Yleinen

Muotoilun uusi tie

Petteri Kolinen
toimitusjohtaja, Design Forum Finland

Kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut radikaalisti ja pysyvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti globalisaation ja digitalisaation vaikutuksesta. Suomi, joka on ollut vuosia kohtuullisen maltillisen kilpailun aluetta täällä Euroopan pohjoiskulmassa, on kokenut muuttuneen tilanteen markkinoilla erityisen voimakkaasti. Monilla toimialoilla kilpailu Suomessa on ollut kohtuullisen staattista: samat tutut yritykset ovat jakaneet markkinat, markkinaosuuksien pysyessä suurin piirtein samanlaisina vuodesta toiseen.

Nyt globaalien brändien vyöryessä markkinoille monilla toimialoilla perinteiset suomalaiset yritykset ovat nopeasti menettäneet kilpailukykynsä. Hyvien tuotteiden tekeminen ja jakeleminen tuttujen jakelijoiden kautta ei enää riitä reseptiksi menestykseen. Monet perinteiset suomalaiset, vuosikymmeniä hyvin menestyneet yritykset ovat historiansa suurimman kriisin edessä; perinteisellä kiinteiden kustannuksien leikkaamisella ei enää saavuteta tuloksia kuten aikaisempien laskusuhdanteiden aikana.

Uudessa markkinatilanteessa ratkaisee ns. reaalinen kilpailukyky, eli mallistojen ja brändien haluttavuus, joka ei perustu halpaan hintaan. Vahva reaalinen kilpailukyky mahdollistaa paremmat myyntihinnat, suuremmat katteet ja paremmat palkat. Paljon puhuttu hintakilpailukyky auttaa yrityksiä selviytymään, mutta ei ratkaise Suomen oikeaa ongelmaa: suomalaisten yritysten brändien ja mallistojen kansainvälistä haluttavuutta. Houkuttelevat brändit ja tuotteet ovat mielestäni hyvin menestyvän länsinaapurimme leipälaji; alalla kuin alalla tupsautetaan markkinoille houkuttelevasti muotoiltuja tuotteita tyylikkäissä pakkauksissa, tukenaan kokonaisvaltainen brändi. Brändi tässä yhteydessä tarkoittaa yrityksen ydintä: kiteytettyä arvomaailmaa, identiteettiä, mielikuvaa, tapaa toimia ja puhua.

Nosto_Ladec_NOSTOTässä strategisen muotoilujohtamisen rooli nousee ratkaisevaksi. Kaikilla menestyvillä yrityksillä on vahva ja kokonaisvaltainen identiteetti. Identiteetti nivoo kaiken yrityksessä yhteen ja antaa yritykselle kilpailijoista erottuvan profiilin. Ilman vahvaa, kiteytettyä identiteettiä johtaminen pirstoutuu ja asiakkaille ja kuluttajille yritys näyttäytyy sekavana ja persoonattomana. Globaalissa kilpailussa sekavat ja persoonattomat yritykset häviävät markkinoilta. Strategisen muotoilujohtamisen avulla voidaan strategiatyössä perehtyä toimialaa muuttaviin trendeihin, jolloin yritys pystyy varautumaan suuriin muutoksiin ajoissa. Kun muotoilun käyttö yrityksessä on strategista, vaikutus kilpailukykyyn on suurempi kuin pelkässä tuotemuotoilussa.

Muotoilu on mielestäni Suomen kohdalla se ratkaiseva tekijä, jolla viimeisen kymmenen vuoden aikana romahtanut yritysten kilpailukyky saadaan uudestaan nousemaan sellaiseksi, että suomalaiset tuotteet ja palvelut kelpaavat taas kuluttajille Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Suomella on hyvin vahvaa osaamista muotoilun kaikilla osa-alueilla, nyt kaivataan vain yrityksiä, jotka ottavat strategisen muotoilujohtamisen osaksi ylimmän johdon agendaa. Menestys globaaleilla markkinoilla on hyvin mahdollista ja Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.

Teksti on puhe, jonka Petteri Kolinen piti 9.2.2016 eduskunnassa.

 

 

Palvelumuotoilua tarvitaan asiakkaan kohtaamisessa

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Blogikuva_DFtalk_2

Teurastamon Kellohalli pullisteli viime torstaiaamuna, kun Design Forum Finland järjesti DESIGN FORUM talk -tilaisuuden, jonka teemana oli asiakaslähtöisyys ja palvelumuotoilu. Yhteistyössä Service Design Networkin kanssa järjestetty tapahtuma oli selvästi ajankohtainen ja kiinnostava. Tilaisuuden puhujina oli joukko asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiseen perehtyneitä. Esimerkit ulottuivat pankki- ja vakuutuspalveluista ruokalähettitoimintaan.

Asiakaslähtöisyys ei paljosta puheesta huolimatta ole edelleenkään itsestäänselvyys monella alalla. Minna Einiö palvelumuotoilutoimisto Hellonista toi esiin varsin yllättävän faktan: 95 % yrityksistä on itse mielestään asiakaslähtöisiä – mutta niiden asiakkaista vain 8 % ajattelee näin olevan. Asiakasnäkökulma on liian usein yrityksen kuvitelma asiakkaasta. Se ei perustu tutkimukseen ja lähtee yrityksen tarjonnasta, ei kysynnästä tai asiakkaiden tarpeista.

Mutta onneksi on rohkeita uranuurtajia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa. DESIGN FORUM talk -tilaisuudessa heitä edusti Fennian palvelujohtaja Tuulikki Saari, joka esitteli uutta FenniaHoitaja-palvelua. Tapaturmien hoitoon keskittynyt palvelu luotiin tarkkaan asiakkaan tarpeita ajatellen. Uusi näkökulma perinteisesti varsin epäketterällä vakuutusalalla oli myös uskallus julkaista palvelu ensin ja jatkaa sen kehittämistä asiakaspalautteen perusteella.

Toinen, jo muutaman vuoden käytössä ollut asiakaslähtöinen palvelukonsepti on Ihmisten apteekki. Se ei ollut torstain tilaisuudessa esillä, mutta jatkaa erinomaisesti samaa uuden ajattelun ja tekemisen linjaa. Yhteistyöapteekit-ketjun toimintakonsepti uudistettiin palvelumuotoilun keinoin asiakaslähtöiseksi. Konseptin uudisti Hellon. Apteekkien palveluita laajennettiin sairauden hoidosta hyvinvoinnin ylläpitoon. Samalla luotiin uutta palveluliiketoimintaa ja varauduttiin tulevaisuuden haasteisiin. Pilotti toteutettiin Ympyrätalon apteekissa Helsingissä.

