What Is Design: The Delft Design Approach

Maria Sääksjärvi
Associate Professor of Marketing
Department of Product Innovation Management
Faculty of Industrial Design Engineering
Delft University of Technology

Blogikuva_MariaSaaksjarvi

Design is all around us. Our daily lives are filled with things that are designed. The houses we live in, the cars or bikes we use to go from A to B, and the computers that we use every day. All these products are designed.

Although people often equate design with appearance, design is much more than that. In Delft, we consider design to be a verb first, and a noun second. Design is a process, as well as a product. Designing is as important as the design. What does designing mean? Designing is about creating value and meaning to people. To us, a product is a means to an end and that end always relates to people. A product is not valuable if it does not offer people the ability to do or experience something that is desirable. And it is meaningless if it does not allow them to do so in a way that is appropriate to the context in which it is bought and used.

Designing is also about innovation and creating new products, and a process for coming up with innovative designs. Because designing is about creating new products, there is never a single right answer at the end of a design project. For a single design problem, there are many possibilities to come up with a design that solves that problem. And there are knowledge, methods and tools that you need to master that process. These methods can be taught, and learned. They expand your capabilities, shape your thinking, and allows you to have more control over complex and uncertain situations that are inherent to design.

Design is also an attitude. A wish to engage with the complexity of a real world problems, an attitude to tolerate uncertainty for extended periods of time, and a motivation to dare to try out new ideas. Design is also about showing as much as telling: visualizing and prototyping a future life that does not yet exist, but can be brought to life.

So when thinking about design, think of it a verb as well as a noun, and as a process that can be taught, learned, and developed.

For more info, see Delft Design Approach and the Delft Design Guide.

 

Uusi kuluttaja: yrityksen tärkein voimavara?

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Kuva Kalle Kataila

Kuva Kalle Kataila

Viime viikon Design Forum Talkissa teemana oli monikanavaisuus ja uusi kuluttaja. Aamun esitykset käsittelivät digitalisaatiota, muutosta, jonka se saa aikaan kuluttamisessa ja haasteita, joita se tuo mukanaan yrityksille ja palveluntarjoajille. Ostopolku on muuttunut, asiakas on jo valmiiksi vaativa ja valistunut ja tietoa hankitaan jatkuvasti ja kaikista kanavista. Toisaalta myös asiakkaasta saadaan entistä enemmän ja tarkempaa tietoa ja hänet on mahdollista tavoittaa vuorokauden jokaisena hetkenä ja kaikkialla.

Yhdysvalloissa puhutaan nyt Generation C:stä. Tämä YouTube-sukupolveksikin kutsuttu ryhmä ei kuitenkaan ole vain ikään perustuva sukupolvi (vaikka valtaosa 2000-luvun taitteessa tai sen jälkeen syntyneistä kuuluukin siihen), vaan yhä kasvava joukko uudenlaisia kuluttajia. Kirjain C tulee sanoista creation, curation, connection ja community. Generation C on jatkuvasti verkossa, eri laitteiden ja eri sovellusten kautta. Sosiaalisuus ja verkostot ovat keskeisiä, itseilmaisu, persoonallisuus ja oman näköiset jutut tärkeitä. Sisältöjä kuratoidaan ja räätälöidään – ja YouTube on tärkein media. Ostopäätösten teossa luotetaan eniten kavereiden suositteluihin, ei suinkaan markkinointiviestintään tai myyjään.DFtalk_blognosto_1

Generation C toki tunnetaan Suomessakin, mutta sen mahdollisuuksia ei vielä osata hyödyntää täysin. DF talkissa moni esitys käsitteli juuri tätä aihetta. Ja kun suomalaistenkin yritysten asiakaskunta on yhä enemmän ympäri maailmaa, kyydistä ei suinkaan kannata pudota. Hyviä esimerkkejä on, mutta vielä mennään liian usein vanhan ajattelutavan ja vanhojen rakenteiden mukaisesti.

Yksi aloista, joilla digitaalisuus on, ehkä yllättävästikin, laajenemassa, on terveydenhoito. Terveystalon Susanna Kinnari toi esiin puheenvuorossaan mahdollisuuksia, joita tämän kautta syntyy. Jo nyt verkosta löytää laboratoriotuloksiaan, saa neuvontaa ja voi tarkistaa vaikkapa rokotusten vanhenemisen. Mutta entä jos näkisi suoraan, miten päivän treeni vaikuttaa verenpaineeseen tai kasvislounas kolesteroliin? Erilaiset henkilökohtaiset laitteet kuten unta tai aktiivisuutta mittaavat rannekkeet voitaisiin liittää lääkäriaseman palveluiden kanssa verkostoksi, joka valvoisi ja opastaisi kokonaisvaltaisesti terveyden ylläpitämisessä. Mahdollisuuksia on runsaasti.

Tarkalla mittaamisella ja tiedon keräämisellä on etunsa ja varjopuolensa. Toiset haluavat säilyttää yksityisyytensä, toiset taas iloitsevat kohdennetusta markkinoinnista. TNS Gallupin Tarja Pentilän ja Katja von Alfthanin yhteinen puheenvuoro käsitteli juuri analytiikkaa ja mittaamista ja niistä saatavia raportteja, joita puolestaan voidaan käyttää yrityksissä toimintojen suunnitteluun ja johtamiseen. Kun informaatio on verkossa, kuluttajan käyttäytymistä ja liikkumista ostopolulla on helppo tutkia. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että demografiset faktat – ikä, sukupuoli, koulutustaso – eivät enää riitä erottelemaan asiakasryhmiä, nyt tarvitaan tietoa kiinnostuksen kohteista, käyttäytymisestä ja verkostoista.DFtalk_blognosto_2

Monikanavaisuuden tuoma uusi ilmiö ovat myös uudenlaiset haastajat, joista Fjordin Tim Hall puhui DF talkissa. Pankkeja eivät enää haasta toiset pankit vaan verkkopankkiapplikaatiot ja maksupalvelut, ja lopulta uudenlaisia palveluja ja elämyksiä tarjoavat toimijat. Usein haastajat tekevät sen vielä paremmin, tai ainakin kiinnostavammin ja eri tavalla. Hall muistutti kuitenkin, että tekniikka ja erilaiset applikaatiot eivät saa nousta ihmisen sijalle; käyttäjä on kuitenkin aina ykkösenä. Samasta palveluntarjoajan vastuusta muistutti myös Nokia Technologiesin Otso Koski. Tekniikka muuttuu nopeasti, ihminen hitaammin, ja ihmisen unohtaminen kostautuu.

