Brandijohtamisen tavoitteena yhteistä tarinaa elävä organisaatio

header_photo_blogi_punda
Riikka Hackselius-Fonsén

CEO, Senior Strategic Planner
Brand Agency Punda

Brandiin liittyy leimallinen tapa ajatella. Se sitoo asiakkaat ja henkilöstön yrityksen taakse. Johtajien roolina on toimia edustamansa organisaation kulttuurillisena esikuvana. He eivät voi johtaa brandiaan etäältä, vaan heidän tulee elää sitä. Heidän sitoutumisensa kautta yrityksen toimintatavat jalkautuvat asiakkaille, kumppaneille ja työntekijöille. Toimitusjohtaja on tämän kaiken kiteytymä. Halusi hän sitä tai ei.

Brandityön tulee leimata organisaation kaikkia toimintoja ja kaikkia tasoja. Miten tässä onnistuu parhaiten? Pundan resepti on yksinkertaisissa perusasioissa – ulos ja sisään kirkas visio, kaikille selkeä toimintasuunnitelma sekä kokonaisvaltainen työ sen toteuttamiseksi. Seuraavassa sukellamme reseptin saloihin tarkemmin:

  1. Selkeä, pitkän aikavälin visio antaa itsenäisyyttä. Riittävän pitkälle ulottuva visio ja siinä valittua positiota tukeva kehityssuunnitelma auttavat yritystä toteuttamaan kunnianhimoaan ja kurottamaan ylös. Liian lähelle asetetut tavoitteet keskittyvät nykyisyyden parantamiseen, ei markkinoiden uudistamiseen. On tärkeää pohtia oma toimiala ja  toiminta aika-ajoin uudelleen. Kilpailijoiden seuraaminen on kohtalokasta. Tarjoa asiakkaalle yrityksesi näköinen vaihtoehto sellaisella laatutasolla, jolla on vetovoimaa. Organisoi visio, älä visioi organisaatiota.
  2. Brandi on koko organisaation asia. Brandille leimallisten työtapojen sekä –välineiden ja priorisointijärjestys tulee olla selkeää organisaation jokaiselle työntekijälle. Toimintaa ei tule tehdä sen pohjalta mikä on yleistä muualla, vaan sen pohjalta, mikä tukee yrityksen omaa strategiaa. Vision ja arvojen jatkuva juurruttaminen on tärkeä osa esimiestyötä. Vain niillä itseohjautuvuus ja maalaisjärki voivat tulla osaksi organisaatiota ja tuottaa asiakkaalle halutun brandikokemuksen.photo_blogi_punda
  3. Vision kautta syntyvä asiakaslupaus muotoilee kaikkia toimintoja. Brandi ei synny yksin tuotteesta, vaan sen ympärille rakennetusta jakelutavasta, palvelusta ja ostamiseen liittyvistä odotuksista. Markkinointi on tärkeä keino näiden panostusten tunnistettaviksi tekemiselle. Selkeän viestin avulla asiakas luottaa yrityksen visioon ja siitä muodostuu pohja asiakaslupaukselle. Ostopäätös tehdään aina tulevaisuudelle ja muutokselle, jonka asiakas uskoo toteutuvan ostohetken jälkeen, ei ennen sitä.
  4. Realistinen aikajänne toimille takaa onnistumisen. Ostokäyttäytyminen muuttuu hitaasti. Tällä hetkellä pinnalla olevat kulutustrendit ovat saaneet alkunsa vuosituhannen vaihteessa. Uusi, pitkän aikavälin visio ei tarkoita, että jo ensi vuonna kaikki on toisin. Päinvastoin. Pitkän aikavälin strategiatyöllä kehitys jaetaan sellaiselle aikavälille, että muutos on mahdollista toteuttaa liiketoimintaa systemaattisesti kehittämällä. Kulutuskäyttäytymisen elinkaari on keskimäärin seitsemän vuotta. Tässä ajassa markkinat ovat ehtineet omaksua uutta, innostua siitä, vakiinnuttamaan kulutuksen alkaen kaipaamaan jo muutosta. Uudet asiat saattavat vaatia kaksi elinkaarta, jotta markkinat ovat valmiit ottamaan ne vastaan. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta.
  5. Hallitse trendejä, älä anna trendien hallita brandiasi. Tuntemalla markkinat voit tiedostaa, mikä on niiden kypsyysaste uudistumiselle. Oman toimialan lisäksi on tärkeää tuntea kulutuskäyttäytymistä laajemminkin. Näin näkökulma oman alan maneereihin raikastuu ja kyky nähdä oma brandi asiakasnäkökulmasta säilyy. Erilaiset tekniset ratkaisut ja julkinen keskustelu voivat helposti hairahduttaa yrityksen omalta polultaan, jolloin se erkaantuu asiakkaidensa odotuksista. Uskollisuus omille tavoitteille voi hetkittäin olla haastavaa, mutta lopulta kannattavaa. Oman polun kulkijoille on aina ollut tilaa markkinoilla.

Brand Agency Punda on vienyt suomalaisia yrityksiä kansainvälisille markkinoille liki 20 vuotta. Strategisen suunnittelun ja markkina-analytiikan lisäksi Pundalle on tunnusomaista pitkäjänteinen kumppanuus asiakkaiden brandijohtamisen arjessa. Suomen toimistojen lisäksi yrityksellä on toimipiste Tukholmassa. www.punda.fi
Tutustu myös Pundan Insight Teamin portaaliin: www.focusingfuture.com

 

 

 

Biotalous + muotoilu = Suomen moottori?

dsc_0098Anne Raudaskoski
Kirjoittaja on Ethican perustaja, kiertotalousasiantuntija ja design thinking -fani.

“150 vuotta sitten kaikki oli biotaloutta”, totesi Niklas von Weymarn, Metsä Fibren tutkimusjohtaja ja yksi Muotoilua Biotaloudessa -tilaisuuden puhujista. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä kaksi hienoa, insinöörit ja muotoilijat yhteen tuovaa tuotekehityshanketta eli Hiilinielu Design Studio ja NoMa.

