IBM Design Thinking: lisäarvoa muotoiluajattelulla

Anne Veinola
Viestintäpäällikkö, Design Forum Finland

Muotoilussa on jo pitkään hyödynnetty ketteriä ohjelmistonkehittämisen menetelmiä, mm. scrum-metodia. Nyt virran suunta on kääntynyt, ja muotoiluosaamista on alettu hyödyntää IT-alalla – menestyksellä.

IBM julkisti kaksi vuotta sitten suunnitelmansa uudenlaisesta alustasta pilvipalvelujen kehittämiseksi. Sellainen syntyikin, Bluemix. Lyhyessä ajassa Bluemixistä on tullut yksi yrityksen tärkeimmistä ohjelmistonkehitysalustoista. Mutta ennen Bluemixiä syntyi paljon merkittävämpi uudistus. Koko IBM:n tuotekehitysajattelu myllättiin ja tilalle tuli IBM Design Thinking. Se julkistettiin suurelle yleisölle juuri äsken tammikuun lopulla.

Nosto_AnneVeinola_blogiNOSTO_400x400

IBM Design Thinking on skaalautuva ja jatkuvasti käynnissä oleva suunnittelumetodi. Sen edellytykset ovat monialainen ja sitoutunut tiimi, käyttäjän tarpeiden priorisoiminen ja jokaikisen tuotoksen testaaminen ja prototypointi. Työ on nopeatempoista ja kaikkea kyseenalaistetaan jatkuvasti. Menetelmään liittyy valikoima käsitteitä, jotka ovat yksinkertaisia omaksua ja käyttää.

Suunnitteluprosessia kuvaa The Loop, matematiikan äärettömyysmerkki ∞. Se on jatkuva havainnoinnin, tutkimisen ja tekemisen (observe–reflect–make) kierros. Aluksi tehdään käyttäjätutkimusta ja löydetään käyttäjälle tai asiakkaalle oleelliset asiat. Pohdintavaiheessa kahdeksikon keskellä kootaan yhteen taustatutkimuksen tulokset ja luodaan ratkaisuehdotus. Lopuksi ideat muunnetaan konkreettisiksi realistisiksi ratkaisuiksi. Ja sama uudelleen, takaisin päin reflektointivaiheeseen ja uudelle kierrokselle, kahdeksikkoa edestakaisin. Nyt havainnointivaiheessa paljastuu, miten ratkaisuehdotukset vastaavat käyttäjän tarpeita. Ratkaisuja voidaan muokata edelleen uusilla kierroksilla.

Eri tyyppisiä strategisia toimijoita tai komponentteja prosessissa on kolme. Hills muokkaavat käyttäjän tarpeet tavoitteiksi mutta eivät ota kantaa menettelytapoihin, jotka tiimin jäsenet saavat kehittää itse. Playbacks ovat välittäjiä käyttäjän ja tiimin välillä ja huolehtivat siitä, että tavoitteet ovat yhdenmukaisia. Ne myös murtavat siiloja ja hierarkioita, jotka estävät kommunikointia. Kolmas strateginen toimijatyyppi ovat sponsors, talon ulkopuoliset tahot, jotka rahoituksen sijaan tarjoavat autenttista käyttäjäkokemusta. Ne osallistuvat suunnitteluun ja auttavat pienentämään kuilua sen ja reaalimaailman välillä.

Bluemix-case oli ensimmäinen iso IBM Design Thinking -toteutus. Koodaajat olivat innoissaan erityisesti siitä, kuinka kaikki, myös johto, markkinointi ja insinöörit, saatiin samaan huoneeseen puhumaan asioista. Yhteistyö ulottui konseptoinnista tuotteen lanseeraukseen. Ja niin tavoitteiden määrittelijät, projektin ”kukkulat”, kuin tuotosta testaavat sponsori-käyttäjät ja playback-välittäjät tunsivat kaikki osallistuvansa yhteiseen hankkeeseen.

Innostus levisi myös ohjelmistoplatformin käyttäjiin: käyttäjätavoite saavutettiin kahdeksan kuukautta edellä aikataulua – ja Bluemix oli jo valmistunut puoli vuotta etuajassa. Design thinking -menetelmä toi siis 14 kuukauden edun alkuperäiseen aikatauluun verrattuna.

Kun IBM Design Thinking julkistettiin äskettäin, yrityksen ylevä tavoite oli tuoda uusi ajattelutapa hyödyntämään kaikkia, ei vain omaa työskentelyä. Samalla se tosin vahvisti brändiään design thinking -vaikuttajana.

Lue lisää: www.ibm.com/design/thinking/