Blogikuva_DFtalk

Torstaisen DESIGN FORUM talkin kiinnostavin kysymys nousi kuitenkin esiin vapaassa keskustelussa. Tarvitaanko yrityksessä omaa, talon sisäistä palvelumuotoiluosaamista, vai riittääkö, että osaaminen hankitaan talon ulkopuolelta? Mielipiteet vaihtelivat: on hyvä, jos talossa on omaa osaamista, mutta toisaalta vain muotoiluammattilaiset hallitsevat monipuolisesti metodit ja työskentelytavat.

Uuden näkökulman tähän kysymykseen toi palvelumuotoilutoimisto Hellon. Siellä on kehitetty Ambassador-koulutusohjelma, jossa yrityksen omaa henkilöstöä koulutetaan palvelumuotoiluun. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kasvattaa aitoja palvelumuotoilijoita vaan opettaa ostamaan ja johtamaan muotoilua ja kohtaamaan ongelmia palvelumuotoilun näkökulmasta. Paremminkin kyse on design thinking -ajattelun tuomisesta yritykseen palvelujen kehittämisen avuksi.

Laajempi esittely Ihmisten apteekki -konseptista löytyy Design Forum Finlandin verkkosivuilta.

Kuvat: Kalle Kataila

Kalusteala kaipaa uusia tekijöitä

Tapio Anttila
muotoilija, sisustusarkkitehti

Muistan kuulleeni joskus aikoinaan sanonnan ”Suomalainen suunnittelee, ruotsalainen valmistaa ja tanskalainen myy.” Pitääköhän se vielä paikkaansa kalustealalla?

Jos vertailemme naapureitamme – sitähän teemme turhankin usein – Ruotsia ja Tanskaa uusien muotoilubrändien määrässä, jäämme kirkkaasti jälkeen. Miksi sitten näin? Onhan maamme koulutuksen taso kansainvälisesti tunnustettua, meillä löytyy puusepänteollisuutta ja insinööriosaamista sekä teknologiamme on maailman huipputasoa. Puutakin on metsissä niin paljon, ettei sitä kaikkea ehditä keräämään talteen. Myös muotoilumme maineikas historia herättää edelleen huomiota maailmalla. Edellä mainitut faktat ovat kyllä totta, mutta ne eivät vain riitä.

Muotoilijana koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että uusia valmistavia tai markkinoivia yrityksiä ei yksinkertaisesti perusteta tarpeeksi, eivätkä vanhat valmistajat riitä kasvavalle muotoilijajoukolle. Tämä koskettaa erityisesti nuorempia, jotka eivät pääse kunnolla alalle, kun kokemusta ei pääse karttumaan. Muotoilijaksi kun ei opi kuin tekemällä – ja toisinaan myös epäonnistumalla. Muotoilu ei ole pelkkää itseilmaisua. Se on monialaista työtä, jossa on ymmärrettävä jotain niin valmistustekniikoista ja materiaaleista kuin markkinoinnista, konseptoinnista, tuotteistuksesta ja brändäyksestäkin sekä erityisesti asiakastarpeista ja käyttäjistä. Paikkoja, joissa näitä taitoja pääsisi harjoittelemaan, ei ole paljon.Nosto_TAnttila_NOSTO_400x400_1

Miksi sitten uusia suuremman volyymin valmistajayrityksiä ei perusteta? Osasyynä ainakin huonekalualalla on yleinen kannattavuusongelma. Toisaalta kaikki haluavat olla ennemmin muotoilijoita, asiantuntijoita tai tutkijoita kuin taloudellisia riskejä kantavia valmistajia. ”Jos alat huonekaluvalmistajaksi, sinun täytyy olla joko hullu tai olet perinyt yrityksen”, on yleinen huonekalualan vitsi. Nuoremmat muotoilijat ratkaisevat työllistymisongelman perustamalla pieniä omavalmisteisia brändejä. Resurssit maailman valloitukseen ovat usein rajalliset ja pienet sarjakoot pitävät hinnat kalliina. Muotoilijalle myynti ja markkinointi ovat haasteellisia, sillä koulutus tähtää enemmän teknisten ja visuaalisten asioiden hallintaan.

Ennen tehtailla oli oma tuotanto, jolloin tuotekehitys tehtiin saman katon alla. Nykyajan trendinä on ollut ulkoistaminen ja siten myös tuotekehitys on siirtynyt alihankkijoille. Taloutemme notkahdukset ja halpatuonti ovat poistaneet markkinoilta paljon hyviä tekijöitä ja työt ovat jakautuneet muutaman alihankkijan kesken. Jos jaottelemme heidät vielä materiaalien ja tekniikoiden mukaan, huomaamme yllättäen, että joillain sektoreilla on vain ihan muutamia toimijoita. Esimerkiksi viilutaivutteissa, jotka ovat olleet muotoilumme ja valmistuksemme ydinaluetta, on tällä hetkellä jäljellä enää vain kolme tekijää. Muotoilu ja etenkin uusi muotokieli käyvät käsi kädessä valmistustekniikoiden kehityksen kanssa. Nyt käy helposti niin, että muutamalla alihankkijalla on tilauskirjat täynnä, jolloin uusien asioiden kokeilemista ei koeta kannattavaksi, kun tekemistä on muutenkin. Tällöin suunnittelijan ja valmistajan välistä vuoropuhelua sekä paikkaa tuotekehitykselle ei ole. Tämä on merkittävä ongelma, joka estää usein uusien hyvienkin ideoiden tuotteistamisen ja markkinoille tulon, kun tekijää ei yksinkertaisesti löydy. Kilpailun puute ei luo mahdollisuuksia.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun IMM 16 -messuilla Kölnissä tanskalaisen kaverin kanssa. Hän kertoi edustavansa isoa firmaa, joka toimii alihankintakonsulttina isoille tanskalaisille brändeille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että brändit esittävät hänelle suunnitelmansa ja hän hakee niille parhaan ja kustannustehokkaimman alihankkijan huolella rakennetusta verkostostaan. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa ja alihankkijat Itä-Euroopassa. Työntekijät matkustavat jatkuvasti tehtaissa neuvotellen ja varmistaen niiden laatua. Esimerkiksi Puolaan on syntynyt verkosto laadukkaita alihankkijoita, jotka ovat nostaneet tilauskannallaan maan talouden yhdeksi Euroopan parhaimmaksi. Konsultti hoitaa tuotteistuksen avaimet käteen -periaatteella brändeille, jotka voivat keskittyä seuraaviin konsepteihin, myyntiin sekä markkinointiin sotkeutumatta ”rasittavaan ja hankalaan” valmistukseen. Verkostoon kuuluu noin 500 valmistajaa, jolloin käytössä on aina paras hinta–laatu-suhde ja parhaat osaajat sekä tekniikat. Tanska on tällä hetkellä yksi maailman parhaimmista design-puuhuonekalujen viejistä. Se on hyvä suoritus maalta, jossa ei ole metsiä ollenkaan ja puusepänteollisuuskin on vähäistä.

