkonäkö, ja ne yritykset menestyvät, joilla on erityinen kyky yhdistää teknologia, asiakasymmärrys ja muotoilu saumattomaan yhteistyöhön.

Ponsse Scorpion -harvesteri

Ponsse Scorpion -harvesteri

Ratkaisut ja palvelut ovat yleisesti asiakaskohtaisempia kuin tuotteet, eikä kustannustehokkuus taaskaan ole tärkein menestystekijä. KONE menestyy, koska se myy halpojen hissien sijaan parhaita kiinteistökohtaisia ratkaisuja ihmisten helppoon ja luotettavaan liikkumiseen.

Globaalissa kilpailussa ratkaisevinta on reaalinen kilpailukyky, jossa arvioidaan brändien ja tuotteiden haluttavuutta ilman hinnan vaikutusta. Haluttavuuden rakentaminen on mm. ruotsalaisyritysten menestyksen kulmakiviä.

Me olemme edelleen maailman osaavimpia kansoja ja pystymme rakentamaan kilpailukykymme asiakkaille arvokkaiden tarjoomien liiketoimintaan. Kustannuskilpailukyvyn jatkuva korostaminen vain peittää alleen merkittävät vahvuutemme. Menestyminen luodaan vahvuuksilla eikä paikkaamalla heikkouksia, ellei heikkous ole sitten niin kriittinen, että se peittää vahvuudet alleen. Suomalainen kustannuskilpailukyky ei ole sellainen heikkous, mutta vanhanaikaiset käsitykset liiketoiminnasta taitavat olla.

Pikavisiitillä Kööpenhaminassa

Kristina Noor-Ilander
Kehityspäällikkö, Design Forum Finland

Danish Design Awardsin slogan juhlapaikan yllä

Danish Design Awardsin slogan juhlapaikan yllä

Danish Design Awards

7.4.2016: Lämmin ja aurinkoinen ilta, Industriens Hus modernin arkkitehtuurin ilmentymä Tivolin vieressä, valkoisilla liinoilla katetut pöydät, reilu 400 kutsuvierasta, sponsoreiden logot heijastettuna kankaalle, lasien kilinää, odottava tunnelma… Alkamassa on muutaman vuoden tauon jälkeen henkiin herätetty Danish Design Awardsin palkintogaala. Illan odotetuin juhlavieras ja samalla kilpailun suojelija on Tanskan kruununprinssi Fredrik. Minulla oli ilo seurata tätä muotoilun juhlaa yhdessä pohjoismaisten ja baltialaisten kollegoitteni kanssa.Kristina_nosto_1

Uudistettu muotoilukilpailu sisältää 15 palkintokategoriaa: Business-kategorian Employment Growth, Message Received, Save Money ja Share Resources, Individual-kategorian Daily Life ja Feel Good, Society-kategorian Better Work, Better Learning, Clean World, Healthy Life ja Outstanding Service sekä Special Awardsit People’s Choice, Icon Award, Visionary Concepts ja Young Talent. Palkinnon ilme on mainetta niittäneen Bo Linneman & Kim Meyer Partners’ Kontrapunkt -designtoimiston käsialaa. Illan palkituista mieleeni jäivät erityisesti sokeita arjessa auttava Be My Eyes -mobiiliapplikaatio ja Young Talent -palkittu Morten Grønning Nielsen “voimahanskallaan”, jossa yhdistyvät hienosti perinteinen käsityötaito ja innovatiivinen teknologia. Kaikki voittajat löytyvät tästä.

Ehkä hieman katkerana mutta aika osuvasti yksi ehdolla olleista, mutta palkinnotta jääneistä muotoilijoista totesi, että ”Seuraavalla kerralla suunnittelen tuotteen sokealle pakolaislapselle”, viitaten palkittujen tuotteiden yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin painotuksiin, erittäin tärkeitä aiheita tietysti. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut paluu kilpailulle, suuri panostus ja yhteistyöponnistus Danish Design Centreltä ja Design Denmarkilta!

NORDIC-BALTIC MEETING JA BRAINSTORMINGIA MUOTOILUN VAIKUTUKSISTA

Aiemmin päivällä kävimme intensiivistä keskustelua pohjoismaisten ja baltialaisten kollegoitten kanssa muotoilun käytön vaikuttavuudesta ja mittaamisesta yrityksissä. Pohjoismaiden ja Baltian maiden muotoilun promootio-organisaatiot ovat tavanneet toisiaan epävirallisesti muutaman vuoden ajan pari kertaa vuodessa.

Päivän emäntänämme toimi Danish Design Centren (DDC) Christina Melander, joka kertoi käynnistyneestä tutkimushankkeesta muotoilun käytön arvon ja vaikuttavuuden mittaamiseksi ja mittaamisen haasteista. Pontimena tutkimukselle ovat toimineet muotoilun muuttunut rooli ja laajentuneet käyttöalueet, kun on havaittu, että aiemmin käytetyt tutkimuskysymykset ja -aiheet ovat auttamattomasti vanhentuneet. Tutkimus toteutetaan yhdessä Confederation of Danish Industries -organisaation kanssa ja sen rahoittaa Tanskan Ministry of Business and Growth. Tarkoituksena on haastatella puhelimitse 1000 tanskalaista yritystä. Tuloksia on odotettavissa syksyllä 2016.

