Biotalous + muotoilu = Suomen moottori?

dsc_0098Anne Raudaskoski
Kirjoittaja on Ethican perustaja, kiertotalousasiantuntija ja design thinking -fani.

“150 vuotta sitten kaikki oli biotaloutta”, totesi Niklas von Weymarn, Metsä Fibren tutkimusjohtaja ja yksi Muotoilua Biotaloudessa -tilaisuuden puhujista. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä kaksi hienoa, insinöörit ja muotoilijat yhteen tuovaa tuotekehityshanketta eli Hiilinielu Design Studio ja NoMa.

Vihreästä kullasta Suomessa on puhuttu jo pitkään, mutta mitä sitten on nykypäivän ja tulevaisuuden biotalous ja miksi sitä pitäisi muotoilla? (Tässä kohtaa on hyvä tarkentaa, että biotalous on todella laaja käsite, mutta tilaisuuden ja tämän tekstin fokus on metsäperäisessä biotaloudessa.)

Metsäbiotalouden arvo Suomelle on hulppea: työpaikkoja ala luo n. 150 000 ja viennin arvo v. 2015 oli 11,7 Mrd €. Toisaalta eräs tulevaisuusskenaario ennustaa, että vuoteen 2020 mennessä nykyisten – eli “perinteisten” – tuotteiden myynti laskee 30%:lla, kun taas uusien, kehitteillä olevien tuotteiden ansiosta kokonaismyynti kasvaa yli 120%:iin (vertailuvuotena 2010).

Uusia tuotteita ovat vaikkapa 3D -sellutulosteet, askartelumateriaalien tai langan valmistaminen sellusta, puupohjaiset muovikassit tai lääkkeitä kuusiuutteesta. Nämä ovat kaikki tuotteita, jotka ovat kehitteillä tai tulleet markkinoille viimeisen viiden vuoden aikana.

_jl13661Edellä mainittua listaa esitellessään Paperi-insinöörit ry:n tuore tj Antti Lindqvist sanoikin, ettö alan transformaatio käynnistyi finanssikriisistä, ja että uudenlaiset yhteistyö- ja osaamistarpeet on jo selkeästi tunnistettu paperialalla. Jatkossa tarvitaan siis koko ajan enemmän ristipölytystä eri alojen ajattelun, tulokulmien, kysymyksen asettelun  ja kompetenssin suhteen.

Toisin sanoen: rajapintojen hyödyntäminen on tarpeen biotaloudenkin vauhdittamisessa. Aalto-yliopiston Pirjo Kääriäinen on tällä hetkellä Designer in Residence -ohjelmassa ja toimii tällä hetkellä kahdessa monialaisessa tutkimusprojektissa: CHEMARTS ja Design Driven Value Chains in the World of Cellulose. Hän toi esiin tavoitteen luoda Suomeen uusi, aktiivinen biomateriaaliyhteisö, joka muuttaa materiaalien maailman kestäväksi. Samalla hän artikuloi kauniin yksinkertaisesti muutaman sanaparin kautta sen, mitä monialaisen yhteistyön onnistumiseksi tarvitaan kaikilta osapuolilta: Tapaaminen/Altistus; Uteliaisuus/Nöyryys; Tuki/Kannustus; Kommunikointi/Tartuttaminen.

Eli tietyllä tapaa on tarpeellista päästää titteleistä ja rooliodotuksista irti, kun halutaan lähteä yhdessä luomaan uutta. Esimerkiksi perinteinen näkemys siitä, että muotoilijat ovat luovia ja insinöörit analyyttisiä on syytä unohtaa, ja miettiä sen sijaan miten luodaan hedelmällinen luottamuksen ilmapiiri, jossa molempien ammattikuntien kompetenssi kukkii parhaiten ja tuottaa enemmän kuin osiensa summan.

Kääriäisen tutkimusprojekteissa muotoilijat ovat olennainen osa tuotekehitystiimiä, eli he ovat mukana kehittämisprosessissa alusta saakka. Tähän tulisikin pyrkiä, jotta design thinking -työkalut ja muotoilijoiden kyky yllättäviin ja ennakkoluulottomiin kysymyksiin sekä ratkaisuihin voidaan maksimoida sekä tuoda asiakaskokemuksen tärkeys tuotekehityksen keskiöön.

Design Forumin tj Petteri Kolinen kiteytti mainiosti, että perinteisten designbriiffien sijaan tulisi kartoittaa erilaisia mahdollisuuspolkuja. Jotta mahdollisuuspolut mahdollistuvat, tarvitaan juuri Kääriäisen esittämiä sanapareja.

Pidimme Kolisen puheenvuoron yhteydessä lyhyen yleisögallupin siitä, millä portaalla muotoilu biotalouden maailmassa tällä hetkellä on. Yleisesti käytössä olevassa muotoiluportaikossa on neljä askelmaa, jotka kuvaavat muotoilun roolia organisaation kokonaiskuvassa:

1= muotoilulla ei ole roolia
2= muotoilu stailauksena eli muotoilua käytetään tuotteiden ulkonäön parantamiseen
3= muotoilu prosessina eli muotoilu on osa tuotekehitystä
4= muotoilu strategiana eli muotoilu on osa yrityksen strategiaa

Suurin osa yleisöstä äänesti kakkosporrasta. Matkaa huipulle siis vielä on, mutta suunta on oikea. Ristipölytys jatkukoon.