JULIA LUNDSTENIN HAASTATTELU
Julia Lundsten (synt. 1975) erikoistui jalkinesuunnitteluun opiskellessaan vaatesuunnittelua Lontoon Royal College of Artissa. Hän valmistui sieltä vuonna 2003 ja herätti heti huomiota kenkämallistoillaan, jotka saivat arvostetun Manolo Blahnik -palkinnon sekä 2002 että 2003. Manolo Blahnik itse on kuvaillut Julian kenkiä "hienostuneiksi, jumalaisiksi ja täydellisiksi".
Vuonna 2004 Julia lanseerasi oman FINSK-brändinsä, jonka persoonallinen tyyli ja vahva visio ovat käyneet kaupaksi jo Britanniasta Japaniin. Arkkitehti-isän ja sisustusarkkitehtiäidin tyttärenä Julialla on silmää muodolle ja rakenteelle. Hän on saanutkin paljon ideoita arkkitehtuurista, niin rakennuksista ja huonekaluista kuin luonnon struktuureista.
Julia Lundsten asuu ja työskentelee Lontoossa. Hän toimii freelance-muotoilukonsulttina brittiläiselle muotialan yritykselle Marchpolelle, asiakkainaan mm. brittiläiset huippubrändit Topshop, Kurt Geiger ja Jaeger.
Kerro, kuka olet – miten luonnehtisit itseäsi?
Olen Julia Lundsten, suomalainen muotoilija, ja asun ja työskentelen Lontoossa.
Miten sinusta tuli muotoilija?
Oli oikeastaan luonnollista, että minusta tuli muotoilija. Kasvoin arkkitehtiperheessä ja kun muotoilusta puhuttiin usein ruokapöydässä, se kai veti minut puoleensa. Opiskelin vaate- ja muotisuunnittelua, mutta tajusin sitten, että pidin enemmän muodin rakenteellisesta puolesta. Kengät olivat kiinnostavampi ja sopivampi valinta. Ajattelin kenkäsuunnittelua pikemminkin jaloille tarkoitettuna arkkitehtuurina tai huonekalusuunnitteluna kuin perinteisinä jalkineina, kun opiskelin RCA:ssa. Yritän pitää tätä suunnittelutyöni lähtökohtana. Esimerkiksi kengän koron ei tarvitse olla "korkomainen kaareva muoto". Koron muoto ei ole funktionaalinen ja siksi sitä voi muunnella. Mutta kengän pitää korostaa jalkaa ja vartaloa.
Mikä vei sinut opiskelemaan ulkomaille? Mikä sai jäämään?
Tulin Lontooseen opiskelemaan 19-vuotiaana. Koska halusin muotiteollisuuteen, Lontoo tuntui oikealta pitkine muotiperinteineen ja kirjavine kulttuureineen. Lontoossa on joukko maailman parhaita muotialan kouluja – siellä voi kuunnella maailman huippujen ja vaikutusvaltaisten suunnittelijoiden luentoja ja tavatakin heitä. Halusin itse olla osa sitä kaikkea. En vieläkään ajattele muuttaneeni Lontooseen pysyvästi! Se nyt vain on oikea paikka minulle tehdä töitä.
Kerro vähän työstäsi!
Minulla on oma brändini FINSK, jolle suunnittelen vuosittain kaksi päämallistoa, kevät-kesäkaudeksi ja syys-talvikaudeksi. Ne esitellään Pariisin muotiviikolla. Toimin myös designkonsulttina useille brittiläisille huippubrändeille, mm. Kurt Geigerille, Topshopille ja Jaegerille. Etsin ja pyrin ottamaan vastaan haasteita ja projekteja niin paljon kuin voin. Esimerkiksi suunnittelen kengät Mary Pingin näytökseen New Yorkin muotiviikolle. Periaatteessa työni on elämäni, ja minä todella nautin siitä!
Teetkö työtä myös suomalaisille yrityksille?
Toistaiseksi suomalaiset yritykset tai brändit eivät ole ottaneet minuun yhteyttä, mutta toivon, että lähitulevaisuudessa olisi suunnitteluprojekteja myös Suomessa, vaikka jatkan työtäni Lontoossa.
Tunnetko olevasi suomalainen muotoilija, vaikka työskenteletkin ulkomailla?
Kyllä tunnen. Minusta kansallinen identiteetti vahvistuu, kun asuu ja tekee työtä muualla kuin kotimaassa. Kun opiskelin RCA:ssa, tutkin paljon suomalaista arkkitehtuuria ja muotoilua, varsinkin aikaa 20-luvulta 50-luvulle. Löysinkin paljon kiinnostavaa, ei vain materiaaleja, tekniikoita tai muotoja, vaan myös muotoilijoita, jotka loivat nykyisen suomalaisen muotoilun. Monet olivat vahvoja persoonallisuuksia ja halusivat kokeilla rajoja. He käyttivät muotokieltä ja tekniikoita, jotka olivat uusia koko maailmassa ja siksi jotkut huomattiin ulkomailla aikaisemmin kuin Suomessa.