Vihreästä kullasta Suomessa on puhuttu jo pitkään, mutta mitä sitten on nykypäivän ja tulevaisuuden biotalous ja miksi sitä pitäisi muotoilla? (Tässä kohtaa on hyvä tarkentaa, että biotalous on todella laaja käsite, mutta tilaisuuden ja tämän tekstin fokus on metsäperäisessä biotaloudessa.)

Metsäbiotalouden arvo Suomelle on hulppea: työpaikkoja ala luo n. 150 000 ja viennin arvo v. 2015 oli 11,7 Mrd €. Toisaalta eräs tulevaisuusskenaario ennustaa, että vuoteen 2020 mennessä nykyisten – eli “perinteisten” – tuotteiden myynti laskee 30%:lla, kun taas uusien, kehitteillä olevien tuotteiden ansiosta kokonaismyynti kasvaa yli 120%:iin (vertailuvuotena 2010).

Uusia tuotteita ovat vaikkapa 3D -sellutulosteet, askartelumateriaalien tai langan valmistaminen sellusta, puupohjaiset muovikassit tai lääkkeitä kuusiuutteesta. Nämä ovat kaikki tuotteita, jotka ovat kehitteillä tai tulleet markkinoille viimeisen viiden vuoden aikana.

_jl13661Edellä mainittua listaa esitellessään Paperi-insinöörit ry:n tuore tj Antti Lindqvist sanoikin, ettö alan transformaatio käynnistyi finanssikriisistä, ja että uudenlaiset yhteistyö- ja osaamistarpeet on jo selkeästi tunnistettu paperialalla. Jatkossa tarvitaan siis koko ajan enemmän ristipölytystä eri alojen ajattelun, tulokulmien, kysymyksen asettelun  ja kompetenssin suhteen.

Toisin sanoen: rajapintojen hyödyntäminen on tarpeen biotaloudenkin vauhdittamisessa. Aalto-yliopiston Pirjo Kääriäinen on tällä hetkellä Designer in Residence -ohjelmassa ja toimii tällä hetkellä kahdessa monialaisessa tutkimusprojektissa: CHEMARTS ja Design Driven Value Chains in the World of Cellulose. Hän toi esiin tavoitteen luoda Suomeen uusi, aktiivinen biomateriaaliyhteisö, joka muuttaa materiaalien maailman kestäväksi. Samalla hän artikuloi kauniin yksinkertaisesti muutaman sanaparin kautta sen, mitä monialaisen yhteistyön onnistumiseksi tarvitaan kaikilta osapuolilta: Tapaaminen/Altistus; Uteliaisuus/Nöyryys; Tuki/Kannustus; Kommunikointi/Tartuttaminen.

Eli tietyllä tapaa on tarpeellista päästää titteleistä ja rooliodotuksista irti, kun halutaan lähteä yhdessä luomaan uutta. Esimerkiksi perinteinen näkemys siitä, että muotoilijat ovat luovia ja insinöörit analyyttisiä on syytä unohtaa, ja miettiä sen sijaan miten luodaan hedelmällinen luottamuksen ilmapiiri, jossa molempien ammattikuntien kompetenssi kukkii parhaiten ja tuottaa enemmän kuin osiensa summan.

Kääriäisen tutkimusprojekteissa muotoilijat ovat olennainen osa tuotekehitystiimiä, eli he ovat mukana kehittämisprosessissa alusta saakka. Tähän tulisikin pyrkiä, jotta design thinking -työkalut ja muotoilijoiden kyky yllättäviin ja ennakkoluulottomiin kysymyksiin sekä ratkaisuihin voidaan maksimoida sekä tuoda asiakaskokemuksen tärkeys tuotekehityksen keskiöön.

Design Forumin tj Petteri Kolinen kiteytti mainiosti, että perinteisten designbriiffien sijaan tulisi kartoittaa erilaisia mahdollisuuspolkuja. Jotta mahdollisuuspolut mahdollistuvat, tarvitaan juuri Kääriäisen esittämiä sanapareja.

Pidimme Kolisen puheenvuoron yhteydessä lyhyen yleisögallupin siitä, millä portaalla muotoilu biotalouden maailmassa tällä hetkellä on. Yleisesti käytössä olevassa muotoiluportaikossa on neljä askelmaa, jotka kuvaavat muotoilun roolia organisaation kokonaiskuvassa:

1= muotoilulla ei ole roolia
2= muotoilu stailauksena eli muotoilua käytetään tuotteiden ulkonäön parantamiseen
3= muotoilu prosessina eli muotoilu on osa tuotekehitystä
4= muotoilu strategiana eli muotoilu on osa yrityksen strategiaa

Suurin osa yleisöstä äänesti kakkosporrasta. Matkaa huipulle siis vielä on, mutta suunta on oikea. Ristipölytys jatkukoon.

Suunnitellaan tuntuvia kokemuksia

dff-blogi-kuvaAki Toivonen
Creative planner, Dingle

Käyttökokemus, palvelukokemus, asiakaskokemus, brändikokemus, kokemuskokemus. Kokemuksellisuus on uinut vahvasti mukaan viime aikojen hypesanoihin. Eikä suotta, sillä ovathan kokemukset yksi brändin tärkeimmistä make or break -tilanteista. Syy tähän piilee tuntemisessa. Tapaamme pitää itseämme rationaalisina kuluttajina, mutta ennen kaikkea olemme kuitenkin tuntevia olentoja. Ja juuri kokemuksessa, oli kyseessä sitten vaikkapa palvelu- tai käyttösellainen, on kyse siitä, miltä jokin tuntuu. Ja siinäpä on myös koko kokemuksellisuuden haaste. Kokemus on yksilöllinen ja joka kerta hieman erilainen, emmekä voi kontrolloida, mitä odotuksia, muistoja tai merkityksiä kokija tuo mukanaan. Siitä huolimatta jäljelle jää paljon, mitä voimme hallita, suunnitella ja luoda olosuhteista tarkoituksiin ja tunnelmiin. Käytämme kuitenkin niitä liian harvoin koko kokemuskaaren kattamiseen saati aidon tunteen synnyttämiseen.