Nordic-Baltic Design Power

Nordic-Baltic Design Power

Muotoilun käytön mittaaminen on aina yhtä ajankohtainen aihe, sitä on tutkittu monen eri maan ja organisaation toimesta (mm. Design Council UK:ssa, SVID Ruotsissa, Design Management Institute USA:ssa) ja uusimpia tuloksia lainataan ahkerasti. Aihe herättää aina myös yhtä paljon kysymyksiä: Voiko muotoiluun tehtyjä investointeja edes mitata? Miten ne pystytään eristämään muista yrityksen kehitystyöhön ja innovointiin tehdyistä panostuksista? Tarvitseeko muotoilun vaikuttavuutta edes välttämättä mitata numeerisesti? Riittävätkö laadulliset määreet? Näiden kysymysten lisäksi keskustelimme muotoilun ja muotoilijan muuttuneesta roolista kuin myös siitä, täytyykö olla koulutukseltaan muotoilija, että pystyy ajattelemaan kuin muotoilija ja miten nykypäivän yrityksessä pystytään edes tunnistamaan kaikki toimenpiteet, joissa on jollain tavalla käytetty muotoilua, muotoiluajattelua ja muotoilumetodeja.Kristina_nosto_2

Keskustelumme ei ehkä helpottanut Christinan tulevaa urakkaa tutkimuksen kanssa, mutta herätti varmasti paljon uusia kiinnostavia kysymyksiä. Mietimme myös, miten voisimme tehdä yhteistyötä aiheen parissa pohjoismaisella ja Baltian maiden tasolla ja voisimmeko toistaa DDC:n tutkimuksen myös muissa maissa. Jäämme odottamaan innolla tutkimuksen tuloksia ja mitä sen jälkeen seuraa.

Tapaamisen päätteeksi puhuimme myös muista yhteistyömahdollisuuksista, kuten Nordic Design DNA -kehityshankkeesta, meitä kaikkia yhdistävästä hyvinvointiteemasta ja yhteisten esiintymisten lisäämisestä ulkomailla kansainvälisen näkyvyytemme parantamiseksi.

MUOTOILUALAN ORGANISAATIOT MUUTOKSESSA & DANISH DESIGN SOCIETY

Päivän aikana kuulin myös paljon kertomuksia kollegaorganisaatioissamme tapahtuneista ja tapahtuvista muutoksista ja kohdatuista haasteista. Samantyyppistä murrosta, kuin meillä koti-Suomessa, on tapahtunut tai tapahtumassa myös muualla. Strategioita ja toimintoja muutetaan, muotoiluorganisaatioiden välinen yhteistyö tiivistyy, organisaatioita jopa yhdistetään, rahoitusneuvotteluita käydään tiiviisti organisaatioista rahoittavien ministeriöiden kanssa jne.

Ehkä radikaalein muutos on tapahtunut Norjassa, jossa kaksi vuotta sitten yhdistettiin toimintaa rahoittavien ministeriöiden toimesta arkkitehtuuria ja muotoilua edistävät organisaatiot uudeksi The Norwegian Centre for Design and Architecture -organisaatioksi. Haastava muutosprosessi on Norjassa edelleen käynnissä, ja jää nähtäväksi, miten fuusiossa onnistuttiin.

Christina Melander ja tulevan työpaikan, Blox-keskuksen, työmaa

Christina Melander ja tulevan työpaikan, Blox-keskuksen, työmaa

Tanskassa eletään myös jännittäviä aikoja: DDC myi viime vuonna omistuksessaan olleen kiinteistön ja toimii tällä hetkellä väliaikaisissa tiloissa – kauniissa vanhassa rakennuskompleksissa kanaalin varrella – yhdessä Danish Fashion Instituten ja INDEX Award -organisaation kanssa. Nämä organisaatiot yhdessä muodostavat myös yhteistyöalusta Danish Design Societyn. Vuonna 2018 kaikilla on edessä muutto naapurissa rakenteilla olevaan, maailmankuulun hollantilaisen arkkitehdin Rem Koolhaasin suunnittelemaan BLOX–rakennukseen, josta tulee tanskalaisen arkkitehtuurin, rakentamisen, kaupunkisuunnittelun ja designin uusi keskittymä.

Oli jälleen ilo tavata kollegoita – kokemusten vaihto ja vertaistuki on aina yhtä mukavaa ja hyödyllistä! Kiitos DDC ja kiitos Christina Melander inspiroivasta vierailusta!

 

Kohti virtuaalisia maailmoja

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Kuva: Stereoscape

Kuva: Stereoscape

 

Viime maanantaina 28.3.2016 maailma muuttui vähemmän todelliseksi.

Silloin alkoivat kaikkien aikojen ensimmäisten kuluttajille tarkoitettujen VR(virtual reality)-lasien, Oculus Rift -headsettien toimitukset ennakkotilaajille. Ohjehinta on 599 dollaria, joten ihan jokaisen leikkikaluksi niistä ei vielä ole.

Moni muistanee Oculuksen historian: kuinka se alkoi autotallifirmasta, keräsi joukkorahoituksella miljoonia ja myytiin muutamalla miljardilla Facebookille. Vuotta 2016 on mainittu keinotodellisuuden (VR, virtual reality) ja lisätyn tai laajennetun todellisuuden (AR, augmented reality) läpimurtovuodeksi. Oculus Rift ehti kuluttajamarkkinoille ensimmäisenä, mutta vastaavia on tulossa muitakin: Google Cardboard, Samsung Gear VR, PlayStation VR…

Tekniikka vaihtelee, ja sen mukana myös hinta. Osaa headseteistä käytetään matkapuhelimen, osaa tehokkaan tietokoneen kautta; toiset seuraavat käyttäjän liikettä kameroiden, toiset lasereiden avulla. Osassa laitteita on lisävarusteena virtuaalikäsi, jolla voidaan tarttua esineisiin. Nintendon Wii-konsolia ja Nunchukia käyttäneet ovat luultavasti kuin kotonaan ase virtuaalikädessä.

Sillä sitä ensimmäiset kuluttajille suunnatut VR-lasit ovat: pelikokemuksen syventäjiä. Saatavilla olevat applikaatiot ovat kaikki pelien maailmasta. Tämä on tietenkin luonnollista: niillä markkinoilla maksuhalukkaita, uusista teknologioista innostuneita kuluttajia on miljoonia. Toisaalta myös iso osa pelien ja elokuvien ympäristöistä on jo pitkään ollut reaalimaailmasta erillään olevia, digitaalisesti luotuja mielikuvituksellisia paikkoja, joita ei voikaan rakentaa oikeasti. Nyt ne on mahdollista kokea.

