Kiinassa kaikki on valtavan suurta

namecardposterYrjö Sotamaa
Professori, Advisory Dean, Tongji University, College of Design and Innovation D&I

Kiinassa kaikki on valtavan suurta. Niin numerot, kanavat, muurit kuin tavoitteet­kin. Maassa on tällä hetkellä yli miljoona muotoilun opiskelijaa, jotka opiskelevat yli kahdessa tuhannessa yliopistossa ja collegessa eri puolilla Kiinaa. Monet län­simaiset muotoilijat kokevat luvut pelottavina. Valtaavatko kiinalaiset luovan työn markkinat samalla tavoin kuin teollisen tuotannon?

Suuret luvut heijastavat Kiinan talouden rakenteen voimakasta ja syvällekäy­vää muutosta. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan maan luova talous (creative/cultural industries) on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana 17 % vuodessa, mikä ylittää maan talouden kasvun seitsemällä prosentilla. Luovasta taloudesta on muodostumassa nopeasti Kiinan talouden tärkeä pilari. Sen osuuden on arvi­oitu nousevan vuoteen 2015 mennessä viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä olisi 616 023 miljardia euroa, kun Suomen BKT oli 2012 noin 180 miljardia euroa. Kehityksen vetureita ovat Peking, Shanghai, Shenzhen, Guangzhou, Hongkong ja monet muut rannikkoalueen dynaamiset kaupungit. Niissä luovan teollisuuden osuus ylittää jo 10 %.

Cultural ja Creative Industries -käsitteitä käytetään melko vapaasti kuvaamaan talouden sektoria, johon kuuluvat design, arkkitehtuuri, muoti, käsityö, elokuva, taide, viihdeteollisuus, kulttuurimatkailu jne. Käsitteiden “joustava” käyttö on osa poliittista peliä, jolla halutaan välttää ongelmien käsittely ja toisaalta viestittää, että taloudessa tapahtuu todellisuudessa perustavanlaatuisia muutoksia, joissa kulttuurilla on keskeinen merkitys.

Kulttuuriteollisuus on Kiinan “soft power”

Design nousi näkyvästi kansalliselle agendalle vuonna 2005, kun maan hallitus esitteli yhdennentoista viisivuotissuunnitelmansa. Presidentti Hu Jintao korosti puheessaan 17. kansalliskongressille kulttuuri- ja luovan teollisuuden merkitystä kulttuurin aseman vahvistamisessa Kiinan “pehmeänä voimana” (soft power). Par­haat esimerkit Kiinan luovan talouden mahdollisuuksista yltää kansainväliselle tasolle löytyvät tällä hetkellä elokuva- ja muotiteollisuudesta, joissa on kyetty yhdistämään maan ainutlaatuinen kulttuuriperintö hienostuneeseen kerrontaan, upeisiin materiaaleihin ja eleganttiin designiin.

Kulttuuriteollisuuden kehittämishankkeet kytkeytyvät usein “luovina kluste­reina” kaupunkien kehittämissuunnitelmiin. Kohteina ovat vanhat asuinalueet ja käytöstä poistuneet tehdaskiinteistöt. Niiden muuttamisella luoviksi klustereiksi pyritään säilyttämään muuten purku-uhan alla olevaa vanhaa rakennuskantaa ja kaupunkien historiaa, houkuttelemaan uusia kiinteistöinvestointeja sekä luovien alojen parhaita kiinalaisia ja ulkomaisia design-, viestintä- ja arkkitehtitoimistoja, muotialan yrityksiä, taide- ja käsityögallerioita jne.

Luovien klustereiden (creative industry parks) politiikka onkin tuottanut satoja luovuutta pursuavia kulttuuri-intensiivisiä alueita, joista ikonisimpia ovat 798 Art District ja 751 Fashion Designing Square (Peking), 1933, M50, Bridge 8 ja Taikang Lu (Shanghai), OCT Creative Loft (Shenzhen), Redtory (Guangzhou). Pelkästään Shanghaissa on 80 eritasoista “creative industry parkia”. Kaikki eivät kuitenkaan ole luovuutta kuhisevia keskuksia. Useat ovat vain huonosti onnistuneita kiin­teistönjalostushankkeita.