Generation C:n käyttäytymisen ymmärtäminen on oleellista menestykselle. Se on vaativaa, mutta palkitsevaa työtä: kun yritys onnistuu sitouttamaan tällaisen uuden ajan asiakkaan, se saa vastineeksi myös brändiuskollisen ja vakuuttavan puolestapuhujan. Kun oman verkoston suositukset ovat merkittävä vaikuttaja ostopäätökseen, jokaisesta asiakkaasta tulee myös brändin viestijä ja markkinoija. Sen eteen kannattaa jo nähdäkin vaivaa.

Tarinoita tarvitaan

Tapio Anttila
Muotoilija, sisustusarkkitehti

Blogikuva1_TapioAnttila

Muotoilijan urallani törmäsin yhteen erikoisimmista toimeksiannoistani, kun Vepsäläiseltä otettiin yhteyttä viime syksynä ja pyydettiin suunnittelemaan rajattu sarja ulkokalusteita käyttäen Helsingin Olympiastadionin penkkien puuosia. Stadion oli menossa remonttiin ja vanhat penkit purettaisiin joka tapauksessa. Purettavat penkkien osat haluttiin hyödyntää tulevan Stadionin hyväksi. Nyt uudet kalusteet ovat tulleet kevään aikana myyntiin Vepsäläisen myymälöihin ja vastaanotto yllätti niin tilaajan kuin suunnittelijankin.

Ymmärsin heti suunnittelua aloittaessa, että projektissa tulisi riittämään haastetta. Urheiluhullut suomalaiset kävivät jo syksyllä hankkimassa itselleen penkkien pätkiä, kun Stadion-säätiö järjesti tapahtuman, jossa itse sahaamalla pystyi ostamaan kalustetarpeita tee-se-itse -nikkarointiin. 10 000 sahaajaa antoi osviittaa kiinnostuksesta aiheeseen.

Nosto2_TapioAnttila_TarinatSuunnittelussa halusin antaa tilaa vanhalle sään ja penkkiurheilijoiden takapuolien patinoimalle puumateriaalille. Legendaarisen Stadionin tunnelma piti säilyttää uusissakin kalusteissa. Päädyimme yksimielisesti ratkaisuun, jossa ajan patinaa ei lähdetty poistamaan. Puuosiin tehtiin vain kevyt puhdistus, muutama kilo purukumeja poistettiin ja kaikki alkuperäiset numerot säilytettiin. Värisävyt vaihtelevat tummanruskeasta harmaaseen, riippuen rivistön sijainnista katsomossa. Puuosia oli uusittu eri vuosikymmeninä ja selkänojat oli lisätty 90-luvun alussa. Mänty- ja lehtikuusirimat olivat säilyneet uskomattoman hyvin. Ne olivat mitoitukseltaan paksuja ja lähdin hakemaan mahdollisimman kevyellä ja pelkistetyllä metallirungolla kontrastia, jolloin puu säilyisi hallitsevampana elementtinä. Istumamukavuutta parannettiin hieman istuinsyvyyttä lisäämällä ja istuinkulmaa kallistamalla. Istuimia ja pöytiä suunniteltiin molempia kolmea eri kokoa.

Viime vuoden lopulla A-katsomosta tuotiin Lahteen neljä metriä pitkiä aihioita vähän alle yksi juoksukilometri – mikä oli valtava kasa vanhoine metallirunkoineen. Jatkojalostajiksi valikoitui Pro Puu ry:n verkostosta hienopuuseppä Markku Tonttila apureineen. Suurin haaste oli luoda systeemi, millä saman penkin samat rimat ja numeroinnit pysyisivät yhdessä sekä järjestyksessä koko prosessin ajan. Värisävyjen lajittelu vaati myös tarkkaa silmää. Vuoden alussa tuotanto oli käynnissä ja valmistusmääräksi oli sovittu yhteensä 500 kalustetta. Vepsäläinen teki pientä ennakkomarkkinointia ja suuren kiinnostuksen jälkeen määrä nostettiin melkein viisinkertaiseksi eli 2200 yksikköön. Pian todettiin, että puutavara ei tulisi riittämään ja myöhemmin C-katsomosta tuotiin vielä pari kilometriä lisää. Tämän jälkeen puuta ei olisi enää saatavana. Piiroinen valmisti metallirungot, joita tulikin useampi rekka-autollinen jaksotettuna puuosien valmistumisen kanssa.

Kalusteet tulivat myyntiin huhtikuun alussa ja saivat hyvin huomiota. Ensimmäisen kuukauden aikana pienimmät penkit ja pöydät oli myyty jo lähes loppuun. Saimme kaikki paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka halusivat kertoa tarinoitaan Stadionilta. Myös erilaisia toiveita tuli tietyistä numeroista, jotka olivat ilmeisesti jollain lailla tärkeitä – syntymävuosia tai muistoja kyseiseltä paikalta Stadionilla. Niitä pyrittiin tietysti täyttämään mahdollisuuksien mukaan.Stadionpenkki_TapioAnttila

Miksi tämän tyyppiset projektit sitten herättävät niin suuria tunteita? Tärkein syy varmasti siihen on se, että tuotteiden takana on tarinoita – ja niitä tässä oli varmasti riittävästi. Suomalaisille urheilumuistot ovat tärkeitä ja Stadionin penkit ovat jakaneet kanssamme onnen ja pettymyksenkin hetkiä jo vuosikymmeniä. Projektista muodostui yhteisöllinen jälleenrakennusprojekti, sillä Vepsäläinen lupasi lahjoittaa kaikki tuotot Stadion-säätiölle uusien penkkien hankkimiseen. Projekti oli kierrätystä parhaimmillaan ja varmasti myös mittakaavassaan jopa kansainvälisesti harvinainen.

Suunnittelijana voin ilokseni todeta, että kehitys on menossa siihen suuntaan, että kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua enemmän tuotteista, joiden taustat ovat selvillä – kuka on suunnitellut ne, kuka on valmistanut ne ja mikä on materiaalin alkuperä.

Toisin sanoen niillä on tarina.

Liikaa kustannuskilpailukykyä

Ismo Turunen, asiantuntija, Innovaatiorahoituskeskus Tekes
Petteri Kolinen, toimitusjohtaja, Design Forum Finland

Suomalaisyritysten ja Suomen yhteiskunnan kilpailukyvystä on viestitty paljon, mutta sekavasti. Toisaalta kilpailukykyä on tarkasteltu hyvin kapeasti kustannusten näkökulmasta, mutta toisaalta kustannuskilpailukykyä on levitetty yleiseksi yritysten menestystekijäksi pystymättä kuitenkaan tarkemmin määrittelemään, millaista menestystä juuri tämän kilpailukyvyn parantaminen tuottaisi.

