Kyllikki Salmenhaara (1915-1981)
keramiikkataiteilija, opettaja
Kyllikki Salmenhaara valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta keraamikoksi sodan aikana vuonna 1943 ja opiskeluajasta osa kuluikin lottatehtävissä. Opiskelujen jälkeen hän oli 1943-46 työssä Kauklahden lasitehtaassa, jossa hän pääasiassa koristeli lasia maalaamalla, mutta sai myös valmistaa joitakin uniikkiesineitä. 1946 hän pääsi harjoittelemaan tunnetun tanskalaisen keramiikkataiteilijan Nathalie Krebsin ateljeehen. Vuoden 1947 alkupuolella hän työskenteli ensin Sakari Vapaavuoren apulaisena ja loppuvuodesta hänet kiinnitettiin Arabian tehtaalle. Ensin hän työskenteli taideteollisuusostolla, mutta 1950 hänestä tuli taideosaston taiteilija. Ura Arabian taiteilijana kesti vuoteen 1961.
Taiteilijan työssään Salmenhaara kehitti erilaisia massoja ja lasitteita ja perehtyi hyvin kemiaan. Hän oli myös erittäin taitava dreijaaja. Hänen mielestään keraamikon materiaali, savi, oli kaiken taiteellisen työskentelyn lähtökohta. Saven karkeusaste taas määräsi esineen muodon. Hän pyrki yhä yksinkertaisempaan ja puhtaampaan muotoon.
Vuonna 1956 Salmenhaara oli Asla-stipendiaattina Yhdysvalloissa, jossa hän tutustui yhdysvaltalaiseen keramiikkataiteeseen ja sen opetukseen. Yhdysvaltain keramiikkataiteessa näkyi tuolloin uutena ilmiönä abstrakti ekspressionismi, joka vaikutti vapauttavasti myös Salmenhaaran keramiikkaan: esineiden pinta jäi tarkoituksella viimeistelemättä ja värit olivat luonnonläheisiä. Matkan satoa taiteilija esitteli yksityisnäyttelyssään 1957. Tähän asti hän oli tietoisesti halunnut tehdä taidekeramiikkaa, mutta tässä näyttelyssä nähtiin lähes yksinomaan käyttöesineitä, kuten kannuja, tuoppeja, purkkeja ja kynttilänjalkoja.
Tapaturman takia Salmenhaara ei enää pystynyt dreijaamaan ja joutui 1960-luvun alussa luopumaan lähes kokonaan omasta taiteellisesta työskentelystään. Hän aloitti uuden elämänuran opettajana. Häntä pyydettiin Taiwanille uudistamaan maan keramiikkakoulutusta, opettamaan sekä toimimaan keramiikkateollisuuden konsulttina ja hän työskenteli siellä 1961-1963. Kotimaahan palattuaan hän aloitti työnsä Taideteollisen Oppilaitoksen (vuodesta 1973 Taideteollinen korkeakoulu) keramiikkaosaston johtajana ja lehtorina. Vuosina 1973-1981 hän toimi osaston yliopettajana. Salmenhaara painotti oppilailleen materiaalin tuntemusta ja tekniikan hallintaa kaiken luomisen perustana. Hän kehitti materiaalintutkimusta ja koulutti oppilaistaan apuopettajia, jotka alkoivat erikoistua omille aloilleen. Hänen opetuksensa painottui piensarjatuotantoon ja hän rohkaisi opiskelijoita valmistumisen jälkeen perustamaan omia keramiikkapajoja. Hän kirjoitti myös ensimmäisen suomenkielisen keramiikka-alan oppikirjan. Salmenhaara oli yksi ensimmäisistä maassamme nimitetyistä taiteilijaprofessoreita kaudella 1970-1973. Lisäksi hän kävi luennoimassa mm. Japanissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1950-luvun lopulta lähtien 1970-luvulle saakka.
Salmenhaara osallistui lukuisiin taideteollisuusnäyttelyihin ja hänet palkittiin kansainvälisissä keramiikkakilpailuissa sekä Milanon triennaaleissa. Pro Finlandia -mitalin hän sai 1961 ja Valtion taideteollisuuspalkinnon 1974.
Auli Suortti-Vuorio
Lähteet:
Kyllikki Salmenhaara 1915-1981. Taideteollisuusmuseon julkaisu no 20. Helsinki 1986.
Salmenhaara, Kyllikki, Keramiikka. Massat, lasitukset, työtavat. 2. uusittu p. Helsinki 1983.
Kalha, Harri (toim.), Ruukuntekijästä multimediataiteilijaan. Taideteollinen korkeakoulu. Jyväskylä 1996.
Kumela, Marjut, Paatero, Kristiina ja Rissanen, Kaarina, Arabia. Helsinki 1987.
Leppänen, Helena (toim.), Ruukun runoutta ja materiaalin mystiikkaa. Sata vuotta keramiikkataiteen opetusta ja tutkimusta. Taideteollinen korkeakoulu. Helsinki 2003.
Artikkeleja Form Function Finland -lehdessä:
Aav, Marianne, Kyllikki Salmenhaara. The apparent ease of a master hand. FFF vol. 2/1986.
Kuvat:
Kietaisu / kirje (1979, 1980)
Viimeisimpiä töitään Salmenhaara kutsui ”kirjeiksi” tai ”kietaisuiksi”. 1960-luvun alussa sattuneen tapaturman johdosta hän ei pystynyt enää dreijaamaan, mutta kehitti muita työskentelytekniikoita. Nämä työt hän teki kaulimalla. Hän oli kehittänyt erityisen keraamisen massan, jonka pystyi kaulimaan läpikuultavan ohueksi. Nämä olivat äärimmäisen pelkistettyjä teoksia, tuloksia vuosikymmeniä kestäneestä pelkistetyn, puhtaan muodon hausta.
Maljakko (1959)
Maljakko on valmistettu kivitavarasta. Kyllikki Salmenhaaran töissä materiaali, savi, määräsi esineen muodon. Savea ei saanut peittää paksulla lasitteella, vaan Salmenhaaran työt olivat usein vain osittain lasitettuja. Lasitetta oli ehkä valutettu tai ”roiskittu” vain osaan pinnasta. Salmenhaara työskenteli Yhdysvalloissa stipendiaattina v. 1957 ja sai selvästi vaikutteita siellä tuolloin vallalla olleesta abstraktista ekspressionismista. Myös avarat maiset ja luonnon värit näkyivät Salmenhaaran tuotannon rehevyytenä.