Blogikuva_TapioAnttila

Edellä mainittu kaveri katsoi Tapio Anttila Collection -osastoamme ja kysyi: ”Ovatko nämä kalusteet todellakin valmistettu Suomessa?” Tanskalaiset brändit eivät itse vahingossakaan puhu mitään valmistuskuvioistaan. ”Made in Denmark” ei aiheuta samanlaista kaikua kuin meidän vastaava perinteikäs sanontamme. Suomalaisille yrityksille valmistusalkuperän korostaminen ja sen tehokkaampi brändääminen voisivat olla kilpailuetu kansainvälisillä markkinoilla, joilla valmistuspuoli on aika kasvotonta. Puu materiaalina yhdistettynä lähituotantoon on myös sitä paljon puhuttua ekologisuutta ­– itse asiassa parhaimmillaan.

Pidämme itseämme ”puun maana”, mutta osaammeko todella hyödyntää osaamistamme ja puuvarantojamme? Uskaltaisin väittää, että olemme huomattavasti enemmän materiaalin toimittajia kuin pitkälle jalostettujen puuesineiden valmistajia kansainvälisestä perspektiivistä katsottuna. Maailmalla on selvästi kova puubuumi menossa sisustus- ja huonekalualalla. Sieltä löytyy myös hyviä esimerkkejä ennakkoluulottomasta puunkäytöstä, jolla saadaan aikaan uudenlaista ja kiinnostavaa puumuotoilua. Italialaiset brändit teettävät nykyään paljon tuotteitaan alihankkijoilla Itä-Euroopassa ja Aasiassa, mutta myös oma valmistus on voimissaan. Italialaiset ovat olleet myös verkostoitumisen mestareita jo ennen koko sanan keksimistä. Sain muutama vuosi sitten mahdollisuuden vierailla muun muassa Emmemobilin ja Riva 1920:n tehtailla. Yllätys oli suuri, kun teknologia siellä olikin aika ”tavallista” – mutta muotoilu kaikkea muuta. Molemmat saavat puusta irti uusia ulottuvuuksia ja ovat onnistuneet brändäämään itsensä näiden vahvuuksien kautta globaaleiksi toimijoiksi. Riva 1920 otti mallistoonsa suunnittelemani tuolin ja tuolloin havahduin asenteeseen, jossa markkina-alue on heti koko maapallo eikä ”ensin” kotimaa.

Olivatpa toimintatavat sitten oma valmistus, alihankinta tai verkostoituminen ja tavoitteena kuinka pysäyttävä muotoilu tahansa, on muistettava, kenelle tuotetta ollaan tekemässä. Teollisuudelle, ei ole oikea vastaus.

Uudenlaista työntekoa Tukholmassa

Laila Alanen
Tuottaja, Design Forum Finland

Det Nya Arbetslivet. Tämä sanoma oli vahvasti esillä Tukholman huonekalu- ja valaisinmessuilla helmikuussa 2016. Muutama vuosi sitten alkanut toimitilojen uudenlainen järjestely oli päässyt messuilla nyt täyteen kukoistukseen.   LailaAlanen_blogiNOSTO_400x400

Työelämä on murroksessa ja työtä tehdään yhä useammin ajasta ja paikasta riippumatta. Työtilat ja toimistot ovat yhteisöllistyneet. Uudenlaisia työtiloja sisustetaan ja uudenlaisia työpaikkoja perustetaan. Toimitilat räätälöidään käyttäjälähtöisesti niissä tehtävien toimenpiteiden ja työvaiheiden mukaiseksi. Esimerkiksi Suomessa M.O.W. Mothership of Work tarjoaa pienistä yrityksistä itsensä työllistäjille ison yrityksen muskelit joogasaleista ravintolapalveluihin. Perinteinen työpöytäajattelu yhdeksästä viiteen on katoamassa.

Melkein jokainen julkitilakalustaja esitteli monitoimitiloja, joille on luonteenomaista suuri valikoima erilaisia tiloja ja erilaisia sisustusratkaisuja. Turvallisia kotipesiä, hiljaisia huoneita, viihtyisiä auloja sekä innostavia neuvottelutiloja. Työt tehdään siellä, missä se kulloinkin parhaimmalta tuntuu. Muutos on mahdollinen siellä missä osa työntekijöistä pärjää ilman henkilökohtaista työpistettä.

Kotien ja julkisten tilojen sisustukset kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän. Tähän ilmiöön vaikuttavat osaltaan lukuisat sisustusohjelmat. Toimistotiloja esittelevä sisustusohjelma puuttuukin vielä Suomen kanavilta.

Työpaikan hiljaisuutta vaativia pisteitä

Työpaikan hiljaisuutta vaativia pisteitä

Digitalisaatio luo kokonaan uusia ostamisen ja myymisen rakenteita. Pienimuotoisen tuotannon ja monimuotoisuuden mahdollistama verkkokauppa on piristänyt muotoilun ja sisustuksen kysyntää ja myyntiä. Yhä useammat suunnittelijat valmistuttavat tuotteensa itse ja myyvät niitä verkossa missä päin maailmaa tahansa.

 

Takaisin luontoon

Mutta mikään ei ole pysyvää, sillä muutos suuntaan tai toiseen voi olla nopeaa – ja vaikeasti ennustettavaakin. Yksi suuntaus tuntuu kuitenkin olevan selvä. Asiakkaat haluavat aitoja ja luonnon materiaaleja. Ajanpatinakin saa mielellään näkyä. Se ei ole enää pinnallinen villitys. Se ulottuu syvälle ja vaikuttaa väistämättä jo siihen, miten sisustamme kotimme ja julkitilamme.