VR-maailmat tarjoavat kuitenkin niin paljon muita mahdollisuuksia. Vierailin muutama viikko sitten Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa Stereoscape-firmassa. Siellä esiteltiin virtuaalitodellisuuden erilaisia vaihtoehtoja hologrammeista ilman erikoislaseja katsottavissa oleviin 3D-elokuviin ja 360 asteen videoihin. Kaiken huippuna oli aidon kolmiulotteisen VR-todellisuuden luoma tila, jossa pystyi liikkumaan ja koskemaan esineisiin.Nosto_Stereospace_400x400

Suuri osa erilaisin virtuaalitekniikoin toteutetuista ratkaisuista oli tarkoitettu markkinoinnin ja viestinnän avuksi: antamaan aito käsitys tuotteesta samalla, kun animaatioin havainnollistetaan sen ominaisuuksia, tai kuvaamaan tuotantoprosessin vaiheita elämyksellisesti ja mieleen jäävästi. Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet ovat kuitenkin paljon suuremmat.

Arkkitehdit ja tilasuunnittelijat ovat jo tottuneet tutkimaan eri tavoin mallinnettuja tiloja, mutta mm. tuotekehityksessä ja muotoilussa oman kokemuksen mahdollistava 3D-mallinnus on vasta tulossa. VR-tekniikalla voidaan paitsi katsella myös koota esineitä tai testata niiden purkamista tai huoltamista. Sillä voidaan simuloida ja opettaa prosesseja varsin aidon oloisessa ja tuntuisessa ympäristössä. Virtuaalitodellisuuden avulla asiakkaan tai käyttäjän kokemus saadaan mukaan suunnitteluun heti alusta alkaen.

 

Muotoilun uusi tie

Petteri Kolinen
toimitusjohtaja, Design Forum Finland

Kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut radikaalisti ja pysyvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti globalisaation ja digitalisaation vaikutuksesta. Suomi, joka on ollut vuosia kohtuullisen maltillisen kilpailun aluetta täällä Euroopan pohjoiskulmassa, on kokenut muuttuneen tilanteen markkinoilla erityisen voimakkaasti. Monilla toimialoilla kilpailu Suomessa on ollut kohtuullisen staattista: samat tutut yritykset ovat jakaneet markkinat, markkinaosuuksien pysyessä suurin piirtein samanlaisina vuodesta toiseen.

Nyt globaalien brändien vyöryessä markkinoille monilla toimialoilla perinteiset suomalaiset yritykset ovat nopeasti menettäneet kilpailukykynsä. Hyvien tuotteiden tekeminen ja jakeleminen tuttujen jakelijoiden kautta ei enää riitä reseptiksi menestykseen. Monet perinteiset suomalaiset, vuosikymmeniä hyvin menestyneet yritykset ovat historiansa suurimman kriisin edessä; perinteisellä kiinteiden kustannuksien leikkaamisella ei enää saavuteta tuloksia kuten aikaisempien laskusuhdanteiden aikana.

Uudessa markkinatilanteessa ratkaisee ns. reaalinen kilpailukyky, eli mallistojen ja brändien haluttavuus, joka ei perustu halpaan hintaan. Vahva reaalinen kilpailukyky mahdollistaa paremmat myyntihinnat, suuremmat katteet ja paremmat palkat. Paljon puhuttu hintakilpailukyky auttaa yrityksiä selviytymään, mutta ei ratkaise Suomen oikeaa ongelmaa: suomalaisten yritysten brändien ja mallistojen kansainvälistä haluttavuutta. Houkuttelevat brändit ja tuotteet ovat mielestäni hyvin menestyvän länsinaapurimme leipälaji; alalla kuin alalla tupsautetaan markkinoille houkuttelevasti muotoiltuja tuotteita tyylikkäissä pakkauksissa, tukenaan kokonaisvaltainen brändi. Brändi tässä yhteydessä tarkoittaa yrityksen ydintä: kiteytettyä arvomaailmaa, identiteettiä, mielikuvaa, tapaa toimia ja puhua.

Nosto_Ladec_NOSTOTässä strategisen muotoilujohtamisen rooli nousee ratkaisevaksi. Kaikilla menestyvillä yrityksillä on vahva ja kokonaisvaltainen identiteetti. Identiteetti nivoo kaiken yrityksessä yhteen ja antaa yritykselle kilpailijoista erottuvan profiilin. Ilman vahvaa, kiteytettyä identiteettiä johtaminen pirstoutuu ja asiakkaille ja kuluttajille yritys näyttäytyy sekavana ja persoonattomana. Globaalissa kilpailussa sekavat ja persoonattomat yritykset häviävät markkinoilta. Strategisen muotoilujohtamisen avulla voidaan strategiatyössä perehtyä toimialaa muuttaviin trendeihin, jolloin yritys pystyy varautumaan suuriin muutoksiin ajoissa. Kun muotoilun käyttö yrityksessä on strategista, vaikutus kilpailukykyyn on suurempi kuin pelkässä tuotemuotoilussa.

Muotoilu on mielestäni Suomen kohdalla se ratkaiseva tekijä, jolla viimeisen kymmenen vuoden aikana romahtanut yritysten kilpailukyky saadaan uudestaan nousemaan sellaiseksi, että suomalaiset tuotteet ja palvelut kelpaavat taas kuluttajille Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Suomella on hyvin vahvaa osaamista muotoilun kaikilla osa-alueilla, nyt kaivataan vain yrityksiä, jotka ottavat strategisen muotoilujohtamisen osaksi ylimmän johdon agendaa. Menestys globaaleilla markkinoilla on hyvin mahdollista ja Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.

Teksti on puhe, jonka Petteri Kolinen piti 9.2.2016 eduskunnassa.