Sekavassa keskustelussa unohtuu, mitkä ovat Suomen ja suomalaisyritysten tärkeimmät kilpailukyky- ja menestystekijät.

Kilpailukyky tarkoittaa erityistä toimintakykyä, jolla yritys pystyy tuottamaan asiakkaille jotain hyödyllisempää kuin kilpailijat. Kilpailukyky ei siis ole mikä tahansa kyvykkyys, vaan sellainen, joka näkyy tarjoomassa (tuotteet, palvelut, ratkaisut) erottuvana etuna, jolla on asiakkaille merkitystä. Kilpailukykyyn kuuluu siis kolme elementtiä:Nosto_IsmoTurunen_400x400

  1. kilpailijoita parempi toimintakyky,
  2. joka tuottaa tarjoomaan myönteisen erottumistekijän,
  3. jolla on merkitystä asiakkaiden ostopäätöksissä.

Se, mikä on asiakkaiden ostopäätöksissä merkityksellistä, vaihtelee tuotteittain. Kustannuskilpailukyky välitetään asiakkaille halpana myyntihintana. Se on ratkaisevin valintatekijä massatuotannon raaka-aineille ja tarvikkeille. Ne eivät erotu millään tavalla toisistaan, asiakas valitsee halvimman, ja kustannustehokkain yritys menestyy.

Muunlaisissa tuotteissa ja palveluissa kilpailukyky ja menestystarinat perustuvat muihin tekijöihin. Esimerkiksi markkinointikykyyn, jolla jopa bulkkituotteetkin saadaan erottumaan massasta. Red Bull oli ensimmäisiä energiajuomia, jota seurasivat välittömästi lukuisat halvemmat kilpailijat. “Red Bull antaa siivet”, ja sisällöllinen bulkkituote jatkoi kasvua perustaen myöhemmin F1-tallinkin. Huikean menestyksen tärkein tekijä on ollut brändäys- ja markkinointikyky, eikä juomaa ole tarvinnut hinnoitella valmistuskustannusten perusteella.

Fyysinen erottuminen on aina vahva menestystekijä. Nokia valmisti viimeisetkin puhelimensa erittäin kustannustehokkaasti, mutta asiakkaat ostivat kalliimpia, koska ne olivat helpompia käyttää, ja niillä pääsi lisäpalveluihin. Älypuhelimien merkittävimmät ostopäätöstekijät ovat käytettävyys, lisäpalvelut ja ulkonäkö, ja ne yritykset menestyvät, joilla on erityinen kyky yhdistää teknologia, asiakasymmärrys ja muotoilu saumattomaan yhteistyöhön.

Ponsse Scorpion -harvesteri

Ponsse Scorpion -harvesteri

Ratkaisut ja palvelut ovat yleisesti asiakaskohtaisempia kuin tuotteet, eikä kustannustehokkuus taaskaan ole tärkein menestystekijä. KONE menestyy, koska se myy halpojen hissien sijaan parhaita kiinteistökohtaisia ratkaisuja ihmisten helppoon ja luotettavaan liikkumiseen.

Globaalissa kilpailussa ratkaisevinta on reaalinen kilpailukyky, jossa arvioidaan brändien ja tuotteiden haluttavuutta ilman hinnan vaikutusta. Haluttavuuden rakentaminen on mm. ruotsalaisyritysten menestyksen kulmakiviä.

Me olemme edelleen maailman osaavimpia kansoja ja pystymme rakentamaan kilpailukykymme asiakkaille arvokkaiden tarjoomien liiketoimintaan. Kustannuskilpailukyvyn jatkuva korostaminen vain peittää alleen merkittävät vahvuutemme. Menestyminen luodaan vahvuuksilla eikä paikkaamalla heikkouksia, ellei heikkous ole sitten niin kriittinen, että se peittää vahvuudet alleen. Suomalainen kustannuskilpailukyky ei ole sellainen heikkous, mutta vanhanaikaiset käsitykset liiketoiminnasta taitavat olla.

Pikavisiitillä Kööpenhaminassa

Kristina Noor-Ilander
Kehityspäällikkö, Design Forum Finland

Danish Design Awardsin slogan juhlapaikan yllä

Danish Design Awardsin slogan juhlapaikan yllä

Danish Design Awards

7.4.2016: Lämmin ja aurinkoinen ilta, Industriens Hus modernin arkkitehtuurin ilmentymä Tivolin vieressä, valkoisilla liinoilla katetut pöydät, reilu 400 kutsuvierasta, sponsoreiden logot heijastettuna kankaalle, lasien kilinää, odottava tunnelma… Alkamassa on muutaman vuoden tauon jälkeen henkiin herätetty Danish Design Awardsin palkintogaala. Illan odotetuin juhlavieras ja samalla kilpailun suojelija on Tanskan kruununprinssi Fredrik. Minulla oli ilo seurata tätä muotoilun juhlaa yhdessä pohjoismaisten ja baltialaisten kollegoitteni kanssa.Kristina_nosto_1

Uudistettu muotoilukilpailu sisältää 15 palkintokategoriaa: Business-kategorian Employment Growth, Message Received, Save Money ja Share Resources, Individual-kategorian Daily Life ja Feel Good, Society-kategorian Better Work, Better Learning, Clean World, Healthy Life ja Outstanding Service sekä Special Awardsit People’s Choice, Icon Award, Visionary Concepts ja Young Talent. Palkinnon ilme on mainetta niittäneen Bo Linneman & Kim Meyer Partners’ Kontrapunkt -designtoimiston käsialaa. Illan palkituista mieleeni jäivät erityisesti sokeita arjessa auttava Be My Eyes -mobiiliapplikaatio ja Young Talent -palkittu Morten Grønning Nielsen “voimahanskallaan”, jossa yhdistyvät hienosti perinteinen käsityötaito ja innovatiivinen teknologia. Kaikki voittajat löytyvät tästä.

Ehkä hieman katkerana mutta aika osuvasti yksi ehdolla olleista, mutta palkinnotta jääneistä muotoilijoista totesi, että ”Seuraavalla kerralla suunnittelen tuotteen sokealle pakolaislapselle”, viitaten palkittujen tuotteiden yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin painotuksiin, erittäin tärkeitä aiheita tietysti. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut paluu kilpailulle, suuri panostus ja yhteistyöponnistus Danish Design Centreltä ja Design Denmarkilta!