Vaikuttaako suomalaisuus tai suomalaisen muotoilun perinne jotenkin työhösi?
Suomalaisia muotoilijoita, myös minua, inspiroivat aina (ainakin alitajuisesti) suomalaisen maiseman rauhalliset värit ja sävyt. Ja myös se, että valtaosa suomalaisista kasvaa luonnon keskellä ja tilaa on paljon. Käytän mielelläni perinteisiä luonnonmateriaaleja kuten puuta ja nahkaa, mutta yritän tehdä sen sellaisella tavalla, jota ei yleensä nähdä kengissä.
Mikä sinulle on tärkeää suunnittelutyössäsi?
Minulle on tärkeää luottaa vaistoihini ja pysyä uskollisena omalle tyylilleni.
Kerro muotoilufilosofiastasi!
Kokeilen aina rajoja enkä koskaan pelaa varman päälle. On myös kyettävä katsomaan omaa työtään kriittisesti ja löytämään aina uusia keinoja tulla paremmaksi.
Mikä on vaikeaa muotoilussa - vai onko mikään?
Vaikeaa on käskeä luovuutta – muotoilijoilla on hyviä ja huonoja päiviä. Parhaat ideat saattavat tulla odottamatta, eivät välttämättä deadlineen mennessä, mikä voi olla hyvin turhauttavaa. Olisi ihanaa, jos ei olisi aikapaineita ja voisi suunnitella vain hyvinä päivinä!
Milloin tunnet onnistuneesi työssäsi?
Tunnen onnistuneeni, kun näen ihmisten käyttävän kenkiäni.
Mistä saat inspiraatiosi?
Kaikkialta. Eri kulttuureista, luonnosta, arkkitehtuurista, ihmisten käyttäytymisestä, koneista, elokuvista jne.
Mikä tekee kenkäsuunnittelusta muotoilua?
Toisin kuin vaatesuunnittelussa kengällä on määrätty muoto, joka ei muutu käytössä. Siksi kenkäsuunnittelu on kuin mitä tahansa esinesuunnittelua. Mutta kun kenkää kuitenkin käytetään ja se on osa tyyliä, kengän on oltava esteettisesti miellyttävä ja hyvä jalassa ja samalla toimittava esineenä.
Miten muoti vaikuttaa suunnitteluusi? Ovatko trendit hyödyksi vai haitaksi työssäsi?
Millä tahansa muotoilun alueella, ei vain muodissa, on tärkeää olla tietoinen trendeistä. Se, seuraako suunnittelija trendejä vai ei, on eri juttu, mutta ne ympäröivät meitä kaikessa. Minä yritän olla seuraamatta trendejä – kun näen jotain, se on jo olemassa eikä ole järkeä tehdä sitä uudestaan. Pyrin menemään pidemmälle, luomaan jotain uutta ja ainutlaatuista.
Jos et suunnittelisi kenkiä, mitä muuta muotoilisit – vai muotoilisitko?
Vaikea kuvitella, mitä tekisin jos en olisi (kenkä)suunnittelija. Varmaan toimisin jollain muulla muotoilun alalla. En usko, että muotoilijoiden pitäisi pysyä vain omalla sarallaan, mutta tietysti uuden alan oppiminen ja tutkiminen on haastavaa ja vie aikaa. Nyt minun designajatteluni ja muotokieleni toimivat hyvin pienessä mittakaavassa kuten kengissä, mutta voisin suunnitella vaikka koruja, laseja, ruokailuvälineitä tai mitä tahansa esineitä.
Voiko muotoilussa irrotella?
Tietysti, ja se on tärkeää, mutta se ei saa olla kikkailua. Ei muotoilun pidä olla liian vakavaa. Hyvä muotoilu on yksinkertaista mutta siinä on joku älykäs piirre, jotta se ei ole tylsää. Odottamattomat yllätykset muotoilussa ovat nekin hyviä.
Mikä innostaa juuri nyt?
Ihmiset tuntuvat suhtautuvan paljon ennakkoluulottomammin epätavallisiin jalkineisiin. Kuluttajat ovat myös väsyneet isojen brändien merkkituotteiden huonoihin jäljitelmiin. Yleensäkin etsitään entistä enemmän uniikkeja ja kiinnostavia kenkiä. Suunnittelijalle tämä antaa paljon mahdollisuuksia leikkiä materiaaleilla, muodoilla ynnä muulla.
Mikä on suuri haaveesi muotoilussa?
Opettaa kuluttajat ymmärtämään ja vaatimaan hyvää ja korkealaatuista muotoilua.
(5.9.2007 AV)
"kengän on oltava esteettisesti miellyttävä ja hyvä jalassa ja samalla toimittava esineenä."