 

 

Palvelumuotoilua tarvitaan asiakkaan kohtaamisessa

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Blogikuva_DFtalk_2

Teurastamon Kellohalli pullisteli viime torstaiaamuna, kun Design Forum Finland järjesti DESIGN FORUM talk -tilaisuuden, jonka teemana oli asiakaslähtöisyys ja palvelumuotoilu. Yhteistyössä Service Design Networkin kanssa järjestetty tapahtuma oli selvästi ajankohtainen ja kiinnostava. Tilaisuuden puhujina oli joukko asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiseen perehtyneitä. Esimerkit ulottuivat pankki- ja vakuutuspalveluista ruokalähettitoimintaan.

Asiakaslähtöisyys ei paljosta puheesta huolimatta ole edelleenkään itsestäänselvyys monella alalla. Minna Einiö palvelumuotoilutoimisto Hellonista toi esiin varsin yllättävän faktan: 95 % yrityksistä on itse mielestään asiakaslähtöisiä – mutta niiden asiakkaista vain 8 % ajattelee näin olevan. Asiakasnäkökulma on liian usein yrityksen kuvitelma asiakkaasta. Se ei perustu tutkimukseen ja lähtee yrityksen tarjonnasta, ei kysynnästä tai asiakkaiden tarpeista.

Mutta onneksi on rohkeita uranuurtajia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa. DESIGN FORUM talk -tilaisuudessa heitä edusti Fennian palvelujohtaja Tuulikki Saari, joka esitteli uutta FenniaHoitaja-palvelua. Tapaturmien hoitoon keskittynyt palvelu luotiin tarkkaan asiakkaan tarpeita ajatellen. Uusi näkökulma perinteisesti varsin epäketterällä vakuutusalalla oli myös uskallus julkaista palvelu ensin ja jatkaa sen kehittämistä asiakaspalautteen perusteella.

Toinen, jo muutaman vuoden käytössä ollut asiakaslähtöinen palvelukonsepti on Ihmisten apteekki. Se ei ollut torstain tilaisuudessa esillä, mutta jatkaa erinomaisesti samaa uuden ajattelun ja tekemisen linjaa. Yhteistyöapteekit-ketjun toimintakonsepti uudistettiin palvelumuotoilun keinoin asiakaslähtöiseksi. Konseptin uudisti Hellon. Apteekkien palveluita laajennettiin sairauden hoidosta hyvinvoinnin ylläpitoon. Samalla luotiin uutta palveluliiketoimintaa ja varauduttiin tulevaisuuden haasteisiin. Pilotti toteutettiin Ympyrätalon apteekissa Helsingissä.

Blogikuva_DFtalk

Torstaisen DESIGN FORUM talkin kiinnostavin kysymys nousi kuitenkin esiin vapaassa keskustelussa. Tarvitaanko yrityksessä omaa, talon sisäistä palvelumuotoiluosaamista, vai riittääkö, että osaaminen hankitaan talon ulkopuolelta? Mielipiteet vaihtelivat: on hyvä, jos talossa on omaa osaamista, mutta toisaalta vain muotoiluammattilaiset hallitsevat monipuolisesti metodit ja työskentelytavat.

Uuden näkökulman tähän kysymykseen toi palvelumuotoilutoimisto Hellon. Siellä on kehitetty Ambassador-koulutusohjelma, jossa yrityksen omaa henkilöstöä koulutetaan palvelumuotoiluun. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kasvattaa aitoja palvelumuotoilijoita vaan opettaa ostamaan ja johtamaan muotoilua ja kohtaamaan ongelmia palvelumuotoilun näkökulmasta. Paremminkin kyse on design thinking -ajattelun tuomisesta yritykseen palvelujen kehittämisen avuksi.

Laajempi esittely Ihmisten apteekki -konseptista löytyy Design Forum Finlandin verkkosivuilta.

Kuvat: Kalle Kataila

Kalusteala kaipaa uusia tekijöitä

Tapio Anttila
muotoilija, sisustusarkkitehti

Muistan kuulleeni joskus aikoinaan sanonnan ”Suomalainen suunnittelee, ruotsalainen valmistaa ja tanskalainen myy.” Pitääköhän se vielä paikkaansa kalustealalla?

Jos vertailemme naapureitamme – sitähän teemme turhankin usein – Ruotsia ja Tanskaa uusien muotoilubrändien määrässä, jäämme kirkkaasti jälkeen. Miksi sitten näin? Onhan maamme koulutuksen taso kansainvälisesti tunnustettua, meillä löytyy puusepänteollisuutta ja insinööriosaamista sekä teknologiamme on maailman huipputasoa. Puutakin on metsissä niin paljon, ettei sitä kaikkea ehditä keräämään talteen. Myös muotoilumme maineikas historia herättää edelleen huomiota maailmalla. Edellä mainitut faktat ovat kyllä totta, mutta ne eivät vain riitä.

Muotoilijana koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että uusia valmistavia tai markkinoivia yrityksiä ei yksinkertaisesti perusteta tarpeeksi, eivätkä vanhat valmistajat riitä kasvavalle muotoilijajoukolle. Tämä koskettaa erityisesti nuorempia, jotka eivät pääse kunnolla alalle, kun kokemusta ei pääse karttumaan. Muotoilijaksi kun ei opi kuin tekemällä – ja toisinaan myös epäonnistumalla. Muotoilu ei ole pelkkää itseilmaisua. Se on monialaista työtä, jossa on ymmärrettävä jotain niin valmistustekniikoista ja materiaaleista kuin markkinoinnista, konseptoinnista, tuotteistuksesta ja brändäyksestäkin sekä erityisesti asiakastarpeista ja käyttäjistä. Paikkoja, joissa näitä taitoja pääsisi harjoittelemaan, ei ole paljon.Nosto_TAnttila_NOSTO_400x400_1

Miksi sitten uusia suuremman volyymin valmistajayrityksiä ei perusteta? Osasyynä ainakin huonekalualalla on yleinen kannattavuusongelma. Toisaalta kaikki haluavat olla ennemmin muotoilijoita, asiantuntijoita tai tutkijoita kuin taloudellisia riskejä kantavia valmistajia. ”Jos alat huonekaluvalmistajaksi, sinun täytyy olla joko hullu tai olet perinyt yrityksen”, on yleinen huonekalualan vitsi. Nuoremmat muotoilijat ratkaisevat työllistymisongelman perustamalla pieniä omavalmisteisia brändejä. Resurssit maailman valloitukseen ovat usein rajalliset ja pienet sarjakoot pitävät hinnat kalliina. Muotoilijalle myynti ja markkinointi ovat haasteellisia, sillä koulutus tähtää enemmän teknisten ja visuaalisten asioiden hallintaan.