NORDIC-BALTIC MEETING JA BRAINSTORMINGIA MUOTOILUN VAIKUTUKSISTA

Aiemmin päivällä kävimme intensiivistä keskustelua pohjoismaisten ja baltialaisten kollegoitten kanssa muotoilun käytön vaikuttavuudesta ja mittaamisesta yrityksissä. Pohjoismaiden ja Baltian maiden muotoilun promootio-organisaatiot ovat tavanneet toisiaan epävirallisesti muutaman vuoden ajan pari kertaa vuodessa.

Päivän emäntänämme toimi Danish Design Centren (DDC) Christina Melander, joka kertoi käynnistyneestä tutkimushankkeesta muotoilun käytön arvon ja vaikuttavuuden mittaamiseksi ja mittaamisen haasteista. Pontimena tutkimukselle ovat toimineet muotoilun muuttunut rooli ja laajentuneet käyttöalueet, kun on havaittu, että aiemmin käytetyt tutkimuskysymykset ja -aiheet ovat auttamattomasti vanhentuneet. Tutkimus toteutetaan yhdessä Confederation of Danish Industries -organisaation kanssa ja sen rahoittaa Tanskan Ministry of Business and Growth. Tarkoituksena on haastatella puhelimitse 1000 tanskalaista yritystä. Tuloksia on odotettavissa syksyllä 2016.

Nordic-Baltic Design Power

Nordic-Baltic Design Power

Muotoilun käytön mittaaminen on aina yhtä ajankohtainen aihe, sitä on tutkittu monen eri maan ja organisaation toimesta (mm. Design Council UK:ssa, SVID Ruotsissa, Design Management Institute USA:ssa) ja uusimpia tuloksia lainataan ahkerasti. Aihe herättää aina myös yhtä paljon kysymyksiä: Voiko muotoiluun tehtyjä investointeja edes mitata? Miten ne pystytään eristämään muista yrityksen kehitystyöhön ja innovointiin tehdyistä panostuksista? Tarvitseeko muotoilun vaikuttavuutta edes välttämättä mitata numeerisesti? Riittävätkö laadulliset määreet? Näiden kysymysten lisäksi keskustelimme muotoilun ja muotoilijan muuttuneesta roolista kuin myös siitä, täytyykö olla koulutukseltaan muotoilija, että pystyy ajattelemaan kuin muotoilija ja miten nykypäivän yrityksessä pystytään edes tunnistamaan kaikki toimenpiteet, joissa on jollain tavalla käytetty muotoilua, muotoiluajattelua ja muotoilumetodeja.Kristina_nosto_2

Keskustelumme ei ehkä helpottanut Christinan tulevaa urakkaa tutkimuksen kanssa, mutta herätti varmasti paljon uusia kiinnostavia kysymyksiä. Mietimme myös, miten voisimme tehdä yhteistyötä aiheen parissa pohjoismaisella ja Baltian maiden tasolla ja voisimmeko toistaa DDC:n tutkimuksen myös muissa maissa. Jäämme odottamaan innolla tutkimuksen tuloksia ja mitä sen jälkeen seuraa.

Tapaamisen päätteeksi puhuimme myös muista yhteistyömahdollisuuksista, kuten Nordic Design DNA -kehityshankkeesta, meitä kaikkia yhdistävästä hyvinvointiteemasta ja yhteisten esiintymisten lisäämisestä ulkomailla kansainvälisen näkyvyytemme parantamiseksi.

MUOTOILUALAN ORGANISAATIOT MUUTOKSESSA & DANISH DESIGN SOCIETY

Päivän aikana kuulin myös paljon kertomuksia kollegaorganisaatioissamme tapahtuneista ja tapahtuvista muutoksista ja kohdatuista haasteista. Samantyyppistä murrosta, kuin meillä koti-Suomessa, on tapahtunut tai tapahtumassa myös muualla. Strategioita ja toimintoja muutetaan, muotoiluorganisaatioiden välinen yhteistyö tiivistyy, organisaatioita jopa yhdistetään, rahoitusneuvotteluita käydään tiiviisti organisaatioista rahoittavien ministeriöiden kanssa jne.

Ehkä radikaalein muutos on tapahtunut Norjassa, jossa kaksi vuotta sitten yhdistettiin toimintaa rahoittavien ministeriöiden toimesta arkkitehtuuria ja muotoilua edistävät organisaatiot uudeksi The Norwegian Centre for Design and Architecture -organisaatioksi. Haastava muutosprosessi on Norjassa edelleen käynnissä, ja jää nähtäväksi, miten fuusiossa onnistuttiin.

Christina Melander ja tulevan työpaikan, Blox-keskuksen, työmaa

Christina Melander ja tulevan työpaikan, Blox-keskuksen, työmaa

Tanskassa eletään myös jännittäviä aikoja: DDC myi viime vuonna omistuksessaan olleen kiinteistön ja toimii tällä hetkellä väliaikaisissa tiloissa – kauniissa vanhassa rakennuskompleksissa kanaalin varrella – yhdessä Danish Fashion Instituten ja INDEX Award -organisaation kanssa. Nämä organisaatiot yhdessä muodostavat myös yhteistyöalusta Danish Design Societyn. Vuonna 2018 kaikilla on edessä muutto naapurissa rakenteilla olevaan, maailmankuulun hollantilaisen arkkitehdin Rem Koolhaasin suunnittelemaan BLOX–rakennukseen, josta tulee tanskalaisen arkkitehtuurin, rakentamisen, kaupunkisuunnittelun ja designin uusi keskittymä.

Oli jälleen ilo tavata kollegoita – kokemusten vaihto ja vertaistuki on aina yhtä mukavaa ja hyödyllistä! Kiitos DDC ja kiitos Christina Melander inspiroivasta vierailusta!

 

Kohti virtuaalisia maailmoja

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Kuva: Stereoscape

Kuva: Stereoscape

 

Viime maanantaina 28.3.2016 maailma muuttui vähemmän todelliseksi.

Silloin alkoivat kaikkien aikojen ensimmäisten kuluttajille tarkoitettujen VR(virtual reality)-lasien, Oculus Rift -headsettien toimitukset ennakkotilaajille. Ohjehinta on 599 dollaria, joten ihan jokaisen leikkikaluksi niistä ei vielä ole.