Back to the Nature -osaston koti- ja ulkotilapisteitä

Back to the Nature -osaston koti- ja ulkotilapisteitä

Trendiosaston teema tänä vuonna oli Nature is back for good. Kestävää ja luonnonläheistä. Kolme pohjoismaista sisustussuunnittelijaa loi interiöörin annetun teeman mukaan. Suomalainen sisustussuunnittelija Susanna Vento rakensi rennon kotitilan, Tea- and Playtime, jossa perhe-elämä ja työ kohtasivat.

Tee-se-itse tai tehdään se yhdessä. Monenlaisia uusia yhteistyömuotoja oli nähtävissä, yli kansallisten ja kulttuurirajojen.

Olemme palaamassa juurillemme. Miten voimme elää yksinkertaisemmin ja kestävämmin perustarpeemme tyydyttäen. Se näkyy vahvasti jo ruokakulttuurissa, joka hakee aitoa, villiä, mahdollisimman lähellä tuotettua ja valmistettua ruokaa. Aitojen luonnonmateriaalien suosiminen jatkuu myös tänä vuonna messuilla. Käsityötä, yksityiskohtia ja korkeaa laatua arvostetaan. Puuta, korkkia, kauniisti patinoituvia metalleja, villaa, nahkaa ja paperia käytetään runsaasti. Viherkasveille ja kirjahyllyille tehdään tilaa. Luxuskulutus on out.

 

Suomalaisia Tukholmassa

Suomi-instituutissa on esillä (avoinna 4.3. saakka) keväällä 2015 Aalto-yliopistosta valmistuneen neljän suomalaisen nuoren muotisuunnittelijan töitä: Marianne El-Khoury, Ilona Hackenberg, Maria Suomalainen ja Anni Raasmaja. Erilaiset materiaali- ja tekniikkakokeilut ovat vahva osa suunnitteluprosessia. Tuloksena syntyy muotiluomuksia, jotka liikkuvat sulavasti taiteen ja muodin välimaastossa. Kankaat, kuviot, koristeet, värien yllättävätkin yhdistelmät tekevät niistä mieleenpainuvia. Koosteen on kuratoinut Juni Communication & Production yhdessä Aallon ja rehtori Tuomas Laitisen kanssa. Aalto-yliopisto tuottaa vuosittain lahjakkuuksia, jotka ovat pärjänneet hyvin kansainvälisissä muotikilpailuissa.

1+1+1 -ryhmän peili tukholmalaisessa kahvilassa ja New Finnish Fashion -näyttely Suomi-instituutissa

1+1+1 -ryhmän peili tukholmalaisessa kahvilassa ja New Finnish Fashion -näyttely Suomi-instituutissa

1 + 1 + 1 on kokeellinen, yhteispohjoismainen työryhmä, johon kuuluu kolme jäsentä. Aalto+Aalto Suomesta, Hugdetta Islannista ja Petra Lilja Ruotsista. Ryhmän tavoitteena on valmistaa yhteisesiintymisiin oma ja joka kerta erilainen tuote. Tukholmassa se oli peili. Ryhmällä on ollut näyttelyt Reykjavikissa, Helsingissä ja nyt Tukholmassa.

Kuvat: Laila Alanen
www.1plus1plus1.net/

Designing the future of business

Tobias Dahlberg
Founder and CEO, Wonder Agency

Last week I had the privilege to deliver a keynote speech about design thinking (I’m just going to refer to it as design, I think we can drop the thinking already) at the Metropolia Futures Conference in Helsinki.

Here is a short excerpt of my speech:

Imagine that you had been alive and working 100 years ago. What would that have been like? What would your opportunities have been like?

In 1916, we were at the height of the second industrial revolution, and you would have been part of a larger system where mass production and scientific management were the thriving. With that era came the need to drive efficiencies up, and costs down. For many of us, it would have meant working 35 years in a factory at the assembly line. Imagine. If you consider yourself a knowledge worker, or something beyond that, consider yourself lucky.

This era was remarkable in many ways, good and bad. It gave rise to a massive middle class who could afford to move up the needs ladder, stuffing their homes with much needed appliances, cars etc. to make lives easier. The good life had arrived, and it was mass produced. Suburbs popped up everywhere and most people in the middle class enjoyed a pretty similar lifestyle.

Fast forward 100 years and we are now dealing with a totally different world. Hypercompetition, hyperconnectivity, complexity and a relentless need of change are some of our challenges (and opportunities). Add to that new technologies, e.g. nanotechnology, genetics, 3D printing, robots, artificial intelligence etc. and we can probably all agree the future is both scary and exciting.

How long will we live? What kind of work will we do? Where will production take place? What is the role of the organisation? Do we work in offices?

These are some big, fundamental questions we need to start facing, and they could shake up everything. When the whole foundation is shaking, suddenly that 7% drop in sales vs. last fiscal year seems a small concern.Nosto_Tobiasblogi_NOSTO_400x400_1

Creativity and innovation is the primary driver of economic growth, now and in the future. Yet, an alarming amount of companies are still trapped in the old ”conventional business thinking” mode, where next year can be predicted by looking at last year, where we have squeezed every drop of creativity and spontaneity out of the system. This business thinking that I am referring to is rational, logical, linear and mostly efficiency driven. The culture that goes with it is mechanistic and people are treated like cogs in a machine. Business is cold offices boring. People behave differently at work compared to at their spare time. Sound familiar?

Even though many companies have moved on, lots and lots of companies are still trapped in that 20th century thinking. The closet is full of old skeletons, of old dogma and ”how we do things around here” mentality. These companies are fatally ill-equipped to take on the future we are now facing. I see this happening before my own eyes in my work.

Hello design.

Without going too deep into the reasons why design is thought of as the latest and hottest business-rescue approach, let me just briefly explain what the hype is all about.

Designers are schooled to think about many possible outcomes, they deal with complex problem solving, they work to make connections between parts that do not seem to relate to each other, they build to think, and they are typically tuned into the emotions of the users they are designing for. And finally, they work to create aesthetics, beauty, stuff people really want without someone pushing it down our throats.

Design is potentially the approach conventional business is desperately looking for, as Total Quality Management, Six Sigma etc. have been exploited so far that both quality and price have mostly become hygiene factors.