Kiina_nakyma_850px

Kaupunkisuunnittelun ja kiinteistöalan tärkeä rooli luovan talouden kehittä­misessä näkyy myös erilaisissa suurisuuntaisissa tapahtumissa kuten Shanghain World Expossa 2010. Sen teemat “Better City, Better Life” heijastivat maan ja Shang­hain kaupungin johdon pyrkimystä kiinnittää huomiota kultuuriin, kestävän kehityksen luomiin haasteisiin, hyvän elämän edellytysten kehittämiseen sekä nopean kaupungistumisen luomiin valtaviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

“From Made in China” to “Created in China”

Luovien klustereiden politiikan rinnalla 11. viisivuotissuunnitelma loi myös suunnan designin ja designpalveluiden kehittämiselle. Niitä kannustettiin fokusoitumaan innovaatioiden luomiseen, brändiosaamiseen, businessosaamiseen, viestintään ja kansainvälistymiseen. Politiikan tavoitteena oli tukea maan teollisuuden rakenteellista muutosta “maailman tehtaasta” luovaksi, alkuperäisiä tuotteita ja palveluita tuottavaksi taloudeksi.

Poliittisten linjausten tasolla tämä kuulostaa oikealta, selkeältä, yksinkertaiselta ja johdonmukaiselta. Harppaus avoimempaan, design- ja innovaatiointensiiviseen talouteen on kuitenkin valtava maassa, jonka vahvuutena on halpa ja tehokkaaseen toteuttavaan osaamiseen pystyvä työvoima.

“The New Map of Chinese Cultural Industries” -raportin mukaan muutoksen suurimmat esteet ovat innovaatiokykyisen ammattitaitoisen työvoiman ja brän­diosaamisen puute. Artikkelissaan “The Creative China Plan Six Years On” Michael Kaene tarkastelee yhteiskunnallisia, institutionaalisia ja luovaa työtä koskevia käytäntöjä. Hänen mukaansa ylin johto on kiinnostunut luovuudesta ja tunnistaa sen merkityksen, mutta ei täysin ymmärrä sen luonnetta. Tämä on ehkä luonnol­listakin Kiinan kaltaisessa maassa.

Kaenen mukaan maan innovaatiojärjestelmän kehityksellä on monia esteitä, jotka “johtuvat järjestelmän eri tasojen roolien liiasta yksinkertaistamisesta”. Muutos design- ja innovaatiointensiiviseen talouteen edellyttää kulttuurin kasvavan merkityksen ymmärtämisen ohella syvällistä toimintakulttuurin muutosta ja samalla avoimuuden kasvua, jotta ruohonjuuritasolta kasvava luovuus voisi ravita paremmin Kiinan muutosta ja kehitystä.

Haasteita koulutukselle, mahdollisuuksia yhteistyölle

Tavoiteltu muutos on luonut valtavia haasteita ja mahdollisuuksia koulutukselle, sillä suurin este Kiinan kehitykselle on luovaan työhön (innovation creation) ja sen johtamiseen (innovation management) kykenevien ihmisten puute. Muodikkaiden koulutusalojen kasvattaminen on sinänsä helppoa niin Kiinassa kuin Suomessakin, mutta oikeiden vaikutusten aikaansaaminen sitäkin vaikeampaa.

Suomessakin ammattikorkeakoulut avasivat kilpaa lukuisia design- ja luo­vien alojen koulutusohjelmia viimeisten viidentoista vuoden aikana. Tulokset eivät olleet mairittelevia. Puuttui päteviä opettajia, opiskelijoiden taso vaihteli suuresti, opiskelijaryhmät olivat liian pieniä ja puuttui kriittinen massa ja usein kehittynyt teollinen infrastruktuuri, joka olisi tarjonnut työpaikkoja ja yhteistyö­mahdollisuuksia. Koulutusta suunnattiin myös teollisuudenaloille, jotka olivat kuihtumassa. Samat ongelmat pätevät Kiinassakin. Suurin pula on pätevistä opet­tajista sekä asiakkaista, jotka ymmärtäisivät muotoilun merkityksen ja osaisivat käyttää sitä oikealla tavalla hyväksi. Ongelma ei siis liity pelkästään luovien alojen koulutukseen, vaan yhtä lailla sekä tekniseen että kaupalliseen koulutukseen ja yritysten johtamiseen.

Kiinassa on onneksi useita erinomaisia yliopistoja, jotka toimivat muotoilu­koulutuksen ja -tutkimuksen tiennäyttäjinä. Parhaisiiin niistä kuuluvat Tsinghua University ja Central Academy of Fine Arts (CAFA) Pekingissä, Tongji University ja Donghua University, International College of  Fashion and Innovation Shanghaissa, Hunan University Changshassa, China Academy of Art (CAA) Hangzhoussa, Guangdong University of Technology, School of Art and Design ja Hong Kong Polytechnic University. Taideteollinen korkeakoulu (ja myöhemmin Aalto-yliopisto) on ollut pitkään yhteistyössä näiden yliopistojen kanssa kansainvälistämässä niiden toimintaa sekä kehittämässä niiden muotoi­lukoulutusta ja -tutkimusta. Syvällisin yhteistyösuhde on syntynyt Tongjin yli­opistoon, jonka kanssa Aalto avaa Shanghai International College of Design and Innovation SIDI:n syksyllä 2017. SIDI tukee Kiinan hallituksen ja Shanghain kaupungin strategiaa tehdä Shanghaista “maailman innovaatiokeskus”.