Moni muistanee Oculuksen historian: kuinka se alkoi autotallifirmasta, keräsi joukkorahoituksella miljoonia ja myytiin muutamalla miljardilla Facebookille. Vuotta 2016 on mainittu keinotodellisuuden (VR, virtual reality) ja lisätyn tai laajennetun todellisuuden (AR, augmented reality) läpimurtovuodeksi. Oculus Rift ehti kuluttajamarkkinoille ensimmäisenä, mutta vastaavia on tulossa muitakin: Google Cardboard, Samsung Gear VR, PlayStation VR…

Tekniikka vaihtelee, ja sen mukana myös hinta. Osaa headseteistä käytetään matkapuhelimen, osaa tehokkaan tietokoneen kautta; toiset seuraavat käyttäjän liikettä kameroiden, toiset lasereiden avulla. Osassa laitteita on lisävarusteena virtuaalikäsi, jolla voidaan tarttua esineisiin. Nintendon Wii-konsolia ja Nunchukia käyttäneet ovat luultavasti kuin kotonaan ase virtuaalikädessä.

Sillä sitä ensimmäiset kuluttajille suunnatut VR-lasit ovat: pelikokemuksen syventäjiä. Saatavilla olevat applikaatiot ovat kaikki pelien maailmasta. Tämä on tietenkin luonnollista: niillä markkinoilla maksuhalukkaita, uusista teknologioista innostuneita kuluttajia on miljoonia. Toisaalta myös iso osa pelien ja elokuvien ympäristöistä on jo pitkään ollut reaalimaailmasta erillään olevia, digitaalisesti luotuja mielikuvituksellisia paikkoja, joita ei voikaan rakentaa oikeasti. Nyt ne on mahdollista kokea.

VR-maailmat tarjoavat kuitenkin niin paljon muita mahdollisuuksia. Vierailin muutama viikko sitten Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa Stereoscape-firmassa. Siellä esiteltiin virtuaalitodellisuuden erilaisia vaihtoehtoja hologrammeista ilman erikoislaseja katsottavissa oleviin 3D-elokuviin ja 360 asteen videoihin. Kaiken huippuna oli aidon kolmiulotteisen VR-todellisuuden luoma tila, jossa pystyi liikkumaan ja koskemaan esineisiin.Nosto_Stereospace_400x400

Suuri osa erilaisin virtuaalitekniikoin toteutetuista ratkaisuista oli tarkoitettu markkinoinnin ja viestinnän avuksi: antamaan aito käsitys tuotteesta samalla, kun animaatioin havainnollistetaan sen ominaisuuksia, tai kuvaamaan tuotantoprosessin vaiheita elämyksellisesti ja mieleen jäävästi. Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet ovat kuitenkin paljon suuremmat.

Arkkitehdit ja tilasuunnittelijat ovat jo tottuneet tutkimaan eri tavoin mallinnettuja tiloja, mutta mm. tuotekehityksessä ja muotoilussa oman kokemuksen mahdollistava 3D-mallinnus on vasta tulossa. VR-tekniikalla voidaan paitsi katsella myös koota esineitä tai testata niiden purkamista tai huoltamista. Sillä voidaan simuloida ja opettaa prosesseja varsin aidon oloisessa ja tuntuisessa ympäristössä. Virtuaalitodellisuuden avulla asiakkaan tai käyttäjän kokemus saadaan mukaan suunnitteluun heti alusta alkaen.

 

Muotoilun uusi tie

Petteri Kolinen
toimitusjohtaja, Design Forum Finland

Kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut radikaalisti ja pysyvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti globalisaation ja digitalisaation vaikutuksesta. Suomi, joka on ollut vuosia kohtuullisen maltillisen kilpailun aluetta täällä Euroopan pohjoiskulmassa, on kokenut muuttuneen tilanteen markkinoilla erityisen voimakkaasti. Monilla toimialoilla kilpailu Suomessa on ollut kohtuullisen staattista: samat tutut yritykset ovat jakaneet markkinat, markkinaosuuksien pysyessä suurin piirtein samanlaisina vuodesta toiseen.

Nyt globaalien brändien vyöryessä markkinoille monilla toimialoilla perinteiset suomalaiset yritykset ovat nopeasti menettäneet kilpailukykynsä. Hyvien tuotteiden tekeminen ja jakeleminen tuttujen jakelijoiden kautta ei enää riitä reseptiksi menestykseen. Monet perinteiset suomalaiset, vuosikymmeniä hyvin menestyneet yritykset ovat historiansa suurimman kriisin edessä; perinteisellä kiinteiden kustannuksien leikkaamisella ei enää saavuteta tuloksia kuten aikaisempien laskusuhdanteiden aikana.

Uudessa markkinatilanteessa ratkaisee ns. reaalinen kilpailukyky, eli mallistojen ja brändien haluttavuus, joka ei perustu halpaan hintaan. Vahva reaalinen kilpailukyky mahdollistaa paremmat myyntihinnat, suuremmat katteet ja paremmat palkat. Paljon puhuttu hintakilpailukyky auttaa yrityksiä selviytymään, mutta ei ratkaise Suomen oikeaa ongelmaa: suomalaisten yritysten brändien ja mallistojen kansainvälistä haluttavuutta. Houkuttelevat brändit ja tuotteet ovat mielestäni hyvin menestyvän länsinaapurimme leipälaji; alalla kuin alalla tupsautetaan markkinoille houkuttelevasti muotoiltuja tuotteita tyylikkäissä pakkauksissa, tukenaan kokonaisvaltainen brändi. Brändi tässä yhteydessä tarkoittaa yrityksen ydintä: kiteytettyä arvomaailmaa, identiteettiä, mielikuvaa, tapaa toimia ja puhua.

Nosto_Ladec_NOSTOTässä strategisen muotoilujohtamisen rooli nousee ratkaisevaksi. Kaikilla menestyvillä yrityksillä on vahva ja kokonaisvaltainen identiteetti. Identiteetti nivoo kaiken yrityksessä yhteen ja antaa yritykselle kilpailijoista erottuvan profiilin. Ilman vahvaa, kiteytettyä identiteettiä johtaminen pirstoutuu ja asiakkaille ja kuluttajille yritys näyttäytyy sekavana ja persoonattomana. Globaalissa kilpailussa sekavat ja persoonattomat yritykset häviävät markkinoilta. Strategisen muotoilujohtamisen avulla voidaan strategiatyössä perehtyä toimialaa muuttaviin trendeihin, jolloin yritys pystyy varautumaan suuriin muutoksiin ajoissa. Kun muotoilun käyttö yrityksessä on strategista, vaikutus kilpailukykyyn on suurempi kuin pelkässä tuotemuotoilussa.