Ennen tehtailla oli oma tuotanto, jolloin tuotekehitys tehtiin saman katon alla. Nykyajan trendinä on ollut ulkoistaminen ja siten myös tuotekehitys on siirtynyt alihankkijoille. Taloutemme notkahdukset ja halpatuonti ovat poistaneet markkinoilta paljon hyviä tekijöitä ja työt ovat jakautuneet muutaman alihankkijan kesken. Jos jaottelemme heidät vielä materiaalien ja tekniikoiden mukaan, huomaamme yllättäen, että joillain sektoreilla on vain ihan muutamia toimijoita. Esimerkiksi viilutaivutteissa, jotka ovat olleet muotoilumme ja valmistuksemme ydinaluetta, on tällä hetkellä jäljellä enää vain kolme tekijää. Muotoilu ja etenkin uusi muotokieli käyvät käsi kädessä valmistustekniikoiden kehityksen kanssa. Nyt käy helposti niin, että muutamalla alihankkijalla on tilauskirjat täynnä, jolloin uusien asioiden kokeilemista ei koeta kannattavaksi, kun tekemistä on muutenkin. Tällöin suunnittelijan ja valmistajan välistä vuoropuhelua sekä paikkaa tuotekehitykselle ei ole. Tämä on merkittävä ongelma, joka estää usein uusien hyvienkin ideoiden tuotteistamisen ja markkinoille tulon, kun tekijää ei yksinkertaisesti löydy. Kilpailun puute ei luo mahdollisuuksia.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun IMM 16 -messuilla Kölnissä tanskalaisen kaverin kanssa. Hän kertoi edustavansa isoa firmaa, joka toimii alihankintakonsulttina isoille tanskalaisille brändeille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että brändit esittävät hänelle suunnitelmansa ja hän hakee niille parhaan ja kustannustehokkaimman alihankkijan huolella rakennetusta verkostostaan. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa ja alihankkijat Itä-Euroopassa. Työntekijät matkustavat jatkuvasti tehtaissa neuvotellen ja varmistaen niiden laatua. Esimerkiksi Puolaan on syntynyt verkosto laadukkaita alihankkijoita, jotka ovat nostaneet tilauskannallaan maan talouden yhdeksi Euroopan parhaimmaksi. Konsultti hoitaa tuotteistuksen avaimet käteen -periaatteella brändeille, jotka voivat keskittyä seuraaviin konsepteihin, myyntiin sekä markkinointiin sotkeutumatta ”rasittavaan ja hankalaan” valmistukseen. Verkostoon kuuluu noin 500 valmistajaa, jolloin käytössä on aina paras hinta–laatu-suhde ja parhaat osaajat sekä tekniikat. Tanska on tällä hetkellä yksi maailman parhaimmista design-puuhuonekalujen viejistä. Se on hyvä suoritus maalta, jossa ei ole metsiä ollenkaan ja puusepänteollisuuskin on vähäistä.

Blogikuva_TapioAnttila

Edellä mainittu kaveri katsoi Tapio Anttila Collection -osastoamme ja kysyi: ”Ovatko nämä kalusteet todellakin valmistettu Suomessa?” Tanskalaiset brändit eivät itse vahingossakaan puhu mitään valmistuskuvioistaan. ”Made in Denmark” ei aiheuta samanlaista kaikua kuin meidän vastaava perinteikäs sanontamme. Suomalaisille yrityksille valmistusalkuperän korostaminen ja sen tehokkaampi brändääminen voisivat olla kilpailuetu kansainvälisillä markkinoilla, joilla valmistuspuoli on aika kasvotonta. Puu materiaalina yhdistettynä lähituotantoon on myös sitä paljon puhuttua ekologisuutta ­– itse asiassa parhaimmillaan.

Pidämme itseämme ”puun maana”, mutta osaammeko todella hyödyntää osaamistamme ja puuvarantojamme? Uskaltaisin väittää, että olemme huomattavasti enemmän materiaalin toimittajia kuin pitkälle jalostettujen puuesineiden valmistajia kansainvälisestä perspektiivistä katsottuna. Maailmalla on selvästi kova puubuumi menossa sisustus- ja huonekalualalla. Sieltä löytyy myös hyviä esimerkkejä ennakkoluulottomasta puunkäytöstä, jolla saadaan aikaan uudenlaista ja kiinnostavaa puumuotoilua. Italialaiset brändit teettävät nykyään paljon tuotteitaan alihankkijoilla Itä-Euroopassa ja Aasiassa, mutta myös oma valmistus on voimissaan. Italialaiset ovat olleet myös verkostoitumisen mestareita jo ennen koko sanan keksimistä. Sain muutama vuosi sitten mahdollisuuden vierailla muun muassa Emmemobilin ja Riva 1920:n tehtailla. Yllätys oli suuri, kun teknologia siellä olikin aika ”tavallista” – mutta muotoilu kaikkea muuta. Molemmat saavat puusta irti uusia ulottuvuuksia ja ovat onnistuneet brändäämään itsensä näiden vahvuuksien kautta globaaleiksi toimijoiksi. Riva 1920 otti mallistoonsa suunnittelemani tuolin ja tuolloin havahduin asenteeseen, jossa markkina-alue on heti koko maapallo eikä ”ensin” kotimaa.