Pääsääntöisesti Suomessa on jo ymmärretty, että huono asiakaskokemus tuhlaa kaikkien aikaa. Suurimmilta osin tämä ymmärrys on kuitenkin johtanut tavoitetasoon, jonka johtoajatuksena on, että ei nyt vain ainakaan mokata mitään. Sen sijaan, että pyrkisimme oikeasti luomaan kokemuksia, jotka herättävät kokijassaan tunteita ja parhaimmassa tapauksessa synnyttäisivät jopa elämyksiä, teemme kiitettävän tasalaatuisia mutta harmillisen latteita kokemusputkia, joiden läpi yleisö kulkeutuu turhia tuntematta. Osansa lienee käyttämällämme retoriikalla: puhumme usein saumattomuudesta ja kitkattomuudesta aivan kuin yleisö olisi herkkä saippuakupla, joka ei saa törmätä mihinkään, jottei se puhkea. Mutta ehkä välillä tarvitaankin saumoja ja kitkaa, ehkä meidän täytyy useammin pysäyttää kokija, jotta hän ehtii kokea. Eikä se vaadi aina paljoa. Esimerkiksi Wolt osoittaa, että asiakkaille ei tarvitse aina meilata samalla tavalla kuin kaikki muut, kun taas Varusteleka luo avoimuudellaan tunteen samassa veneessä olemisesta.

Ja kyllähän me välillä siinä pysäyttämisessä onnistummekin oikein kunnolla – yllätyksellisyyden avulla. Jotkut muistanevat viime talvelta tapauksen, jossa Shellin myyjä huomasi myyneensä asiakkalle väärän tuotteen ja otti pankkikorttitietojen avulla yhteyttä pankkiin, joka sai asiakkaaseen yhteyden ennen kuin mitään peruuttamatonta pääsi tapahtumaan. Tuotetta vaihtamaan tullutta asiakasta odotti kukkakimppu. Odotukset ylittämällä syntyy tarinoita, joita kerromme mielellään myös eteenpäin. Parhaimmillaan nämä kokemukset kumpuavat brändin arvoista ja todentavat niitä. Shellin tapauksessa luulisi pitkälle viedyn palvelualttiuden olevan yksi sellainen. Mutta miten arvot ja tarkoitus tuodaan pois pelkän yksittäisen palvelukokemuksen tai käyttöliittymän piiristä ja laajennetaan käsittämään koko asiakaskokemus? Se vaatisi designia.

Kuva: Sami Jämsen

Why Finnish design wins Finnkampen?

blogikuva_ewakumlin

Ewa Kumlin
CEO, Svensk Form       

I am ashamed that it took me this long to report from our wonderful experience in Helsinki with our membership cruise to Helsinki Design Week in September. Our colleagues at Design Forum Finland have made great reports from our FINNKAMPEN seminar as well as in their October Newsletter.

Helsinki Design Week 2016 was a bigger success than ever: 158 000 people visited 256 events. Congratulations to Kari Korkman and his team, who has worked hard since 2005 to make this week into a truly international event! Together with Helsinki Design Week and the Embassy of Sweden in Helsinki, we participated in a new fun concept developed by HDW, “Design Diplomacy” where you visit different embassy residences, and conduct an informal talk between a designer of the country of the embassy and a designer from Finland. At our impressive Swedish Embassy in Helsinki, Swedish Fredrik Färg and Finnish Klaus Aalto, similar in looks and outlooks, enjoyed the format. You pick a card with an unknown question – and there are blank cards in the middle for the audience to put in their questions. Engaging and fun. We will borrow the concept exceptionally from HDW when we go to the Swedish Embassy residence in Tokyo in October. The Swedish Embassy generously offered luncheon and interesting conversations in their grand salons – thank you Kari & team and the Swedish Embassy.ewakumlin_blognosto

At Finnkampen I started by showing 25 points why Finland deserved to win Finnkampen in design, and my colleague Petteri Kolinen answered with the strengths of Swedish design. The other two participants from Sweden were Michael Persson Gripkow från Visit Sweden, nation branding director and communicator Niklas Bergh, former creative director and founder of Urbanears. We all tried to balance the hardcore professor Petri Parvinen, who with provocative style and humor drove the line that good marketing skills and service in delivery is all that counts to achieve business results and success – forget the “why” and content that all designers are nagging about. Serious, yet a fun and playful day. We had prepared ourselves with flags and accessories and our Finnish colleagues of course wore the classic Marimekko – Annika Rimala – blue and white t-shirts. In Finland design is taken seriously!

On board our Viking Line, we held PechaKucha with Jens Peterson Berger from Ung Svensk Form with the musikmaskinen Ajna, Michael Persson Gripkow and Fredrik Färg. Later at night we listened to performance by singer Iiris Viljanen and on the return we watched films from Levande Design.

This article was first published in Svensk Form’s blog Fru Form on 11 October 2016

Photo: Kalle Kataila

 

 

Miten tehdä designia, joka liikuttaa massoja?

Saara Järvinen, Insight specialist, designer, Kuudes kerros
Päivi Korteniemi, Senior strategist, Kuudes kerros

 

 

tiedostavakuluttaja_kartta

Vastuullinen kuluttaminen on muuttunut. Enää se ei merkitse uhrautumista vaan itselle merkityksellisiä valintoja. Tunnontuskien paikkailun jäädessä taka-alalle ovat valikoima ja kulutustottumukset nyt valtavassa murroksessa.

Merkityksellisyys syntyy arjen valinnoista, jotka sitovat ihmisen suurempaan kokonaisuuteen. Käytänkö aikaani asioihin, joilla on syvempi tarkoitus? Ostanko esineitä, joiden alkuperän tunnen? Tuenko palveluita, jotka levittävät ympärilleen myönteisiä vaikutuksia? Syönkö ruokaa, joka tekee hyvää niin minulle kuin ympäristöllekin?