Muotoilu on mielestäni Suomen kohdalla se ratkaiseva tekijä, jolla viimeisen kymmenen vuoden aikana romahtanut yritysten kilpailukyky saadaan uudestaan nousemaan sellaiseksi, että suomalaiset tuotteet ja palvelut kelpaavat taas kuluttajille Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Suomella on hyvin vahvaa osaamista muotoilun kaikilla osa-alueilla, nyt kaivataan vain yrityksiä, jotka ottavat strategisen muotoilujohtamisen osaksi ylimmän johdon agendaa. Menestys globaaleilla markkinoilla on hyvin mahdollista ja Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.

Teksti on puhe, jonka Petteri Kolinen piti 9.2.2016 eduskunnassa.

 

 

Palvelumuotoilua tarvitaan asiakkaan kohtaamisessa

Anne Veinola
Viestintäasiantuntija, Design Forum Finland

Blogikuva_DFtalk_2

Teurastamon Kellohalli pullisteli viime torstaiaamuna, kun Design Forum Finland järjesti DESIGN FORUM talk -tilaisuuden, jonka teemana oli asiakaslähtöisyys ja palvelumuotoilu. Yhteistyössä Service Design Networkin kanssa järjestetty tapahtuma oli selvästi ajankohtainen ja kiinnostava. Tilaisuuden puhujina oli joukko asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiseen perehtyneitä. Esimerkit ulottuivat pankki- ja vakuutuspalveluista ruokalähettitoimintaan.

Asiakaslähtöisyys ei paljosta puheesta huolimatta ole edelleenkään itsestäänselvyys monella alalla. Minna Einiö palvelumuotoilutoimisto Hellonista toi esiin varsin yllättävän faktan: 95 % yrityksistä on itse mielestään asiakaslähtöisiä – mutta niiden asiakkaista vain 8 % ajattelee näin olevan. Asiakasnäkökulma on liian usein yrityksen kuvitelma asiakkaasta. Se ei perustu tutkimukseen ja lähtee yrityksen tarjonnasta, ei kysynnästä tai asiakkaiden tarpeista.

Mutta onneksi on rohkeita uranuurtajia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa. DESIGN FORUM talk -tilaisuudessa heitä edusti Fennian palvelujohtaja Tuulikki Saari, joka esitteli uutta FenniaHoitaja-palvelua. Tapaturmien hoitoon keskittynyt palvelu luotiin tarkkaan asiakkaan tarpeita ajatellen. Uusi näkökulma perinteisesti varsin epäketterällä vakuutusalalla oli myös uskallus julkaista palvelu ensin ja jatkaa sen kehittämistä asiakaspalautteen perusteella.

Toinen, jo muutaman vuoden käytössä ollut asiakaslähtöinen palvelukonsepti on Ihmisten apteekki. Se ei ollut torstain tilaisuudessa esillä, mutta jatkaa erinomaisesti samaa uuden ajattelun ja tekemisen linjaa. Yhteistyöapteekit-ketjun toimintakonsepti uudistettiin palvelumuotoilun keinoin asiakaslähtöiseksi. Konseptin uudisti Hellon. Apteekkien palveluita laajennettiin sairauden hoidosta hyvinvoinnin ylläpitoon. Samalla luotiin uutta palveluliiketoimintaa ja varauduttiin tulevaisuuden haasteisiin. Pilotti toteutettiin Ympyrätalon apteekissa Helsingissä.

Blogikuva_DFtalk

Torstaisen DESIGN FORUM talkin kiinnostavin kysymys nousi kuitenkin esiin vapaassa keskustelussa. Tarvitaanko yrityksessä omaa, talon sisäistä palvelumuotoiluosaamista, vai riittääkö, että osaaminen hankitaan talon ulkopuolelta? Mielipiteet vaihtelivat: on hyvä, jos talossa on omaa osaamista, mutta toisaalta vain muotoiluammattilaiset hallitsevat monipuolisesti metodit ja työskentelytavat.

Uuden näkökulman tähän kysymykseen toi palvelumuotoilutoimisto Hellon. Siellä on kehitetty Ambassador-koulutusohjelma, jossa yrityksen omaa henkilöstöä koulutetaan palvelumuotoiluun. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kasvattaa aitoja palvelumuotoilijoita vaan opettaa ostamaan ja johtamaan muotoilua ja kohtaamaan ongelmia palvelumuotoilun näkökulmasta. Paremminkin kyse on design thinking -ajattelun tuomisesta yritykseen palvelujen kehittämisen avuksi.

Laajempi esittely Ihmisten apteekki -konseptista löytyy Design Forum Finlandin verkkosivuilta.

Kuvat: Kalle Kataila

Kalusteala kaipaa uusia tekijöitä

Tapio Anttila
muotoilija, sisustusarkkitehti

Muistan kuulleeni joskus aikoinaan sanonnan ”Suomalainen suunnittelee, ruotsalainen valmistaa ja tanskalainen myy.” Pitääköhän se vielä paikkaansa kalustealalla?

Jos vertailemme naapureitamme – sitähän teemme turhankin usein – Ruotsia ja Tanskaa uusien muotoilubrändien määrässä, jäämme kirkkaasti jälkeen. Miksi sitten näin? Onhan maamme koulutuksen taso kansainvälisesti tunnustettua, meillä löytyy puusepänteollisuutta ja insinööriosaamista sekä teknologiamme on maailman huipputasoa. Puutakin on metsissä niin paljon, ettei sitä kaikkea ehditä keräämään talteen. Myös muotoilumme maineikas historia herättää edelleen huomiota maailmalla. Edellä mainitut faktat ovat kyllä totta, mutta ne eivät vain riitä.