So, what if business leaders and managers took this design idea seriously? What could it mean for businesses? Here are five perspectives.

  1. It would mean companies would (finally) become customer-centric.

Wait a minute. Aren’t they all customer-centric? That’s what they all claim, anyway. Yes, most claim it, but only very few live it. And I literally mean live it, because customer centricity means culture.

What if we started spending more time with actual customers instead of just ”benchmarking”, looking for ”best practises” and making logical conclusions about customers in meeting rooms, far remote from the real world. This is what designer do. Tip. Don’t just use marketing research, use design research and ethnography to get close to your customers. That is, don’t just zoom in on the herd, go live with the people you serve. It will change everything.

  1. We would see strategic planning for what it really is, a creative activity.

Most companies still crunch numbers and analyse their way toward a new strategy – and that means making a logical conclusion about what to do. That leaves out the most important equation of the strategic process – creativity and invention. Strategy is about carving out a place for your business in the future, then making choices about getting there. Anything involving the future involves visioning, and that means using your imagination. And strategy can often be prototyped and reverse-engineered, so let’s stop those internal logical arguments and start building to learn. As a consequence, perhaps we would see some more imaginative offerings and brand experiences in the world. And more excited customers.

  1. We would aim at creating beauty and wonder.

Think about what great art is. It is original, bold, often unexpected and irrational, yet often it is remarkable, sensational, beautiful and… very expensive. Sound like what you are looking for?Nosto_Tobiasblogi_NOSTO_400x400_2

What if we started thinking about business more as art? Why not stop thinking of business of a mechanistic system detached from humanity, from beauty and emotions. Again, look to designers for inspiration.

  1. We would re-design the organisation.

The speed of change today and in the future will call for more collaboration, more horizontally aligned organisations, and for well-aligned cross-disciplinary work. Or to put it more bluntly, we need to kill the silos. They mostly make companies slow, blind and dumb. Great companies and brands deliver well orchestrated, coherent brand experiences that people crave for. Silos are simply the wrong for coherence.

  1. We would change the view of humanity.

Perhaps the most fundamental problem in business today is that we do not appreciate and cultivate the true potential of human beings, our employees. We are not successful in motivating and training people to bring out the best in themselves. Designers start with empathy, with trying to feel what others are feeling, then work to satisfy people. But what could this mean for business?

With the risk of sounding naive (I am a hopeless optimist, anyway), letting go of control could do wonders for most organisations. Sure, it sounds scary for our command-and-control conditioned brains, but think about it. We don’t really know where the world is going, so why not let people spend even a little bit more time exploring and playing, making and building potential new business models, organisational and operational ideas etc.

I would imagine that our organisations could be ten times more creative, and as a consequence, the output of organisations would be totally different. Sure, this is a trickly one, as this is a two-way street. You cannot just motivate people in one direction. I know that. But what if we were able to light that passion in people, to cultivate a growth mindset in everyone just by empowering them to create instead of managing people top-down? What if that was the key to unlocking the creativity, flexibility and passion that we so desperately need in the future. A bit more empathy, trust and autonomy could surely not be that bad?

In conclusion – the future is actually not about the corporation. It is about you. It is about you deciding whether you will be a follower or a game-changer. How will you matter? Design is not just about beauty and form any longer. It is a way to design great strategy, great organisations and solve complex, systemic problems. Design is now used to solve those big, wicked problems of the world, like pollution and hunger. Having said that, design is not the perfect cure for everything, it is just a step in the right direction. We need to abandon most of the dogmatic thinking that once propelled us to a new standard of living and adopt a new model. And in the spirit of design, that means constantly searching and being open to new ways, to ”what could be”. This is the growth mindset we need. Not just from designers and other so-called ”creatives”, but from all of us. Design is, after all, too important to be left only to designers.

Come on now. This is an invitation. The world needs you. To change it.

Thank you.

Text first published in LinkedIn Pulse Feb 6, 2016

 

 

 

IBM Design Thinking: lisäarvoa muotoiluajattelulla

Anne Veinola
Viestintäpäällikkö, Design Forum Finland

Muotoilussa on jo pitkään hyödynnetty ketteriä ohjelmistonkehittämisen menetelmiä, mm. scrum-metodia. Nyt virran suunta on kääntynyt, ja muotoiluosaamista on alettu hyödyntää IT-alalla – menestyksellä.

IBM julkisti kaksi vuotta sitten suunnitelmansa uudenlaisesta alustasta pilvipalvelujen kehittämiseksi. Sellainen syntyikin, Bluemix. Lyhyessä ajassa Bluemixistä on tullut yksi yrityksen tärkeimmistä ohjelmistonkehitysalustoista. Mutta ennen Bluemixiä syntyi paljon merkittävämpi uudistus. Koko IBM:n tuotekehitysajattelu myllättiin ja tilalle tuli IBM Design Thinking. Se julkistettiin suurelle yleisölle juuri äsken tammikuun lopulla.

Nosto_AnneVeinola_blogiNOSTO_400x400

IBM Design Thinking on skaalautuva ja jatkuvasti käynnissä oleva suunnittelumetodi. Sen edellytykset ovat monialainen ja sitoutunut tiimi, käyttäjän tarpeiden priorisoiminen ja jokaikisen tuotoksen testaaminen ja prototypointi. Työ on nopeatempoista ja kaikkea kyseenalaistetaan jatkuvasti. Menetelmään liittyy valikoima käsitteitä, jotka ovat yksinkertaisia omaksua ja käyttää.

Suunnitteluprosessia kuvaa The Loop, matematiikan äärettömyysmerkki ∞. Se on jatkuva havainnoinnin, tutkimisen ja tekemisen (observe–reflect–make) kierros. Aluksi tehdään käyttäjätutkimusta ja löydetään käyttäjälle tai asiakkaalle oleelliset asiat. Pohdintavaiheessa kahdeksikon keskellä kootaan yhteen taustatutkimuksen tulokset ja luodaan ratkaisuehdotus. Lopuksi ideat muunnetaan konkreettisiksi realistisiksi ratkaisuiksi. Ja sama uudelleen, takaisin päin reflektointivaiheeseen ja uudelle kierrokselle, kahdeksikkoa edestakaisin. Nyt havainnointivaiheessa paljastuu, miten ratkaisuehdotukset vastaavat käyttäjän tarpeita. Ratkaisuja voidaan muokata edelleen uusilla kierroksilla.