Muotoilubisneksen kannalta on loistouutinen, että ihminen on valmis satsaamaan onnellisuuteensa – myös rahallisesti. Suunnittelu, joka lisää merkityksellisyyden tunnetta, saa nyt isot joukot liikkeelle. Ja se näkyy vuodesta 2008 tutkimissamme kahdeksassa kuluttajaryhmässä kussakin omalla tavallaan:

  1. Unelmoija valitsee tunteella ja kiinnostuu helposti uusista ilmiöistä. Lihankorvikkeet ovat nyt pinnalla, ja tuotantoeläinten oloja kauhistelevaan Unelmoijaan nämä kiinnostavat uutuustuotteet purevat: Härkiksen myynti on S-ryhmässä nousemassa karjalanpaistin tasolle.

    Vakaumukselliselle vastuullisuus on ykköskriteeri.

    Vakaumukselliselle vastuullisuus on ykköskriteeri.

  2. Sivullinen tyytyy vähään, noudattaa normeja, ja on ryhmistä kaikkein hintatietoisin. Itähelsinkiläisessä K-market Roihuvuoressa myynnistä poistetut, hieman jo nahistuneet, mutta silti syömäkelpoiset hedelmät ja vihannekset pakattiin laatikoihin ja kaupattiin asiakkaille euron hintaan. Pakkaukset myytiin hetkessä loppuun. Syömäkelpoinen ruoka ei päätynyt biojäteastiaan, vaan Sivulliset saivat edullisesti terveellisen lisän omaan ruokavalioonsa. Tämä Ruotsissa menestynyt malli näyttää nyt leviävän Roihuvuoresta muihinkin suomalaisiin marketeihin.
  1. Huolenpitäjä ajattelee perheen ja yhteisön parasta. Niinpä suuret joukot järjestäytyivät kansanliikkeeksi entiseen Nanson tehtaaseen perustetun Neulomon tukemiseksi. Tavoitteena oli pitää laadukkaiden vaatteiden valmistus Suomessa. Median avulla Neulomon tuotteet saavuttivat valtavan suosion, ja nyt mallisto on saatavilla sieltä, mistä Huolenpitäjät muutenkin tekevät suuren osan päivittäisistä ostoksistaan – Prismoista.
  1. Kunnianhimoista ajaa halu menestyä. Lainataanpa esimerkki naapurista: hyvää palvelua ja laatua arvostava ruotsalainen Kunniahimoinen korjauttaa tulevaisuudessa laadukkaat pukunsa, polkupyöränsä tai vaikkapa pesukoneensa entistä edullisemmin, sillä Ruotsin hallitus on päättänyt pienentää arvonlisäveroa korjauspalveluissa kertakäyttökulttuurin vähentämiseksi. Toivottavasti Suomessakin otetaan pian mallia tästä fiksusta linjanvedosta!

    Utelias janoaa faktoja ja järkiperusteita.

    Utelias janoaa faktoja ja järkiperusteita.

  1. Itsvaltias haluaa erottua massasta ja usein myös määrittelee oman työntekonsa raamit ja tahdin itse. Ryhmään kuuluvia freelancereita inspiroivat uudet tavat tehdä työtä yhteisöllisesti – hyvänä esimerkkinä tästä on Ruotsista ympäri maailmaa levinnyt Hoffice. Hoffice-yhteisöläiset kokoontuvat toistensa koteihin tekemään töitä yhdessä, joka on yksintyöskenteleville freelancereille virkistävää vaihtelua, ja kaiken lisäksi työpäivää voi tehostaa inspiroivilla tauoilla.
  1. Tinkimätön rakastaa eettistä laatua ja estetiikkaa. Yhä enemmän heitä kiinnostaa myös asioihin vaikuttaminen ja oman äänensä kuuluville saaminen heille tärkeissä asioissa. Esimerkkinä tästä on suomalainen Facebook-ryhmä Refugee Hospitality Club, jonka yli 8000 jäsentä pyrkivät edistämään monikulttuurisuutta mm. järjestämällä työ- ja majapaikkoja pakolaisille sekä lukemalla lakitekstejä auttaakseen turvapaikanhakijoita hakuprosesseissa.
  1. Vakaumukselliselle vastuullisuus on ykköskriteeri. Aikaisemmin Vakaumuksellinen joutui käyttämään runsaasti aikaa ja rahaa luomuruuan etsimiseen, kunnes perusmarketitkin alkoivat tarjota kattavan valikoiman luomuruokaa. S-ryhmässä luomutuotteiden osuus on kasvanut viimeisen vuoden aikana 12 %, kun taas tavallisen ruuan myynti on pysynyt suunnilleen samana edellisvuoteen verrattuna. Vakaumuksellisten lisäksi marketeista helposti saatava ja järkevän hintainen luomu kiinnostaa nyt muitakin kuluttajaryhmiä.

    Vastuullisuudesta puhuttaessa Uteliasta kiinnostaa iso kuva.

    Vastuullisuudesta puhuttaessa Uteliasta kiinnostaa iso kuva.

  1. Utelias janoaa faktoja ja järkiperusteita. Hyvä esimerkki heihin vetoavasta palvelusta on CosmEthics-mobiilisovellus, joka kertoo tuotteen viivakoodin avulla, mitä ainesosia se sisältää. Vastuullisuudesta puhuttaessa Uteliasta kiinnostavat kovat faktat ja iso kuva: miten kosmetiikka vaikuttaa ympäristöön, ja mitä jäämiä ravintoketjun kautta voi kehooni kulkeutua.