Verkostoituminen avaa Kiinan markkinoiden mahdollisuudet

Koulutuksen kehittämiseen liittyvä yhteistyö on tarjonnut monille suomalaisille eturivin muotoilun asiantuntijoille mahdollisuuden päästä mukaan Kiinan luovien alojen kehittämiseen. Helena Hyvönen ja Tapani Hyvönen ovat toimineet professoreina sekä Guangdongissa että Donghuassa, Pirjo Hirvonen Donghuassa, Hannu Kähönen, Esa Laaksonen, Vesa Honkonen, Pekka Korvenmaa ja Hannu Pöppönen Guangdongissa ja Ilpo Koskinen Hong Kongissa. Itse olen toiminut vuodesta 2007 Tongjin yliopistossa Shanghaissa ja luonut edellytykset laajaan kiinalais-suomalaiseen yhteistyöhön, joka linkittyy suoraan kiinalaisen yhteiskunnan ja Shanghain kaupungin strategisiin tavoitteisiin.

Tuoli_850px

TaiKista väitellyt ensimmäinen kiinalainen opiskelija Fang Hai toimii nyt Guangdongin School of Art and Designin rehtorina ja professorina. Hän on auttanut Yrjö Kukkapuroa pääsemään Kiinan huonekalumarkkinoille ja Pekka Salmista arkkitehtuurin markkinoille.  Kukkapuron Kiina-yhteistyö on johtanut Shanghai Avarte Furniture Companyn perustamiseen, joka puolestaan valmistaa Kukkapuron tuotteiden olhella monien muidenkin suomalaisten eturivin huonekalusuunnittelijoiden, mm. Samuli Naamangan, Ilkka Suppasen, Mikko Paakkasen, Simo Heikkilän, Antti Olinin ja Jenni Roinisen tuotteita.

Valtavat mahdollisuudet

Kiinassa on arviolta Finpron mukaan 3 miljoonaa tehdasta ja 40 miljoonaa yksityisyritystä. Maan jatkuvasti kehittyvä talous ja maailmanmarkkinoille suuntautuvien yritysten lisääntyvä määrä tarjoavat valtavan markkinapotentiaalin myös suomalaisille teollisen muotoilun palveluita tarjoaville yrityksille.

Kiinassa on maailman suurin valmistusteollisuus, nopeimmmin kasvavat kuluttajamarkkinat ja mittavimmat verkkokaupankäynnin markkinat. Nopeasti kasvava keskiluokka ja fiksut nuoret kuluttajat vaativat yhä enemmän innovaatioita ja korkealuokkaisia tuotteita ja palveluita. Maan sisämarkkinat ovat nyt erikoistuneemmat kuin koskaan aikaisemmin.

McCann-mainostoimiston 29 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan 63% kiinalaisista on innokkaita integroitumaan globaaliin kulttuuriin. Tulos on korkein tutkimuksen kohdemaissa. Kiinassa on myös suurin sukupolvien välinen kuilu nuorten ja yli 55-vuotiaiden välillä liittyen arvoihin ja elämäntapaan.

Kiinan tarjoamat mahdollisuudet ovat siis valtavat. Edellä kuvaamani yhteistyö on tärkeä avain ymmärtää kiinalaista ajattelua ja kiinalaista yhteiskuntaa ja luoda arvoverkostoja. Nyt nämä pyrkimykset rakentuvat paljolti yksittäisten ihmisten aktiivisuuden pohjalle.

Vuonna 2012 toteutettu Radical Design Week in Shanghai 2102 -tapahtuma ja tänä vuonna toteutuva Suomi 100 -ohjelman päätapahtuma Kiinassa, Sino Finnish 100 Challenge, kokoavat voimia ja rakentavat suomalais-kiinalaista innovaatioekosysteemiä. Mahdollisuudet voisivat avautua täydessä mitassa kokoamalla voimat muotoilupromootioon samaan tapaan kuin tanskalaiset, englantilaiset, ruotsalaiset, italialaiset ja hollantilaiset tekevät. Nämä maat tekevät pitkäjänteistä valtion tukemaa promootiotyötä. Suomi voisi ottaa tästä mallia.