Michael Schilkin (1900-1962)


keraamikko, kuvanveistäjä

Michael (Mihail) Schilkin syntyi Trubinossa Venäjällä 19.5.1900. Kesällä 1921 hän joutui purjeveneen haaksirikkouduttua Suomen puolelle ja sai jäädä emigranttina maahan. Pian hän hakeutui opiskelemaan Taideteollisuuskeskuskouluun ja opiskeli siellä ylemmässä käsityöläiskoulussa sekä kuvanveisto-osastolla 1924-1928. Hän osallistui Suomen Venäläisen Taiteilijayhdistyksen näyttelyihin 1930-luvun alussa ja voitti vuonna 1936 heidän kilpailussaan ensimmäisen palkinnon veistoksellaan Simson ja Delila. Tämä työ oli jo tehty Arabian tehtaassa, missä Schilkin työskenteli iltaisin. Seuraavana vuonna taideosaston johtaja Kurt Ekholm kutsui hänet vakituiseksi taiteilijaksi Arabian taideosastolle ja hän työskenteli siellä kuolemaansa asti vuoteen 1962.

Schilkin on tunnetaan puhuttelevien eläinveistosten, ilmeikkäiden ihmisfiguurien ja suurten seinäreliefien tekijänä. Eläinmaailma ja eläinaiheet olivat hyvin läheisiä hänelle. Eläinveistokset esittivät 1930- ja 1940-luvuilla yleensä villieläimiä ja ne olivat värikkäitä ja reheviä, humoristisiakin. Huumori leimasi muutenkin hänen koko tuotantoaan. Veistosten materiaali oli samotti ja lasitteet olivat häränveri- tai celadonlasitteita. Eksoottiset, tummat naiset olivat niin ikään Schilkinin suosikkiaiheita 1940-luvulla ja hän teki useita variaatioita aiheesta afrikkalainen nainen.

Schilkin edusti Suomea ja Arabiaa 1930- ja 1940-luvuilla näyttelyissä Pohjoismaissa ja maailmalla ja hänestä tulikin sekä yleisön että taiteen ostajien suursuosikki nimenomaan Ruotsissa. Hänen rehevä ilmaisunsa, eksoottisuutensa ja slaavilaisuutensa vetosivat skandinaaveihin. Häntä pidettiin luonnonlahjakkuutena, joka teki keramiikkaa omalla tavallaan, perinteitä kumartamatta. Sodan aikana hänen villeissä ja rohkeissa eläinhahmoissaan haluttiin nähdä symbolisesti Suomen vahvuutta ja taistelua itsenäisyytensä puolesta. Näihin veistoksiin kuului mm. Leijona, joka oli esillä suomalaisen taideteollisuuden näyttelyssä Nationalmuseetissa Tukholmassa vuonna 1941. Nämä veistokset kävivät myös edustuslahjoiksi. Vuonna 1953 Helsingin kaupunki antoi Ilves-veistoksen lahjaksi 700-vuotiaalle Tukholmalle ja vuonna 1958 Karhun Moskovalle. Vuonna 1960 presidentti Kekkonen vei Jääkarhun häälahjaksi Belgian kuningasparille.

Michael Schilkin kutsuttiin Arabiaan nimenomaan tekemään kansainvälisissä näyttelyissä esiteltävää keramiikkataidetta. 1930-luvulla keraaminen kuvanveisto oli ajankohtainen taiteen ala, jonka edustajaksi Schilkin oli Arabialle täydellinen löytö. Hänelle myönnettiin Suomen kansalaisuus toukokuussa 1937 ja niin hän pystyi osallistumaan Pariisin maailmannäyttelyyn Arabian ja Suomen edustajana. Hänen työnsä palkittiin Pariisissa kultamitalilla. Seuraavana vuonna hän osallistui Nordiska Kompanietissa eli NK:ssa Tukholmassa pidettyyn Arabian näyttelyyn. Vuonna 1945 NK:ssa pidetty Arabian taiteilijoiden näyttely oli Schilkinin uran huippu; häneltä oli mukana 30 veistosta ja suuri keramiikkareliefi. Eläinaiheisten veistosten ohella huomattiin myös muut, nekin usein humoristiset työt (Paleleva tyttö, Laulajatar, Sumopainija ja Sabiinittaren ryöstö).