Nyt jos koskaan on tilausta hyvälle muotoilulle. Aikamme vaatii muotoilijan empatiakykyä merkityksellisyyden mekanismien ja arjen lannistavien rajoitteiden ymmärtämiseen. Vain sillä tavalla syntyy sekä järkeen että tunteeseen vetoavia tuotteita, palveluita ja brändejä. Parhaimmillaan oikea muotoilu auttaa ihmisiä elämään arvojensa mukaisesti, inspiroitumaan kestävistä valinnoista ja viimeinkin unohtamaan vastuullisen kuluttamisen ummehtuneen menneisyyden uhrautuvaisuutena.

Kuudennen Kerroksen ja dosentti Arto Salosen toteuttama Tiedostava Kuluttaja -tutkimuksen uusin päivitys julkaistiin tänä kesänä. Tutkimus muodostuu Suomen kattavasta kvantitatiivisesta tutkimuksesta, (kokonaisvastaajamäärä 1023 henkilöä, toteuttajana Designtutkimus Helsinki) jonka tuloksia on syvennetty kvalitatiivisilla haastatteluilla sekä tulevaisuuden suuntaviivoja määrittävällä skenaariotyöskentelyllä. Tutkimus esittää konkreettista tietoa kuluttajien asenteista, arvoista ja päätöskriteereistä. Suomalaiset jaettiin tutkimuksessa kahdeksaan ryhmään. Kuudes Kerros työstää parhaillaan vastaavaa syväluotaavaa tutkimusta Ruotsissa. Tulokset julkistetaan alkuvuodesta 2017.
www.theinformedconsumer.fi

Who does what the market doesn’t?

Pauli Waroma
CEO & Founder, Sherpa

blogikuva_pauliwaroma

Big Data was globally introduced to the marketing industry a few years ago. The global media handled the topic from the point of view of how large-scale businesses collect and utilize data – namely, segmentation and optimization. At that point, the digital revolution of the media was already old news. For the Finnish marketer, new trends included more opportunities, more offers and more available information. At the same time, there was talk about the death of television.

Simply put, for marketers, this meant the end of traditional storytelling: why broadcast a 45-second story through a dying medium when you can make use of four hundred banners that can be optimized on the basis of their impact and provide results that can be observed in real time?pauliwaroma_nosto_1

The means to collect and utilize data are being constantly developed. Ideally, monitoring the lifestyles of individuals and combining data from different sources should allow you to connect with an increasingly limited target group, all the way down to the individual. This combined with the possibilities offered by virtual reality means that we can start envisioning a world in which all marketing messages are targeted and integrated seamlessly into the daily life of individuals.

But when will we get there? In fact, shouldn’t we be there already? Or is it more realistic to assume that this will only become relevant to marketers in five, ten or twenty years? And most importantly, when the time comes, what is the stimulus that will be used to affect individuals?

It seems that in Finland, where engineer-like mindsets are appreciated and a kind of shyness is something of a rule, we prefer to employ channels and means of leadership that are based on information. First we analyze, and then we analyze some more. After that, we optimize. However, we should try to keep in mind that even though means and channels change, people do not. We should strive to keep improving our ways of understanding people, constantly discovering new ways to charm, awaken, thrill and enthrall. Finland may be on its way to becoming the forerunner of optimization, but does this mean are we going to just build means and channels and then purchase all content from those who still remember how to send a message that resonates; the Swedes, perhaps?

Kaj Franck -mentorointiohjelma – muotoilijasukupolvet kohtaavat

Isa Kukkapuro-Enbom
Tuottaja, KFM

isakukkapuro_image_blog

Design Forum Finlandin jakama ja Messusäätiön rahoittama Kaj Franck -muotoilupalkinto täyttää 25 vuotta ensi vuonna, 2017. Neljännesvuosisata on tässä tapauksessa enemmän kuin numeronsa, sillä palkitut työurat ovat kestäneet parhaimmillaan yli 60 vuotta. Palkinnon juhlavuoden kunniaksi on perustettu yhteistyöprojekti Kaj Franck -mentorointi.

Mentoroinnin tavoite on tuoda yhteen aloittelevia, opintojensa keski- ja loppuvaiheessa olevia designereita sekä uransa kypsässä vaiheessa olevia suomalaisen taideteollisuuden mestareita.

Mentoroinnin pilottivaihe on alkanut keväällä 2016. Se esitellään suurelle yleisölle Habitare-messuilla 7.–11.9. Kaj Franck -palkinnon saajan, lasitaiteilija Markku Salon osastolla. Vanhojen Mestarien päivänä 8.9. messukävijöillä on mahdollisuus tavata suomalaisen muotoilun tervaskantoja sekä vahvoja nykymuotoilijoita. Kaikki Kaj Franck -palkitut pyrkivät saapumaan paikalle.isakukkapuro_blognosto_1

Kaj Franck itse oli vahva, moni-ilmeinen hahmo Suomen muotoilussa. Mies, joka halusi romuttaa tähtimyytin, on kohotettu monella tavalla suomalaisen designin symboliksi. Pelkistettyjen astioiden takana oli kuitenkin rikkaan muotokielen hallitsija, opettaja ja visionäärinen ajattelija. Nimenomaan ajatusten ja opetusten siirtäminen nuoremmille oli Franckin vahvuus. Kaj Franck -muotoilupalkinnon saajat ovat myös alansa osaajia, suuria persoonallisuuksia.

Mentoroinnin syvällinen idea on sukupolvikokemusten välittäminen. Muotoilijan työn muuttuminen globaalimmaksi ja fragmentaarisemmaksi luo epävarmuutta, jota vanhemmat sukupolvet eivät kokeneet. Muotoilijan työn filosofinen pohja on muuttunut ja keskustelut mentoroitavien ja mentorien välillä luovat hedelmällistä maaperää uudelle ajattelulle molempiin suuntiin.