Muotoilijana koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että uusia valmistavia tai markkinoivia yrityksiä ei yksinkertaisesti perusteta tarpeeksi, eivätkä vanhat valmistajat riitä kasvavalle muotoilijajoukolle. Tämä koskettaa erityisesti nuorempia, jotka eivät pääse kunnolla alalle, kun kokemusta ei pääse karttumaan. Muotoilijaksi kun ei opi kuin tekemällä – ja toisinaan myös epäonnistumalla. Muotoilu ei ole pelkkää itseilmaisua. Se on monialaista työtä, jossa on ymmärrettävä jotain niin valmistustekniikoista ja materiaaleista kuin markkinoinnista, konseptoinnista, tuotteistuksesta ja brändäyksestäkin sekä erityisesti asiakastarpeista ja käyttäjistä. Paikkoja, joissa näitä taitoja pääsisi harjoittelemaan, ei ole paljon.Nosto_TAnttila_NOSTO_400x400_1

Miksi sitten uusia suuremman volyymin valmistajayrityksiä ei perusteta? Osasyynä ainakin huonekalualalla on yleinen kannattavuusongelma. Toisaalta kaikki haluavat olla ennemmin muotoilijoita, asiantuntijoita tai tutkijoita kuin taloudellisia riskejä kantavia valmistajia. ”Jos alat huonekaluvalmistajaksi, sinun täytyy olla joko hullu tai olet perinyt yrityksen”, on yleinen huonekalualan vitsi. Nuoremmat muotoilijat ratkaisevat työllistymisongelman perustamalla pieniä omavalmisteisia brändejä. Resurssit maailman valloitukseen ovat usein rajalliset ja pienet sarjakoot pitävät hinnat kalliina. Muotoilijalle myynti ja markkinointi ovat haasteellisia, sillä koulutus tähtää enemmän teknisten ja visuaalisten asioiden hallintaan.

Ennen tehtailla oli oma tuotanto, jolloin tuotekehitys tehtiin saman katon alla. Nykyajan trendinä on ollut ulkoistaminen ja siten myös tuotekehitys on siirtynyt alihankkijoille. Taloutemme notkahdukset ja halpatuonti ovat poistaneet markkinoilta paljon hyviä tekijöitä ja työt ovat jakautuneet muutaman alihankkijan kesken. Jos jaottelemme heidät vielä materiaalien ja tekniikoiden mukaan, huomaamme yllättäen, että joillain sektoreilla on vain ihan muutamia toimijoita. Esimerkiksi viilutaivutteissa, jotka ovat olleet muotoilumme ja valmistuksemme ydinaluetta, on tällä hetkellä jäljellä enää vain kolme tekijää. Muotoilu ja etenkin uusi muotokieli käyvät käsi kädessä valmistustekniikoiden kehityksen kanssa. Nyt käy helposti niin, että muutamalla alihankkijalla on tilauskirjat täynnä, jolloin uusien asioiden kokeilemista ei koeta kannattavaksi, kun tekemistä on muutenkin. Tällöin suunnittelijan ja valmistajan välistä vuoropuhelua sekä paikkaa tuotekehitykselle ei ole. Tämä on merkittävä ongelma, joka estää usein uusien hyvienkin ideoiden tuotteistamisen ja markkinoille tulon, kun tekijää ei yksinkertaisesti löydy. Kilpailun puute ei luo mahdollisuuksia.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun IMM 16 -messuilla Kölnissä tanskalaisen kaverin kanssa. Hän kertoi edustavansa isoa firmaa, joka toimii alihankintakonsulttina isoille tanskalaisille brändeille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että brändit esittävät hänelle suunnitelmansa ja hän hakee niille parhaan ja kustannustehokkaimman alihankkijan huolella rakennetusta verkostostaan. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa ja alihankkijat Itä-Euroopassa. Työntekijät matkustavat jatkuvasti tehtaissa neuvotellen ja varmistaen niiden laatua. Esimerkiksi Puolaan on syntynyt verkosto laadukkaita alihankkijoita, jotka ovat nostaneet tilauskannallaan maan talouden yhdeksi Euroopan parhaimmaksi. Konsultti hoitaa tuotteistuksen avaimet käteen -periaatteella brändeille, jotka voivat keskittyä seuraaviin konsepteihin, myyntiin sekä markkinointiin sotkeutumatta ”rasittavaan ja hankalaan” valmistukseen. Verkostoon kuuluu noin 500 valmistajaa, jolloin käytössä on aina paras hinta–laatu-suhde ja parhaat osaajat sekä tekniikat. Tanska on tällä hetkellä yksi maailman parhaimmista design-puuhuonekalujen viejistä. Se on hyvä suoritus maalta, jossa ei ole metsiä ollenkaan ja puusepänteollisuuskin on vähäistä.

Blogikuva_TapioAnttila

Edellä mainittu kaveri katsoi Tapio Anttila Collection -osastoamme ja kysyi: ”Ovatko nämä kalusteet todellakin valmistettu Suomessa?” Tanskalaiset brändit eivät itse vahingossakaan puhu mitään valmistuskuvioistaan. ”Made in Denmark” ei aiheuta samanlaista kaikua kuin meidän vastaava perinteikäs sanontamme. Suomalaisille yrityksille valmistusalkuperän korostaminen ja sen tehokkaampi brändääminen voisivat olla kilpailuetu kansainvälisillä markkinoilla, joilla valmistuspuoli on aika kasvotonta. Puu materiaalina yhdistettynä lähituotantoon on myös sitä paljon puhuttua ekologisuutta ­– itse asiassa parhaimmillaan.

Pidämme itseämme ”puun maana”, mutta osaammeko todella hyödyntää osaamistamme ja puuvarantojamme? Uskaltaisin väittää, että olemme huomattavasti enemmän materiaalin toimittajia kuin pitkälle jalostettujen puuesineiden valmistajia kansainvälisestä perspektiivistä katsottuna. Maailmalla on selvästi kova puubuumi menossa sisustus- ja huonekalualalla. Sieltä löytyy myös hyviä esimerkkejä ennakkoluulottomasta puunkäytöstä, jolla saadaan aikaan uudenlaista ja kiinnostavaa puumuotoilua. Italialaiset brändit teettävät nykyään paljon tuotteitaan alihankkijoilla Itä-Euroopassa ja Aasiassa, mutta myös oma valmistus on voimissaan. Italialaiset ovat olleet myös verkostoitumisen mestareita jo ennen koko sanan keksimistä. Sain muutama vuosi sitten mahdollisuuden vierailla muun muassa Emmemobilin ja Riva 1920:n tehtailla. Yllätys oli suuri, kun teknologia siellä olikin aika ”tavallista” – mutta muotoilu kaikkea muuta. Molemmat saavat puusta irti uusia ulottuvuuksia ja ovat onnistuneet brändäämään itsensä näiden vahvuuksien kautta globaaleiksi toimijoiksi. Riva 1920 otti mallistoonsa suunnittelemani tuolin ja tuolloin havahduin asenteeseen, jossa markkina-alue on heti koko maapallo eikä ”ensin” kotimaa.