Seinäreliefit tulivat kaupunkikuvaan 1930- ja 1940-lukujen taitteessa. Niiden tehtävänä oli kertoa rakennuksen käyttötarkoituksesta ulkoseinää koristavien korkokuvien avulla. Schilkin teki ensimmäiset julkiset seinäreliefinsä Arabian tehtaan vuonna 1943 valmistuneeseen uudisrakennukseen. Reliefit sijoittuivat eteläiseen päätyseinään, pihanpuolisen pääoven sivureunuksiin ja pääkonttorin ala-aulan portaikkoon. Vuonna 1945 valmistui Fazerin tehtaalle suklaanvalmistusta kaakaopavun kasvatuksesta alkaen kuvaava reliefi. Samantyyppinen kahvin viljelyä, jalostusta ja kulutusta kuvaava korkokuvasarja tehtiin Pauligin kauppahuoneeseen Katajanokalle vuonna 1949. Molemmat reliefit ovat edelleen tallella, mutta sijoitettuina nyt näiden liikelaitosten uusiin tiloihin. Helsingin kaupungintalon ravintolaan Kaupunginkellariin Schilkin loi Helsingin kauppatoria kuvaavan merihenkisen työn vuonna 1947. Edellisenä vuonna oli valmistunut Tukholmaan Statens hantverkinstitutiin Käsityön kunnia. Tunnetuin Schilkinin luomista seinäreliefeistä on Helsingin kauppakorkeakoulun julkisivuun vuosina 1949-1950 valmistunut iso reliefikoristelu. Se kuvaa kauppaa, teollisuutta, opetusta ja pankkitoimintaa. 1950-luvulla Schilkin teki vielä joitakin yksittäisiä korkokuvia, mm. Marian sairaalan uudisrakennukseen Äiti ja lapsi -aiheen vuonna 1954 sekä samana vuonna Helsingin ortodoksisen hautausmaan Pyhän Eliaan kirkon ulkoseinään ristin ja evankelistojen emblemit.

Vuonna 1950 Schilkin matkusti vaimonsa kanssa opinto- ja lomamatkalle Etelä-Amerikkaan. Tutustuminen alueen luontoon ja inkojen kulttuuriin vaikutti myös hänen taiteeseensa. Milanon triennaalissa 1954 esillä oli herkkiä lintu-veistoksia, jotka toivat tekijälleen hopeamitalin. Nämä veistokset olivat pelkistettyjä ja virtaviivaisia ja sopivat 50-luvun muotoilun henkeen. 1950-luvun lopun työt olivat saaneet vaikutteita kubismista ja primitivismistä. Ne olivat valettuja tai lohkotuista samotin kappaleista tehtyjä eläinhahmoja, joissa oli mattalasite ja hyvin maanläheiset värit. Viimeisinä vuosinaan Schilkin teki hyvin pelkistettyjä, lohkaremaisia, kulmikkaita eläinhahmoja, joissa oli vahva pintakäsittely. Vuonna 1958 Michael Schilkinille myönnettiin Pro Finlandia -mitali. Hän kuoli sydäninfarktin seurauksena 3.8.1962 Helsingissä.

Schilkin piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Wärtsilä-Arabian näyttelyhuoneistossa Helsingin Esplanadilla vuonna 1952 ja vuonna 1960 oli Schilkinin retrospektiivinen näyttely Helsingissä. Taiteilijan muistonäyttelyt järjestettiin vuosina 1965 ja 1974 Wärtsilän näyttelyhuoneistossa ja shopissa Helsingissä.