Suomen muotoilun erikoisuus on ollut sen vahva yhtenäinen henki. Muotoilun tehtävä oli nostaa kansallinen itsetunto, osaaminen ja laatu korkealle toisen maailmansodan jälkeisestä lamaannuksesta. Muotoilulla ja taidekäsityöllä oli vahva asema Suomi-kuvan visualisoinnissa, mutta myös arjen kohottamisessa arvokkaalle tasolle.isakukkapuro_blognosto_2

Tällainen yhtenäiskulttuuri on pitkälti kadonnut, muotoilijat kohtaavat työssään täysin uudenlaisia haasteita. Tänään designerin tehtävä on löytää oikeutus työlleen toimeksiannosta riippuen. Muotoilija kohtaa yhä useammin eettisiä ja teknisiä ongelmia, joiden ratkaisu on designeria työllistävän yrityksen vastuulla. On tärkeää, että muotoilijalla on mahdollisuus keskustella ja pohtia ammatillisia kysymyksiä kokeneiden kollegojen kanssa.

Kaj Franck -mentoroinnin nuoriksi osallistujiksi on kutsuttu kolme äskettäin valmistunutta suunnittelijaa Lahden ammattikorkeakoulun muotoilun osastolta sekä kaksi opiskelijaa Aalto-yliopistosta. Ensimmäinen mentoritapaaminen järjestettiin Ritva Puotilan kanssa. Ritvan kiteytys intensiivisen päivän jälkeen oli selvä. ”Heimo on tärkein”.

Kaikki muotoilun ja taidekäsityön alalle antautuneet ovat osa suurta heimoa, jonka kannattaa tukea ja kannustaa jäseniään.

Kaj Franck -mentoroitavat 2016–17
Sisse Collander, Maaria Repo, Ami Niemelä / LAMK
Jari Miranda, Tyko Sillanpää / Aalto-yliopisto

Yhteistyössä Dodo Oy, Design Forum Finland, Suomen Messusäätiö

#Kajfranckmentorointi #Kajfranckmentoringprogramme #KFM

Hajatelmia aiheesta ”kukkataiteilija on vuoden nuori muotoilija”

Tiina Latva
Creative, Partner, Werklig

Kuvitus: Floyd Petäjä

Kuvitus: Floyd Petäjä

”Laura Väinölän valinnassa on vaarana, että nähdään, että nyt palkitaan jotain pikkupiperrystä ja stailausta”, lounasseurueeni pohti. ”Kukkataiteilija on Vuoden nuori muotoilija”, kirjoittaa Hesari tunnustuksen julkistusta seuraavana päivänä. I’ll get my coat.

Kuullessani Väinölän olevan ehdolla mielessäni pyörivät muotoilu- ja luovan alan koulutuksen saaneet vahvalla näkemyksellä varustetut Head of Designit ja CEO:t eri brändien ohjaksissa heille luotettuine vastuineen – kuten vaikka Anna Teurnell, Noora Niinikoski, Suvi Kallio ja Mirkku Kullberg.

Heillä kaikilla on visionäärisyyttä ja kykyä toteuttaa vahvaa näkemystä. He tarttuvat asioihin laaja-alaisella muotoilun sekä yritystoiminnan prosessien ymmärryksellä. Laura joukkoon vaan. Lisää tarvitaan pikaisesti. Kannustetaan.

Herkkyyttä asioille, joita ei voi mitata

Suomalaisissa yrityksissä osataan jo lähteä hakemaan etua palvelumuotoilusta ja digitaalisesta muotoilusta. Parempi käyttöliittymä on parempi käyttöliittymä – nappuloiden muotoa hiotaan pitkään ja pieteetillä. Tehdään riskitöntä testaamista ja pragmaattista optimointia. Kuivaa menoa.
Seuraavan askeleen toivoisin olevan, että moderneja suomalaisia menestystarinoita, joissa strategia ja luovuus kulkevat käsi kädessä, ei tarvitsisi synnyttää itse nollasta.

”Flow kasvoi harrastuksesta miljoonayritykseksi” HS 6.8.2016 Linkki juttuun http://bit.ly/2c1gDcz

Flown toimitusjohtaja Suvi Kallio kantaa itse vastuun valinnoista ja ”riskeistä”, joiksi erottuvat näkemykselliset rohkeat valinnat ja tiukasti tiettyä jaettuakin visiota kohti menevät päätökset ja toteutukset usein nähdään.

”Kopioijat toistavat yleensä yhden ison virheen: he unohtavat yksityiskohdat”, Suvi Kallio kertoo Helsingin Sanomissa. “Yksityiskohdat eivät unohdu ainoastaan festareilta”, Kallio jatkaa pohtiessaan Flow:n erottuvuustekijöitä.TiinaLatva_nosto1

Nyky-yrityksien päälle tai kylkeen ei flow:t ja kyröt tällä hetkellä synny. Ei ole oikeanlaista maaperää. Miksei tällaisia brändikokemuksia saada synnytettyä olemassaolevien yrityksien sisältä käsin?

Kirjoitetaan tämä vanha mantra tähän: emme tunne montaa luovaa ihmistä, jotka osaisivat kertoa ymmärrettävästi ja selkeästi, mitä etua tai hyötyä ajattelustamme on asiakkaalle. Koulutuksemme ei sellaisenaan valmista työelämän haasteisiin. Ainoa tapa saada ajattelua ja sen tärkeyttä läpi, on opetella puhumaan sujuvaa ekonomia.

Luovaa johtajaa haetaan palvelukseen

Kansainvälisen tason menestyksekkäiden kuluttajabrändien vähyys historiassamme ei tee brändikokemus–elämyksellisyys -perustelutyötä helpommaksi. Maailmalla, ei vain jokaisella (muoti)brändillä, vaan jokaisella mallistolla, on oma taiteellinen johtajansa. Muotimaailmasta voisi ottaa sopivissa määrin mallia muille teollisuuden aloille tästä taiteellinen johtaja/luova johtaja -näkökulmasta.

Viime viikoilta mieleeni tulee kirjoitus, jossa käsiteltiin ravintolaliiketoiminnan murrosta. Royal Ravintoloissa, isossa yrityksessä, voi syntyä viimeiseenkin yksityiskohtaan asti toteutetut omaleimaiset ravintolakonseptit, kuten vaikka Holiday ja The Cock. Mitä jos vertaisi niitä muotimerkin mallistoihin, joilla on näkemykselliset luovat johtajat!