Olivatpa toimintatavat sitten oma valmistus, alihankinta tai verkostoituminen ja tavoitteena kuinka pysäyttävä muotoilu tahansa, on muistettava, kenelle tuotetta ollaan tekemässä. Teollisuudelle, ei ole oikea vastaus.

Uudenlaista työntekoa Tukholmassa

Laila Alanen
Tuottaja, Design Forum Finland

Det Nya Arbetslivet. Tämä sanoma oli vahvasti esillä Tukholman huonekalu- ja valaisinmessuilla helmikuussa 2016. Muutama vuosi sitten alkanut toimitilojen uudenlainen järjestely oli päässyt messuilla nyt täyteen kukoistukseen.   LailaAlanen_blogiNOSTO_400x400

Työelämä on murroksessa ja työtä tehdään yhä useammin ajasta ja paikasta riippumatta. Työtilat ja toimistot ovat yhteisöllistyneet. Uudenlaisia työtiloja sisustetaan ja uudenlaisia työpaikkoja perustetaan. Toimitilat räätälöidään käyttäjälähtöisesti niissä tehtävien toimenpiteiden ja työvaiheiden mukaiseksi. Esimerkiksi Suomessa M.O.W. Mothership of Work tarjoaa pienistä yrityksistä itsensä työllistäjille ison yrityksen muskelit joogasaleista ravintolapalveluihin. Perinteinen työpöytäajattelu yhdeksästä viiteen on katoamassa.

Melkein jokainen julkitilakalustaja esitteli monitoimitiloja, joille on luonteenomaista suuri valikoima erilaisia tiloja ja erilaisia sisustusratkaisuja. Turvallisia kotipesiä, hiljaisia huoneita, viihtyisiä auloja sekä innostavia neuvottelutiloja. Työt tehdään siellä, missä se kulloinkin parhaimmalta tuntuu. Muutos on mahdollinen siellä missä osa työntekijöistä pärjää ilman henkilökohtaista työpistettä.

Kotien ja julkisten tilojen sisustukset kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän. Tähän ilmiöön vaikuttavat osaltaan lukuisat sisustusohjelmat. Toimistotiloja esittelevä sisustusohjelma puuttuukin vielä Suomen kanavilta.

Työpaikan hiljaisuutta vaativia pisteitä

Työpaikan hiljaisuutta vaativia pisteitä

Digitalisaatio luo kokonaan uusia ostamisen ja myymisen rakenteita. Pienimuotoisen tuotannon ja monimuotoisuuden mahdollistama verkkokauppa on piristänyt muotoilun ja sisustuksen kysyntää ja myyntiä. Yhä useammat suunnittelijat valmistuttavat tuotteensa itse ja myyvät niitä verkossa missä päin maailmaa tahansa.

 

Takaisin luontoon

Mutta mikään ei ole pysyvää, sillä muutos suuntaan tai toiseen voi olla nopeaa – ja vaikeasti ennustettavaakin. Yksi suuntaus tuntuu kuitenkin olevan selvä. Asiakkaat haluavat aitoja ja luonnon materiaaleja. Ajanpatinakin saa mielellään näkyä. Se ei ole enää pinnallinen villitys. Se ulottuu syvälle ja vaikuttaa väistämättä jo siihen, miten sisustamme kotimme ja julkitilamme.

Back to the Nature -osaston koti- ja ulkotilapisteitä

Back to the Nature -osaston koti- ja ulkotilapisteitä

Trendiosaston teema tänä vuonna oli Nature is back for good. Kestävää ja luonnonläheistä. Kolme pohjoismaista sisustussuunnittelijaa loi interiöörin annetun teeman mukaan. Suomalainen sisustussuunnittelija Susanna Vento rakensi rennon kotitilan, Tea- and Playtime, jossa perhe-elämä ja työ kohtasivat.

Tee-se-itse tai tehdään se yhdessä. Monenlaisia uusia yhteistyömuotoja oli nähtävissä, yli kansallisten ja kulttuurirajojen.

Olemme palaamassa juurillemme. Miten voimme elää yksinkertaisemmin ja kestävämmin perustarpeemme tyydyttäen. Se näkyy vahvasti jo ruokakulttuurissa, joka hakee aitoa, villiä, mahdollisimman lähellä tuotettua ja valmistettua ruokaa. Aitojen luonnonmateriaalien suosiminen jatkuu myös tänä vuonna messuilla. Käsityötä, yksityiskohtia ja korkeaa laatua arvostetaan. Puuta, korkkia, kauniisti patinoituvia metalleja, villaa, nahkaa ja paperia käytetään runsaasti. Viherkasveille ja kirjahyllyille tehdään tilaa. Luxuskulutus on out.

 

Suomalaisia Tukholmassa

Suomi-instituutissa on esillä (avoinna 4.3. saakka) keväällä 2015 Aalto-yliopistosta valmistuneen neljän suomalaisen nuoren muotisuunnittelijan töitä: Marianne El-Khoury, Ilona Hackenberg, Maria Suomalainen ja Anni Raasmaja. Erilaiset materiaali- ja tekniikkakokeilut ovat vahva osa suunnitteluprosessia. Tuloksena syntyy muotiluomuksia, jotka liikkuvat sulavasti taiteen ja muodin välimaastossa. Kankaat, kuviot, koristeet, värien yllättävätkin yhdistelmät tekevät niistä mieleenpainuvia. Koosteen on kuratoinut Juni Communication & Production yhdessä Aallon ja rehtori Tuomas Laitisen kanssa. Aalto-yliopisto tuottaa vuosittain lahjakkuuksia, jotka ovat pärjänneet hyvin kansainvälisissä muotikilpailuissa.

1+1+1 -ryhmän peili tukholmalaisessa kahvilassa ja New Finnish Fashion -näyttely Suomi-instituutissa

1+1+1 -ryhmän peili tukholmalaisessa kahvilassa ja New Finnish Fashion -näyttely Suomi-instituutissa

1 + 1 + 1 on kokeellinen, yhteispohjoismainen työryhmä, johon kuuluu kolme jäsentä. Aalto+Aalto Suomesta, Hugdetta Islannista ja Petra Lilja Ruotsista. Ryhmän tavoitteena on valmistaa yhteisesiintymisiin oma ja joka kerta erilainen tuote. Tukholmassa se oli peili. Ryhmällä on ollut näyttelyt Reykjavikissa, Helsingissä ja nyt Tukholmassa.

Kuvat: Laila Alanen
www.1plus1plus1.net/