Eri tyyppisiä strategisia toimijoita tai komponentteja prosessissa on kolme. Hills muokkaavat käyttäjän tarpeet tavoitteiksi mutta eivät ota kantaa menettelytapoihin, jotka tiimin jäsenet saavat kehittää itse. Playbacks ovat välittäjiä käyttäjän ja tiimin välillä ja huolehtivat siitä, että tavoitteet ovat yhdenmukaisia. Ne myös murtavat siiloja ja hierarkioita, jotka estävät kommunikointia. Kolmas strateginen toimijatyyppi ovat sponsors, talon ulkopuoliset tahot, jotka rahoituksen sijaan tarjoavat autenttista käyttäjäkokemusta. Ne osallistuvat suunnitteluun ja auttavat pienentämään kuilua sen ja reaalimaailman välillä.

Bluemix-case oli ensimmäinen iso IBM Design Thinking -toteutus. Koodaajat olivat innoissaan erityisesti siitä, kuinka kaikki, myös johto, markkinointi ja insinöörit, saatiin samaan huoneeseen puhumaan asioista. Yhteistyö ulottui konseptoinnista tuotteen lanseeraukseen. Ja niin tavoitteiden määrittelijät, projektin ”kukkulat”, kuin tuotosta testaavat sponsori-käyttäjät ja playback-välittäjät tunsivat kaikki osallistuvansa yhteiseen hankkeeseen.

Innostus levisi myös ohjelmistoplatformin käyttäjiin: käyttäjätavoite saavutettiin kahdeksan kuukautta edellä aikataulua – ja Bluemix oli jo valmistunut puoli vuotta etuajassa. Design thinking -menetelmä toi siis 14 kuukauden edun alkuperäiseen aikatauluun verrattuna.

Kun IBM Design Thinking julkistettiin äskettäin, yrityksen ylevä tavoite oli tuoda uusi ajattelutapa hyödyntämään kaikkia, ei vain omaa työskentelyä. Samalla se tosin vahvisti brändiään design thinking -vaikuttajana.

Lue lisää: www.ibm.com/design/thinking/

Messuille kannattaa edelleen osallistua

Katsaus IMM Cologne 2016 -messuilta

Tapio Anttila
muotoilija, sisustusarkkitehti

”Sähköiset kanavat syrjäyttävät perinteiset messutapahtumat”, ”Messut ovat vanhanaikainen tapa tehdä myyntiä ja markkinointia” ja ”Messut tulevat kuolemaan” ovat lauseita, joita on jankutettu jo pitkään. Onko tosiaan näin? Koluttuani isoja kansainvälisiä huonekalumessuja jo pitkään vierailijana, osastojen suunnittelijana ja näytteilleasettajana sanoisin, että kehitys on ainakin näissä tapahtumissa menossa päinvastaiseen suuntaan.

Palasin juuri Kölnistä IMM Colognesta, joka on maailman toiseksi suurin ja tärkein messutapahtuma Milanon Salone del Mobilen jälkeen. Esittelimme osastollamme ensi kertaa kansainvälisesti uuden Tapio Anttila Collection -brändin. Huomasin, että en koko aikana käynyt legendaarisissa Kölnin vanhan kaupungin baareissa, joissa vielä kymmenen vuotta sitten messuväki roikkui yömyöhäiseen kontaktejaan voidellen. Jutellessani tuttujen kanssa monet muut olivat tehneet saman havainnon. Ostamisesta ja myymisestä on tullut hektisempää ja nopeampaa. Henkilösuhteet ovat kyllä edelleen tärkeitä, mutta aikaa käytetään tehokkaammin. Osa tutuista ostajista oli vain yhden kiireisen päivän Kölnissä ja jatkoi matkaa Pariisin messuille illalla. Tänä päivänä he ovat hyvin ammattimaisia ja tietävät tarkkaan, minkä tyyppistä ja hintaista tavaraa hakevat. Taustatyöt tehdään tarkkaan netissä ja yhteyksiä pidetään etukäteen valmistajiin ja brändien edustajiin. Messuja tarvitaan foorumina, jossa varmistetaan nopeasti tuotteen fyysinen toimivuus, ulkonäkö ja laatu sekä tavataan osapuolet face to face.

Muutama vuosi sitten Euroopan taloustilanteen ollessa pahimmassa aallonpohjassa muistan selvästi, miten IMM Cologne -messujen käytävillä oli todella väljää ja alueita halleista tyhjillään. Nyt tilanne tuntuu olevan kokonaan toinen – designpainotteisiin halleihin jopa jurytetään yrityksiä. Myös Milanossa olisi enemmän tulijoita kuin on vapaita paikkoja. Eurooppalaiset kalustevalmistajat ja brändit ovat jälleen rohkeammin liikkeellä kuin suomalaiset, joita IMM Colognessa oli nyt entistä vähemmän, vain kourallinen. Viime vuonna näytti vielä siltä, että valtion messuavustukset loppuisivat kokonaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Tällöin suomalaisten edustus olisi ollut varmasti vieläkin vähäisempää.

IMM-messut ovat muuttuneet selvästi designpainotteisemmiksi. Messuorganisaatio on tehnyt määrätietoista työtä nostaakseen tapahtuman profiilia. Yksi uusi, toimiva ja tyylikäs keino oli messujen kehittämä Pure Edition -konsepti hallissa kaksi. Sinne oli valittu mielenkiintoisia startuppeja puolivalmiille ”custom design” -osastoille. Tämän kategorian brändejä näyttäisi syntyvän koko ajan lisää etenkin Tanskasta ja ”ei niin perinteisistä” muotoilumaista. Kilpailu on tullut yhä kovemmaksi ja voittajiksi selviytyvät yritykset, jotka osaavat tuotteiden lisäksi tehdä haluttavia ja helposti ostettavia konsepteja. Pelkkä tuotekeskeisyys ei riitä, vaan yhtä tärkeää on, millainen mielikuva herätetään. Tässä mielessä messuilla mukana oleminen ja näkyminen ovat erittäin tärkeitä.