Kokonaisvaltaisia tilakokemuksia, jotka tuntuvat aidoilta henkilökunnan läpästä ja olemuksesta aina tapetti- ja yksittäisiin tuolivalintoihin. Ne erottuvat. Hyvällä silmällä ja valinnoilla on saavutettu autenttisuus. Kaupunki, jossa ollaan, unohtuu. Holidayta ei startattu nollasta. ”Vetäjät ovat asiakaspinnassa ja rakentavat sielun. Ketju luo turvan”, kuvaa Royal Ravintoloiden toimitusjohtaja Aku Vikström (HS 18.8.2016). Tämä on hyvä esimerkki olemassa olevan ison yrityksen sisältä käsin synnytetystä taiteellinen johtaja -vetoisesta onnistumisesta.

Yksityiskohtien syynäys- ja elämysbisneksessä suomalaisetkin ovat onneksi alkaneet hiljalleen äänestää jaloillaan. Jos Holidayta juuri tällaisena ei olisi syntynyt, täytyisi kaupunkilaisten ja Helsinki-turistien kesä 2016 kirjoittaa jokseenkin uusiksi.TiinaLatva_nosto2

Ketju yhdellä jos toisella – kaikilla muilla on aika pitkä matka saman tason toteutuksiin. Ei vähiten vaikkapa hotelleilla Suomessa.

Voisiko ajatella, että tarvitseekin vain maalaisjärkeä puhuttaessa jostain uniikista kokemuksellisuus- ja muistijälkiajattelusta, näkemyksellisten toteutusten tuomasta liikevoitosta ja menestyksestä? Ihan vain se, että katsoo ympärilleen matkoilla ja toteaa elämys- ja fiilistelypäissään, että näin se on.

”Suomessa on monia asioita, joissa olisi aineksia menestykseen, jos kokonaisuus yksityiskohtia myöten olisi mietitty huolellisesti. Etenkin turisteille pienilläkin yksityiskohdilla on suuri merkitys. Ne vaikuttavat siihen, tulevatko ihmiset takaisin tai suosittelevatko he Suomea ystävilleen”, Suvi Kallio jatkaa.

Kansainvälisessä kilpailussa pärjätäkseen tarvitaan mukaan myös estetiikkaa ja iloa. Ja paljon lisää kukkataiteilijuutta!

 

Rajat

Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikon (TADA) järjestäjät:
Tuomo Joensuu, arkkitehti
Merja Häikiö, toiminnanjohtaja DesignOnTampere ry

TADA_blogikuva_NEW

Kuvataiteen historian suurnimistä Pablo Picasso oli todellinen kynätaituri. Hän pystyi viivapiirustuksissaan luomaan muutamalla tai jopa yhdellä yksinkertaisella viivalla ilmaisuvoimaisen kuvan. Tiedetään, että Picasson tyyli ja taito kuvata minimalistisesti oli määrätietoisen kehittämisen tulos. Usein pelkiksi ääriviivoiksi pelkistyneet hahmot eivät ole pelkästään mekaanisia kaksiulotteisia projektioita, vaan viivalla on myös tunnistettava luonne ja se ilmaisee myös syvyyssuuntaisia ulottuvuuksia. Rajojen sisään jääville alueille muodostuu hierarkia, sekä valkoisen paperin ja mustan viivan välille kontrasti. Ehkä juuri näihin ja moniin muihin elementteihin perustuu Picasson piirrosten energia.

Viiva on yksi keskeisimmistä suunnittelu- ja dokumentointityökaluista. Se on abstraktio, joka havainnollistaa esineen tai rakennuksen ulottuvuudet sekä alueiden tai materiaalien rajat. Rajojen määrittely onkin yksi keskeisistä suunnittelijan tehtävistä, jotka alkavat suunnittelualueen rajauksesta tai kohderyhmän määrittelystä ja päättyvät pienimpien yksityiskohtien avulla komponenttien yhteensovittamiseen. Aina muutoksessa olevassa maailmassa rajat kuitenkin kyseenalaistetaan jatkuvasti ja jopa perinteisen viivapiirustuksen merkitys vähenee digitalisoituvassa suunnitteluympäristössä. Kaupunkisuunnittelu on yhä kollektiivisempaa työtä, jossa Picasson piirustuksien tapaan yksinkertaisimmalta näyttävä rajaviiva sisältää katsojasta riippuen useita erilaisia merkityksiä ja jännitteitä.

Myös muotoilun, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun rajat kyseenalaistetaan, kun Tampereen designviikko ja arkkitehtuuriviikko yhdistävät voimansa. Ensimmäinen Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikko (TADA) järjestetään 26.8.–2.9.2016. Vuoden 2016 teema ovat rajat. Teemaa lähestytään muotoilussa, taiteessa, arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa tilallisena, visuaalisena ja toiminnallisena elementtinä, sekä kulttuurien, tieteen ja hallinnon rajoina. Järjestelyjen aikana on käynyt ilmi, että keskustelu rajoista ei ole aiheellista pelkästä ajankohtaisesta tilanteesta johtuen, vaan se on aina läsnä oleva suunnittelun peruskysymys.Nosto_TADA_NOSTO_400x400_2

Yksi Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikon päätapahtumista on Architecture and Cities in Transition -seminaari, jonka monipuolinen ja ansioitunut esiintyjäkaarti kertoo osaltaan rajat-teeman monimerkityksellisyydestä. Tanskalaiselle Soren Nielsenille Vandkunsten-toimistosta sosio-ekonomiset rajat ja niiden ylittäminen on innovatiivisen arkkitehtuurin paikka. Intialainen Sheila Sri Parkash puolestaan maansa ensimmäisenä naispuolisena arkkitehtitoimiston perustajana on osoittanut, mitä voi saavuttaa, kun ylittää monet hyödyttömät sukupuolinormien ammatti-identiteetille asettamat rajoitukset. Kaupunkitutkija Nikos Salingaros osaa selittää, millaisia rajoituksia tai mahdollisuuksia arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu voivat antaa tiloja käyttäville ihmisille ja kaupungin elinvoimaisuudelle.