Olivatpa toimintatavat sitten oma valmistus, alihankinta tai verkostoituminen ja tavoitteena kuinka pysäyttävä muotoilu tahansa, on muistettava, kenelle tuotetta ollaan tekemässä. Teollisuudelle, ei ole oikea vastaus.

Uudenlaista työntekoa Tukholmassa

Laila Alanen
Tuottaja, Design Forum Finland

Det Nya Arbetslivet. Tämä sanoma oli vahvasti esillä Tukholman huonekalu- ja valaisinmessuilla helmikuussa 2016. Muutama vuosi sitten alkanut toimitilojen uudenlainen järjestely oli päässyt messuilla nyt täyteen kukoistukseen.   LailaAlanen_blogiNOSTO_400x400

Työelämä on murroksessa ja työtä tehdään yhä useammin ajasta ja paikasta riippumatta. Työtilat ja toimistot ovat yhteisöllistyneet. Uudenlaisia työtiloja sisustetaan ja uudenlaisia työpaikkoja perustetaan. Toimitilat räätälöidään käyttäjälähtöisesti niissä tehtävien toimenpiteiden ja työvaiheiden mukaiseksi. Esimerkiksi Suomessa M.O.W. Mothership of Work tarjoaa pienistä yrityksistä itsensä työllistäjille ison yrityksen muskelit joogasaleista ravintolapalveluihin. Perinteinen työpöytäajattelu yhdeksästä viiteen on katoamassa.

Melkein jokainen julkitilakalustaja esitteli monitoimitiloja, joille on luonteenomaista suuri valikoima erilaisia tiloja ja erilaisia sisustusratkaisuja. Turvallisia kotipesiä, hiljaisia huoneita, viihtyisiä auloja sekä innostavia neuvottelutiloja. Työt tehdään siellä, missä se kulloinkin parhaimmalta tuntuu. Muutos on mahdollinen siellä missä osa työntekijöistä pärjää ilman henkilökohtaista työpistettä.

Kotien ja julkisten tilojen sisustukset kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän. Tähän ilmiöön vaikuttavat osaltaan lukuisat sisustusohjelmat. Toimistotiloja esittelevä sisustusohjelma puuttuukin vielä Suomen kanavilta.

Työpaikan hiljaisuutta vaativia pisteitä

Työpaikan hiljaisuutta vaativia pisteitä

Digitalisaatio luo kokonaan uusia ostamisen ja myymisen rakenteita. Pienimuotoisen tuotannon ja monimuotoisuuden mahdollistama verkkokauppa on piristänyt muotoilun ja sisustuksen kysyntää ja myyntiä. Yhä useammat suunnittelijat valmistuttavat tuotteensa itse ja myyvät niitä verkossa missä päin maailmaa tahansa.

 

Takaisin luontoon

Mutta mikään ei ole pysyvää, sillä muutos suuntaan tai toiseen voi olla nopeaa – ja vaikeasti ennustettavaakin. Yksi suuntaus tuntuu kuitenkin olevan selvä. Asiakkaat haluavat aitoja ja luonnon materiaaleja. Ajanpatinakin saa mielellään näkyä. Se ei ole enää pinnallinen villitys. Se ulottuu syvälle ja vaikuttaa väistämättä jo siihen, miten sisustamme kotimme ja julkitilamme.

Back to the Nature -osaston koti- ja ulkotilapisteitä

Back to the Nature -osaston koti- ja ulkotilapisteitä

Trendiosaston teema tänä vuonna oli Nature is back for good. Kestävää ja luonnonläheistä. Kolme pohjoismaista sisustussuunnittelijaa loi interiöörin annetun teeman mukaan. Suomalainen sisustussuunnittelija Susanna Vento rakensi rennon kotitilan, Tea- and Playtime, jossa perhe-elämä ja työ kohtasivat.

Tee-se-itse tai tehdään se yhdessä. Monenlaisia uusia yhteistyömuotoja oli nähtävissä, yli kansallisten ja kulttuurirajojen.

Olemme palaamassa juurillemme. Miten voimme elää yksinkertaisemmin ja kestävämmin perustarpeemme tyydyttäen. Se näkyy vahvasti jo ruokakulttuurissa, joka hakee aitoa, villiä, mahdollisimman lähellä tuotettua ja valmistettua ruokaa. Aitojen luonnonmateriaalien suosiminen jatkuu myös tänä vuonna messuilla. Käsityötä, yksityiskohtia ja korkeaa laatua arvostetaan. Puuta, korkkia, kauniisti patinoituvia metalleja, villaa, nahkaa ja paperia käytetään runsaasti. Viherkasveille ja kirjahyllyille tehdään tilaa. Luxuskulutus on out.

 

Suomalaisia Tukholmassa

Suomi-instituutissa on esillä (avoinna 4.3. saakka) keväällä 2015 Aalto-yliopistosta valmistuneen neljän suomalaisen nuoren muotisuunnittelijan töitä: Marianne El-Khoury, Ilona Hackenberg, Maria Suomalainen ja Anni Raasmaja. Erilaiset materiaali- ja tekniikkakokeilut ovat vahva osa suunnitteluprosessia. Tuloksena syntyy muotiluomuksia, jotka liikkuvat sulavasti taiteen ja muodin välimaastossa. Kankaat, kuviot, koristeet, värien yllättävätkin yhdistelmät tekevät niistä mieleenpainuvia. Koosteen on kuratoinut Juni Communication & Production yhdessä Aallon ja rehtori Tuomas Laitisen kanssa. Aalto-yliopisto tuottaa vuosittain lahjakkuuksia, jotka ovat pärjänneet hyvin kansainvälisissä muotikilpailuissa.

1+1+1 -ryhmän peili tukholmalaisessa kahvilassa ja New Finnish Fashion -näyttely Suomi-instituutissa

1+1+1 -ryhmän peili tukholmalaisessa kahvilassa ja New Finnish Fashion -näyttely Suomi-instituutissa

1 + 1 + 1 on kokeellinen, yhteispohjoismainen työryhmä, johon kuuluu kolme jäsentä. Aalto+Aalto Suomesta, Hugdetta Islannista ja Petra Lilja Ruotsista. Ryhmän tavoitteena on valmistaa yhteisesiintymisiin oma ja joka kerta erilainen tuote. Tukholmassa se oli peili. Ryhmällä on ollut näyttelyt Reykjavikissa, Helsingissä ja nyt Tukholmassa.