Italia on ollut pitkään muotoilun numero uno, mutta näyttäisi siltä, että tuoreet ja mielenkiintoisimmat asiat tulevat tällä hetkellä jostain muualta. Tunnettujen italialaisten brändien suuret, laakeat ja kimaltelevat osastot kertovat heidän asiakkaistaan, jotka eivät ole nuoria ja keskituloisia käytännöllisen designin kuluttajia. Tanskalaiset valmistajat, kuten Muuto ja Hay, ovat tulleet nopeasti markkinoille toimivilla tuotekonsepteillaan ja rakentaneet brändejään harmittavan mestarillisesti juuri tälle kasvavalle ja merkkitietoiselle ryhmälle. Skandinaaviselle tyylille on kysyntää juuri nyt vähän jokaisessa maailmankolkassa. Osastollamme tapasin yllättävän monta aasialaista ja jopa intialaista ostajaa, jotka olivat liikkeellä nimenomaan hakemassa pohjoismaista muotoilua.

Usein messuille lähdetään myymisen lisäksi haistelemaan trendejä ja suuntauksia. Sen ohella on yhtä tärkeää katsoa, mitä siellä ei ole. Näiden pohjalta on osattava tehdä tuotteita, joilla on tarvetta ja kysyntää markkinoilla – ollen kuitenkin sopivasti kiinni ajassa. Olemme onnistuneet löytämään tällaisen tuotealueen nastolalaisen valmistajan Pedron kanssa uudentyyppisistä vuodesohvista. Kevyen ja yksinkertaisen muotoilun lisäksi sohvissa on ominaisuuksia, joita ei yllättäen löydy muualta. Uusin mallimme palkittiin IMM Cologne 2016 -messuilla Iconic Awards: Interior Innovation 2016 -palkinnolla.

Markkinoinnissa päädyimme ratkaisuun, jossa muodostimme muutaman suomaisen pk-valmistajan kanssa suunnittelijan nimeä kantavan tuotekonseptin ja brändin: Tapio Anttila Collection. Siten saimme nopeasti koottua eri tuotealueita sisältävän malliston, joka mahdollistaa sisustuskokonaisuuksien luomisen. Niitä on helpompi myydä ja presentoida jälleenmyyjille yksittäisten tuotteiden sijaan. Markkinointikustannukset jakautuvat useamman valmistajan kesken, jolloin on mahdollisuus tehdä asioita isommin.

Uusien brändien ja tuotteiden saaminen kv-markkinoille on helpompaa kuin koskaan aiemmin somen, blogien ja muun sähköisen median avulla. Tällä saralla löytyy hyviä nuoria muotoilualan yrityksiä, jotka toimivat pelkästään netin välityksellä. Sähköinen maailma on pullollaan kuvamateriaalia ja kilpailu huomiosta on kovaa. Sen takia pelkkä näkyminen netissä ei välttämättä riitä ja siksi myös messunäkyminen on perusteltua. Toisaalta myös huonekalut vaativat usein monipuolisempia aistihavaintoja – tuoleja pitää koeistua ja valaisimien valaistusominaisuuksia todentaa. Kaupankäynti näyttää olevan edelleen myös monipuolinen henkilökontaktilaji.

Näistä syistä johtuen joudumme varmasti käymään messuilla myös tulevaisuudessakin.

 

Miten suunnitella ja tehdä toisin?

Jari Koskinen
AlternativeFutures

Osallistava, yhteisöllinen suunnittelu (co-design) tarkoittaa ohjattua yhdessä suunnittelua ja tekemistä. Yhteisöllisen suunnittelun keskiössä ovat ammattitaitoisesti fasilitoidut ryhmäprosessit. Valmentavaa ohjaamista merkitsevän fasilitointi-sanan alkuperä tulee latinan kielen sanasta ”facil”, joka tarkoittaa helppoa.

Yhteisöllistä suunnittelua voi tehdä sekä pienimuotoisesti että osallistamalla laajasti ja avoimesti. Hyvin fasilitoitu yhteisöllinen suunnittelu soveltuu sekä liiketoiminnan kehittämiseen että julkisten tai kolmannen sektorin kehittämistyöhön. Hyvin fasilitoitu yhteisöllinen suunnittelu soveltuu hyvin myös systeemiseen toisinajatteluun ja toisin tekemiseen, kokonaan uuden kehittämiseen. Monessa organisaatiossa on kokemusta ja osaamista tehostamisesta ja olemassa olevan (tuotteiden, palveluiden jne.) vaiheittaisesta parantamisesta, mutta ei niinkään kokonaan uuden kehittämisestä. Systeeminen toisin tekeminen yhdistettynä kokeilukulttuuriin, nopeaan konseptointiin ja testaamiseen on luonteeltaan tulevaisuuteen proaktiivisesti varautuvaa suunnittelua ja keksimistä.

Osallistavaa, yhteisöllistä suunnittelua voi hyödyntää vaikkapa strategisessa kehittämisessä, konseptisuunnitelussa tai missä tahansa muutosprosesseissa. Tässä yhteydessä onkin syytä puhua muutoksen fasilitoinnista. Keskiössä voivat olla myös systeemiset muutokset: prosessien uudelleen ajattelu, organisaation työtapojen muutokset, tuote- ja palvelukehityksen uudelleen organisointi tai vaikkapa uudet ennakointiperusteiset ammattikuvat.

Hyvin fasilitoitu yhteisöllinen suunnittelu on ammattialoja, osaamisia, siiloja, ajattelua ja näkökulmia törmäyttävää, erittäin tuloksellista ja nopeaa kehittämistä. Parhaimmillaan yhteisöllisessä kehittämisessä voi olla mukana organisaation johto, omat valitut asiantuntijat (joskus kaikki työntekijät), ulkopuolisia asiantuntijoita, yhteistyökumppaneita, asiakkaiden edustajia ja loppukäyttäjiä. Yhteisöllisessä suunnittelussa keskeinen rooli on fasilitaattorilla, joka auttaa ohjatuissa ryhmäprosesseissa ajattelemaan ja suunnittelemaan itse.

Osallistavaa, yhteisöllistä suunnittelua voidaan tehdä yhtäältä workshopeissa ja toisaalta etänä online-työkalujen avulla. Hyvään yhteisölliseen suunnitteluun tarvitaan kokenut ja ammattitaitoinen fasilitaattori, ja silloin kun työtä tehdään kasvokkain, usein myös graafinen dokumentaattori on tarpeellinen. Hän visualisoi työvaiheet ja tulokset kokonaisvaltaisiksi kuviksi. Dokumentaationa toimivista infograafisista visualisoinneista pitää käydä selkeästi ilmi workshopin sisältö ja yhdessä työstettyjen osien välinen dialogi. Tehokas dokumentaatio on keskeinen osa yhteisöllistä suunnittelua.