Muotoilijan tehtävänä on tuoda asioita yhteen, ovatpa ne sitten esineitä, materiaaleja, ideoita tai ihmisiä, ja muotoilla näistä aineksista käyttötarkoitusta parhaiten vastaava lopputuote. Sivistyssanakirja tarjoaa muotoilu-sanalle synonyymin älykäs suunnittelu. Nimenomaan älykkäästä suunnittelusta on kyse Muotoilun iltapäivässä puhuvan tekstiilisuunnittelija Pirjo Kääriäisen tämänhetkisessä työssä. Kääriäinen on mukana kehittämässä uusia biomateriaaleja sekä teknologian ja tekstiilin yhdistelmiä. Tapahtumaviikon avajaisissa julkaistaan tamperelaisen muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehden neljäs numero. DOT-lehdessä arkkitehti ja kuvataiteilija Maija Kovari pohtii artikkelissaan taiteilijan roolia kaupunkisuunnittelussa. Hän kirjoittaa siitä, miten taiteilijat tulisi ottaa mukaan suunnittelutiimeihin, jolloin monialainen tiimi saisi yhden asiantuntijan lisää tekemään elinympäristöstämme toimivaa ja merkityksellistä. Edellä mainitut ovat hienoja esimerkkejä siitä, mitä eri alojen asiantuntijat voivat saada yhteistyöllä aikaan. Ei auta jäädä liian tiukasti oman alan sisälle, vaan aktiivisesti viedä omaa asiantuntijuutta myös muiden alojen käyttöön.

Konkreettisen rajan voi Picasson tavoin piirtää viivalla tai rakentamalla aidan, mutta se, miten abstraktit rajat näkyvät toiminnassamme, on asia, jota on syytä tarkkailla herkeämättä.

TADA, Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikko 26.8.–2.9.2016

EDIT 24.8.2016

Kilpailukyky ja design

Marko Parkkinen
Toimitusjohtaja, Seedi Oy

MarkoParkkinen_blogikuva_1

Suomen kevät on täyttynyt kilpailukykykeskustelusta. Julkisuudessa kilpailukyky on ymmärretty täysin virheellisesti vain kulujen karsimiseksi – on keskitetty vain jakolaskun nimittäjään, vaikka kaikki perus- tai kansakoulun läpäisseet ymmärtävät, että osoittajahan pelin ratkaisee.

Kilpailukyvyn osoittajan paikalla eli viivan yläpuolella on yksittäisen organisaation osalta kilpailuetu, joka vastaa kysymykseen, mitä etua me tuotamme asiakkaillemme. Kilpailuetu naittaa kilpailuedun ja designin toisiinsa, sillä design ajattelumallina ja toimintana on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä organisaation asiakkaiden kokemaa arvoa, luoda kilpailuetua.

Samaan aikaan Ratkaisutoimisto Seedin kumppaneidensa kanssa toteuttaman FutureCEO 2016 -tutkimuksen tulokset paljastivat, että kilpailuedun kehittäminen on noussut suurten suomalaisten yritysten hallitusten ja toimitusjohtajien agendalle. Kehittämishankkeiden johtamisen kyvykkyys on kiilannut jo kolmanneksi tärkeimmäksi toimitusjohtajan osaamisalueeksi heti suunnan näyttämisen ja ihmisten innostamisen jälkeen. Kulujen karsiminen ei näy toimitusjohtajien tärkeimpien osaamisten top 10:ssä laisinkaan, vaikka siis dominoi julkista keskusteluamme.

Kilpailukyvyn parantamisen latistuminen kulujen karsimiseksi johtuu kahdesta eri tekijästä: ensinnäkin kehittämistä ei osata ja toiseksi kilpailuedulle ei ole konkreettisia mittareita. Kun ratkaisemme nämä kaksi pohjimmiltaan varsin yksinkertaista ongelmaa, kilpailuedun kehittäminen nousee ensin puheisiin ja sitten design- ja muihin tekoihin.

Mistä kehittämisen osaaminen oikeastaan muodostuu? Kehittämisen osaaminen muodostuu kolmesta taidosta:

  1. Kyvystä nähdä mahdollisuuksia.
  1. Kyvystä saada aikaiseksi.
  1. Kyvystä saada muut mukaan.

Oman lähtötason näissä kolmessa voi mitata tästä linkistä: www.kehittäjä.fi.MarkoParkkinen_NOSTO

No entäpä kilpailuedun mittaaminen? Suomen Yrittäjät, Tekes ja Seedi kumppaneineen kehittivät kolmen vuoden Ravistajat-ohjelmassa tavan mitata kilpailuetua ja siihen voimakkaasti tulevaisuudessa vaikuttavaa muutoskykyä. Tähän mennessä yhdessäkään mitatuista yrityksistä henkilöstö ja asiakkaat eivät ole nähneet kilpailijoita ja kilpailuetutekijöitä samalla tavalla. Eipä siis ihme, että kilpailuedun johtaminen on vaikeaa ja sitä kautta on helpompaa puhua kuluista.

Käännetään tämä ketju vielä designista lähteväksi. Parhaimmilla yrityksillä kilpailuedun kehittämisen ketju on DNA:ssa. On selvä, että vaikkapa Koneelle tai Ponsselle design on iso osa kilpailuetua ja että kehityshankkeita osataan viedä taloissa läpi. Ei siinä erillisiä laskelmia tarvita.

Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole Koneita tai Ponsseja. Mutta voisivat olla! Ensin meidän on pystyttävä lisäämään johtajien yleistä kehittämisen osaamista, jotta heillä on muuttamisen kyvykkyys. Samalla on osoitettava designin tuotto yritykselle kilpailuedun lisäämisen kautta, mikä voidaan luvuin osoittaa.