Kuvat: Laila Alanen
www.1plus1plus1.net/

Designing the future of business

Tobias Dahlberg
Founder and CEO, Wonder Agency

Last week I had the privilege to deliver a keynote speech about design thinking (I’m just going to refer to it as design, I think we can drop the thinking already) at the Metropolia Futures Conference in Helsinki.

Here is a short excerpt of my speech:

Imagine that you had been alive and working 100 years ago. What would that have been like? What would your opportunities have been like?

In 1916, we were at the height of the second industrial revolution, and you would have been part of a larger system where mass production and scientific management were the thriving. With that era came the need to drive efficiencies up, and costs down. For many of us, it would have meant working 35 years in a factory at the assembly line. Imagine. If you consider yourself a knowledge worker, or something beyond that, consider yourself lucky.

This era was remarkable in many ways, good and bad. It gave rise to a massive middle class who could afford to move up the needs ladder, stuffing their homes with much needed appliances, cars etc. to make lives easier. The good life had arrived, and it was mass produced. Suburbs popped up everywhere and most people in the middle class enjoyed a pretty similar lifestyle.

Fast forward 100 years and we are now dealing with a totally different world. Hypercompetition, hyperconnectivity, complexity and a relentless need of change are some of our challenges (and opportunities). Add to that new technologies, e.g. nanotechnology, genetics, 3D printing, robots, artificial intelligence etc. and we can probably all agree the future is both scary and exciting.

How long will we live? What kind of work will we do? Where will production take place? What is the role of the organisation? Do we work in offices?

These are some big, fundamental questions we need to start facing, and they could shake up everything. When the whole foundation is shaking, suddenly that 7% drop in sales vs. last fiscal year seems a small concern.Nosto_Tobiasblogi_NOSTO_400x400_1

Creativity and innovation is the primary driver of economic growth, now and in the future. Yet, an alarming amount of companies are still trapped in the old ”conventional business thinking” mode, where next year can be predicted by looking at last year, where we have squeezed every drop of creativity and spontaneity out of the system. This business thinking that I am referring to is rational, logical, linear and mostly efficiency driven. The culture that goes with it is mechanistic and people are treated like cogs in a machine. Business is cold offices boring. People behave differently at work compared to at their spare time. Sound familiar?

Even though many companies have moved on, lots and lots of companies are still trapped in that 20th century thinking. The closet is full of old skeletons, of old dogma and ”how we do things around here” mentality. These companies are fatally ill-equipped to take on the future we are now facing. I see this happening before my own eyes in my work.

Hello design.

Without going too deep into the reasons why design is thought of as the latest and hottest business-rescue approach, let me just briefly explain what the hype is all about.

Designers are schooled to think about many possible outcomes, they deal with complex problem solving, they work to make connections between parts that do not seem to relate to each other, they build to think, and they are typically tuned into the emotions of the users they are designing for. And finally, they work to create aesthetics, beauty, stuff people really want without someone pushing it down our throats.

Design is potentially the approach conventional business is desperately looking for, as Total Quality Management, Six Sigma etc. have been exploited so far that both quality and price have mostly become hygiene factors.

So, what if business leaders and managers took this design idea seriously? What could it mean for businesses? Here are five perspectives.

  1. It would mean companies would (finally) become customer-centric.

Wait a minute. Aren’t they all customer-centric? That’s what they all claim, anyway. Yes, most claim it, but only very few live it. And I literally mean live it, because customer centricity means culture.

What if we started spending more time with actual customers instead of just ”benchmarking”, looking for ”best practises” and making logical conclusions about customers in meeting rooms, far remote from the real world. This is what designer do. Tip. Don’t just use marketing research, use design research and ethnography to get close to your customers. That is, don’t just zoom in on the herd, go live with the people you serve. It will change everything.

  1. We would see strategic planning for what it really is, a creative activity.

Most companies still crunch numbers and analyse their way toward a new strategy – and that means making a logical conclusion about what to do. That leaves out the most important equation of the strategic process – creativity and invention. Strategy is about carving out a place for your business in the future, then making choices about getting there. Anything involving the future involves visioning, and that means using your imagination. And strategy can often be prototyped and reverse-engineered, so let’s stop those internal logical arguments and start building to learn. As a consequence, perhaps we would see some more imaginative offerings and brand experiences in the world. And more excited customers.

  1. We would aim at creating beauty and wonder.

Think about what great art is. It is original, bold, often unexpected and irrational, yet often it is remarkable, sensational, beautiful and… very expensive. Sound like what you are looking for?Nosto_Tobiasblogi_NOSTO_400x400_2

What if we started thinking about business more as art? Why not stop thinking of business of a mechanistic system detached from humanity, from beauty and emotions. Again, look to designers for inspiration.

  1. We would re-design the organisation.

The speed of change today and in the future will call for more collaboration, more horizontally aligned organisations, and for well-aligned cross-disciplinary work. Or to put it more bluntly, we need to kill the silos. They mostly make companies slow, blind and dumb. Great companies and brands deliver well orchestrated, coherent brand experiences that people crave for. Silos are simply the wrong for coherence.

  1. We would change the view of humanity.

Perhaps the most fundamental problem in business today is that we do not appreciate and cultivate the true potential of human beings, our employees. We are not successful in motivating and training people to bring out the best in themselves. Designers start with empathy, with trying to feel what others are feeling, then work to satisfy people. But what could this mean for business?

With the risk of sounding naive (I am a hopeless optimist, anyway), letting go of control could do wonders for most organisations. Sure, it sounds scary for our command-and-control conditioned brains, but think about it. We don’t really know where the world is going, so why not let people spend even a little bit more time exploring and playing, making and building potential new business models, organisational and operational ideas etc.