Ohjattu, yhteisöllinen työskentely on helppo nivoa osaksi organisaation kaikkea kehittämistä ja työtä. Käytännön kokemukset osoittavat myös, että rajat ylittävällä yhteisöllisellä suunnittelulla voidaan korvata osa aikaa vievistä kokouksista sekä siilomaisesta suunnittelusta ja yksin irrallaan muista toteutettavista työtehtävistä. Hyvin fasilitoidusta yhteisöllisestä suunnittelusta ja tekemisestä on tulossa organisaatioiden tehokas työtapa, tässä mielessä käynnissä on suuri kulttuurinen työtapojen murros. Yhteisöllisessä suunnittelussa voidaan hyödyntää tehokkaasti myös laajaa joukkoistamista, parviälyä. Joukkoistettu, rajat ylittävä parvityö tulee olemaan osa työn tulevaisuutta siinä missä hyvin fasilitoitu ja yllättävä osaamisten törmäyttäminen ja rajat ylittävä ihmisten kohtaaminenkin. (lisää…)

The golden opportunity for designers?

Petteri Kolinen
CEO, Design Forum Finland

Antti Pitkänen
Managing Director, S.E.O.S Design Oy

Anne Veinola
Communications Manager, Design Forum Finland

We have lately learned how leading technology and consultation companies in the US have eagerly acquired design agencies. Accenture bought Fjord in 2013, Google Gecko Design in 2014, McKinsey recently Lunar Design. Why this sudden interest in design on areas of business where design has previously not been a central planning method or tool?

The key words are ”customer” and ”digitalization”. Digitalization has brought customers to the Internet and digital contacts have become focal. The design of this encounter is essential. Contacts are mobile, easily measurable and even customized. Marketing has turned into contents. Digitalization brings about new opportunities, services and experiences.

All this has to be implemented onto digital platforms, using several channels. But the old analogical world hasn’t disappeared, either: customers are still contacted there, too. Whether the contacts are physical or digital, they should function and the message should be consistent. A challenge is, too, how to distinguish oneself amid all noise, get new customers and increase the commitment of the old ones.

Design has brought back empathy as a critical ability for the organizations. Being able to understand the customer at every single touchpoint of interaction with the brand and being able to create emotional links to company’s core activities will undoubtedly decide whether companies gain traction, survive or wither away.

The needs of companies have changed and the methods of design – user-centricity, implementation of innovations into practice, creative problem solving and agile and iterative processes – have proved to be useful in fulfilling the new needs. Design is no more only on the operational or tactical level on companies’ agendas; it has become a strategic tool for the executive board. As teaching a company in design thinking is a long-term process, it has been easier to get design skills by acquiring design agencies and even appointing designers to executive positions.

Designers have changed, too. In design schools the emphasis has quite a while been on immaterial design, instead of the traditional material-based work. Marketing and communication skills are underlined, knowledge about the end-user is essential, digital platforms taken for granted. Designers’ skills are valuable in designing customer contacting and recognizing customer needs and experiences. Recently venture capital investors have been starting to utilize designer skills in investment decisions – quite a surprising example of the importance of design.

The most successful companies are, according to several surveys, utilizing design. Design Management Institute’s (DMI) Design Value Index showed that during the last ten years, design-led companies have gained significant advantage and their market value has increased over twofold compared with the S&P Index. John Maeda, Design Partner of the renowned venture capital firm Kleiner Perkins Caufield & Byers, published in May 2015 the report Design in Tech, which also states the significance of design for the growth and success of companies. The public sector is not lagging, either. Several governments are founding innovation labs and speak about developing public services through service design.

Regardless of all this, getting design into the strategic activities of companies – not to speak about corner offices – yet calls for exertion. Design investments have to be justified. And they should be seen really as investments, not expenditure. Here different metrics and indexes come into question.

This issue is extremely topical and researched all over the world. DMI calculates besides the Design Value Index the Design Maturity Matrix, which measures the maturity of design in any organization on five levels (Initial, Repeatable, Defined, Managed, and Optimized). The Design Value Map, also by DMI, pinpoints activities where design adds value in an organization. The Design Council in UK published in October 2015 The Design Economy report where the impact of using design was investigated in e.g. productivity, turnover, employment, and export.

As early as in 2012 the first phase of the Design ROI research by Aalto University, Finnish Design Business Association and Tekes – Finnish Funding Agency for Innovation was published in Finland. There a first prototype of a tool and method for measuring design investments in companies was developed. When the Design ROI was published in Helsinki’s World Design Capital year of 2012, it received much international attention and interest. Since then the role of the project team has been a consultative one, openly sharing the gained insights with other international research initiatives and promoting the results of the original project. The start of the second phase of the research is presently being considered, hopefully with a positive outcome.

The Finnish Ministry of Employment and the Economy has just published (November 2015) a report on the uses of design in Finland and its impact on business competitiveness. One of the conclusions is that brand building and developing user experience can bring significant advantage – almost 60% of answers stated this. But how informed are the companies, on an average, of trend changes and opportunities generated by design – or even of their own needs in the short run? Another conclusion was that most Finnish companies, especially SME’s, don’t yet understand the benefits of utilizing design, regardless of all the hype in Design in Tech. There’s much work to do in communicating about design, developing the offering of design agencies, selling designers’ skills. Even the word ”design”, in Finnish ”muotoilu”, still bears the heritage of arts and crafts.

A huge task for designers. We have not always been the best to market our skills and know-how. In this, all help, e.g. tools and metrics for measuring the impact of design investments, is required. To speak the same language as board members, to be able to convey relevant information about design methods and to convince corporate management will be required. For design leaders and decision makers the existence of such a tool would inevitably enable making better investment decisions, lead to more efficient design processes and guide the companies towards sustainable growth.

Will designers be able to meet the challenge? Now is the golden opportunity for design and designers. Let’s take it.

Christian Lindholm talks about software design

See what Christian Lindholm, CEO and co-founder of KoruLab talks about software design, the importance of user experience and relevance of design in startups. Christian facilitated Design Forum Finland´s round table discussion ”Software Design and Designing the User Experience – Key to Succes” Wed 11 Nov at Slush