Tarinoita tarvitaan

Tapio Anttila
Muotoilija, sisustusarkkitehti

Blogikuva1_TapioAnttila

Muotoilijan urallani törmäsin yhteen erikoisimmista toimeksiannoistani, kun Vepsäläiseltä otettiin yhteyttä viime syksynä ja pyydettiin suunnittelemaan rajattu sarja ulkokalusteita käyttäen Helsingin Olympiastadionin penkkien puuosia. Stadion oli menossa remonttiin ja vanhat penkit purettaisiin joka tapauksessa. Purettavat penkkien osat haluttiin hyödyntää tulevan Stadionin hyväksi. Nyt uudet kalusteet ovat tulleet kevään aikana myyntiin Vepsäläisen myymälöihin ja vastaanotto yllätti niin tilaajan kuin suunnittelijankin.

Ymmärsin heti suunnittelua aloittaessa, että projektissa tulisi riittämään haastetta. Urheiluhullut suomalaiset kävivät jo syksyllä hankkimassa itselleen penkkien pätkiä, kun Stadion-säätiö järjesti tapahtuman, jossa itse sahaamalla pystyi ostamaan kalustetarpeita tee-se-itse -nikkarointiin. 10 000 sahaajaa antoi osviittaa kiinnostuksesta aiheeseen.

Nosto2_TapioAnttila_TarinatSuunnittelussa halusin antaa tilaa vanhalle sään ja penkkiurheilijoiden takapuolien patinoimalle puumateriaalille. Legendaarisen Stadionin tunnelma piti säilyttää uusissakin kalusteissa. Päädyimme yksimielisesti ratkaisuun, jossa ajan patinaa ei lähdetty poistamaan. Puuosiin tehtiin vain kevyt puhdistus, muutama kilo purukumeja poistettiin ja kaikki alkuperäiset numerot säilytettiin. Värisävyt vaihtelevat tummanruskeasta harmaaseen, riippuen rivistön sijainnista katsomossa. Puuosia oli uusittu eri vuosikymmeninä ja selkänojat oli lisätty 90-luvun alussa. Mänty- ja lehtikuusirimat olivat säilyneet uskomattoman hyvin. Ne olivat mitoitukseltaan paksuja ja lähdin hakemaan mahdollisimman kevyellä ja pelkistetyllä metallirungolla kontrastia, jolloin puu säilyisi hallitsevampana elementtinä. Istumamukavuutta parannettiin hieman istuinsyvyyttä lisäämällä ja istuinkulmaa kallistamalla. Istuimia ja pöytiä suunniteltiin molempia kolmea eri kokoa.

Viime vuoden lopulla A-katsomosta tuotiin Lahteen neljä metriä pitkiä aihioita vähän alle yksi juoksukilometri – mikä oli valtava kasa vanhoine metallirunkoineen. Jatkojalostajiksi valikoitui Pro Puu ry:n verkostosta hienopuuseppä Markku Tonttila apureineen. Suurin haaste oli luoda systeemi, millä saman penkin samat rimat ja numeroinnit pysyisivät yhdessä sekä järjestyksessä koko prosessin ajan. Värisävyjen lajittelu vaati myös tarkkaa silmää. Vuoden alussa tuotanto oli käynnissä ja valmistusmääräksi oli sovittu yhteensä 500 kalustetta. Vepsäläinen teki pientä ennakkomarkkinointia ja suuren kiinnostuksen jälkeen määrä nostettiin melkein viisinkertaiseksi eli 2200 yksikköön. Pian todettiin, että puutavara ei tulisi riittämään ja myöhemmin C-katsomosta tuotiin vielä pari kilometriä lisää. Tämän jälkeen puuta ei olisi enää saatavana. Piiroinen valmisti metallirungot, joita tulikin useampi rekka-autollinen jaksotettuna puuosien valmistumisen kanssa.

Kalusteet tulivat myyntiin huhtikuun alussa ja saivat hyvin huomiota. Ensimmäisen kuukauden aikana pienimmät penkit ja pöydät oli myyty jo lähes loppuun. Saimme kaikki paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka halusivat kertoa tarinoitaan Stadionilta. Myös erilaisia toiveita tuli tietyistä numeroista, jotka olivat ilmeisesti jollain lailla tärkeitä – syntymävuosia tai muistoja kyseiseltä paikalta Stadionilla. Niitä pyrittiin tietysti täyttämään mahdollisuuksien mukaan.Stadionpenkki_TapioAnttila

Miksi tämän tyyppiset projektit sitten herättävät niin suuria tunteita? Tärkein syy varmasti siihen on se, että tuotteiden takana on tarinoita – ja niitä tässä oli varmasti riittävästi. Suomalaisille urheilumuistot ovat tärkeitä ja Stadionin penkit ovat jakaneet kanssamme onnen ja pettymyksenkin hetkiä jo vuosikymmeniä. Projektista muodostui yhteisöllinen jälleenrakennusprojekti, sillä Vepsäläinen lupasi lahjoittaa kaikki tuotot Stadion-säätiölle uusien penkkien hankkimiseen. Projekti oli kierrätystä parhaimmillaan ja varmasti myös mittakaavassaan jopa kansainvälisesti harvinainen.

Suunnittelijana voin ilokseni todeta, että kehitys on menossa siihen suuntaan, että kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua enemmän tuotteista, joiden taustat ovat selvillä – kuka on suunnitellut ne, kuka on valmistanut ne ja mikä on materiaalin alkuperä.

Toisin sanoen niillä on tarina.