I would imagine that our organisations could be ten times more creative, and as a consequence, the output of organisations would be totally different. Sure, this is a trickly one, as this is a two-way street. You cannot just motivate people in one direction. I know that. But what if we were able to light that passion in people, to cultivate a growth mindset in everyone just by empowering them to create instead of managing people top-down? What if that was the key to unlocking the creativity, flexibility and passion that we so desperately need in the future. A bit more empathy, trust and autonomy could surely not be that bad?

In conclusion – the future is actually not about the corporation. It is about you. It is about you deciding whether you will be a follower or a game-changer. How will you matter? Design is not just about beauty and form any longer. It is a way to design great strategy, great organisations and solve complex, systemic problems. Design is now used to solve those big, wicked problems of the world, like pollution and hunger. Having said that, design is not the perfect cure for everything, it is just a step in the right direction. We need to abandon most of the dogmatic thinking that once propelled us to a new standard of living and adopt a new model. And in the spirit of design, that means constantly searching and being open to new ways, to ”what could be”. This is the growth mindset we need. Not just from designers and other so-called ”creatives”, but from all of us. Design is, after all, too important to be left only to designers.

Come on now. This is an invitation. The world needs you. To change it.

Thank you.

Text first published in LinkedIn Pulse Feb 6, 2016

 

 

 

IBM Design Thinking: lisäarvoa muotoiluajattelulla

Anne Veinola
Viestintäpäällikkö, Design Forum Finland

Muotoilussa on jo pitkään hyödynnetty ketteriä ohjelmistonkehittämisen menetelmiä, mm. scrum-metodia. Nyt virran suunta on kääntynyt, ja muotoiluosaamista on alettu hyödyntää IT-alalla – menestyksellä.

IBM julkisti kaksi vuotta sitten suunnitelmansa uudenlaisesta alustasta pilvipalvelujen kehittämiseksi. Sellainen syntyikin, Bluemix. Lyhyessä ajassa Bluemixistä on tullut yksi yrityksen tärkeimmistä ohjelmistonkehitysalustoista. Mutta ennen Bluemixiä syntyi paljon merkittävämpi uudistus. Koko IBM:n tuotekehitysajattelu myllättiin ja tilalle tuli IBM Design Thinking. Se julkistettiin suurelle yleisölle juuri äsken tammikuun lopulla.

Nosto_AnneVeinola_blogiNOSTO_400x400

IBM Design Thinking on skaalautuva ja jatkuvasti käynnissä oleva suunnittelumetodi. Sen edellytykset ovat monialainen ja sitoutunut tiimi, käyttäjän tarpeiden priorisoiminen ja jokaikisen tuotoksen testaaminen ja prototypointi. Työ on nopeatempoista ja kaikkea kyseenalaistetaan jatkuvasti. Menetelmään liittyy valikoima käsitteitä, jotka ovat yksinkertaisia omaksua ja käyttää.

Suunnitteluprosessia kuvaa The Loop, matematiikan äärettömyysmerkki ∞. Se on jatkuva havainnoinnin, tutkimisen ja tekemisen (observe–reflect–make) kierros. Aluksi tehdään käyttäjätutkimusta ja löydetään käyttäjälle tai asiakkaalle oleelliset asiat. Pohdintavaiheessa kahdeksikon keskellä kootaan yhteen taustatutkimuksen tulokset ja luodaan ratkaisuehdotus. Lopuksi ideat muunnetaan konkreettisiksi realistisiksi ratkaisuiksi. Ja sama uudelleen, takaisin päin reflektointivaiheeseen ja uudelle kierrokselle, kahdeksikkoa edestakaisin. Nyt havainnointivaiheessa paljastuu, miten ratkaisuehdotukset vastaavat käyttäjän tarpeita. Ratkaisuja voidaan muokata edelleen uusilla kierroksilla.

Eri tyyppisiä strategisia toimijoita tai komponentteja prosessissa on kolme. Hills muokkaavat käyttäjän tarpeet tavoitteiksi mutta eivät ota kantaa menettelytapoihin, jotka tiimin jäsenet saavat kehittää itse. Playbacks ovat välittäjiä käyttäjän ja tiimin välillä ja huolehtivat siitä, että tavoitteet ovat yhdenmukaisia. Ne myös murtavat siiloja ja hierarkioita, jotka estävät kommunikointia. Kolmas strateginen toimijatyyppi ovat sponsors, talon ulkopuoliset tahot, jotka rahoituksen sijaan tarjoavat autenttista käyttäjäkokemusta. Ne osallistuvat suunnitteluun ja auttavat pienentämään kuilua sen ja reaalimaailman välillä.

Bluemix-case oli ensimmäinen iso IBM Design Thinking -toteutus. Koodaajat olivat innoissaan erityisesti siitä, kuinka kaikki, myös johto, markkinointi ja insinöörit, saatiin samaan huoneeseen puhumaan asioista. Yhteistyö ulottui konseptoinnista tuotteen lanseeraukseen. Ja niin tavoitteiden määrittelijät, projektin ”kukkulat”, kuin tuotosta testaavat sponsori-käyttäjät ja playback-välittäjät tunsivat kaikki osallistuvansa yhteiseen hankkeeseen.

Innostus levisi myös ohjelmistoplatformin käyttäjiin: käyttäjätavoite saavutettiin kahdeksan kuukautta edellä aikataulua – ja Bluemix oli jo valmistunut puoli vuotta etuajassa. Design thinking -menetelmä toi siis 14 kuukauden edun alkuperäiseen aikatauluun verrattuna.

Kun IBM Design Thinking julkistettiin äskettäin, yrityksen ylevä tavoite oli tuoda uusi ajattelutapa hyödyntämään kaikkia, ei vain omaa työskentelyä. Samalla se tosin vahvisti brändiään design thinking -vaikuttajana.

Lue lisää: www.ibm.com/design/thinking/