Michael Schilkin oli venäläinen emigrantti, josta tuli suomalaisen taideteollisuuden juhlittu ja palkittu taiteilija. Hänen taiteilijalaatuaan on kuvattu mm. näin: ”Schilkinin mielikuvituksella ja luomisvoimalla ei tunnu olevan mitään rajoja. Hän ei anna keraamisen kuvanveiston vakiintuneiden käsitysten hillitä itseään, vaan muotoilee savesta figuureja, jotka ovat lähes shokeeraavia ilmaisuvoimaisessa, ja joskus provosoivassa hahmotuksessaan.” (Åke Stavenow, Form-lehden päätoimittaja. Form no 4/1941)

Auli Suortti-Vuorio


Lähteet:
Michael Schilkin 1900-1962. Tekstit: Tuija Tervo, Harri Kalha, Leena Ahtola-Moorhouse. Kuvat: Katja Hagelstam. Kustannus W. Hagelstam. Helsinki 1996.
Kalha, Harri, Balance between decorative and expressive. Michael Schilkin (1900-1962) – ceramic sculptor. Form Function Finland vol. 4 /1990.
Kalha, Harri, Modernin keramiikan mestareita. Julkaisijat Kyösti Kakkonen ja Savonlinnan taidemuseo. Savonlinna 2001.
Kalha, Harri, Muotopuolen merenneidon pauloissa. Suomen taideteollisuuden kultakausi: mielikuvat, markkinointi, diskurssit. Jyväskylä 1997.
Kumela, Marjut, Paatela, Kristiina & Rissanen, Kaarina, Arabia. Helsinki 1987.
Taidekeramiikka Suomessa. Toim. Åsa Hellman. Keuruu 2004.


Kuvat:


Tiikeri (Oy Arabia Ab, n. 1942)
Eläinaiheet olivat tyypillisiä Michael Schilkinille. Tiikeri-veistos on valmistunut vuoden 1942 tienoilla ja sen materiaali on shamotti. Lasite on kuparioksidi eli häränverilasite. Kuva Pietinen / Designmuseo

Afrikkalainen nainen (Oy Arabia Ab)
Eksoottiset naishahmot kiehtoivat Schilkiniä. Afrikkalainen nainen- eli ”neekeritär” -teemasta hän teki useita variaatioita. Tämä veistos on 1940-luvun loppupuolelta. Korkeus 64 cm. Kuva Designmuseo.

Kyyhkyset (Oy Arabia Ab, 1953)
Linnut olivat keskeinen teema Schilkinin 1950-luvun töissä. Veistokset olivat aiempaa pelkistetympiä, virtaviivaisempia ja ehkä hillitympiä. Niinpä ne edustivat hyvin aikansa suomalaista muotoilua monissa kansainvälisissä näyttelyissä, kuten H-55 -näyttelyssä Hälsingborgissa 1955, Modern Art in Finland -kiertonäyttelyssä Iso-Britanniassa 1953-1954 tai Design in Scandinavia -näyttelyssä Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1954-1957. Kuvan kyyhkyset muistetaan myös loisteliaalta Suomen osastolta Milanon triennaalissa vuonna 1954. Kuva Pietinen / Designmuseo

Seinäreliefi Arabian porraskäytävään (Oy Arabia Ab)
Ensimmäiset varsinaiset seinäreliefinsä Michael Schilkin teki Arabian tehtaan uudisrakennukseen Helsingin Hämeentielle vuosina 1942-1943. Rakennuksen päätyyn hän teki ison antiikin Kreikkaan viittaavan vaasin maalausta esittävän korkokuvan. Silloisen pääsisäänkäynnin ovenpieliä koristavat kapeat reunuskorkokuvat. Kuvassa näkyvät korkokuvat taas ovat esillä tehtaan entiseen pääkonttoriin johtavassa porraskäytävässä. Erilliset, värikkäästi lasitetut korkokuvat on kiinnitetty suoraan valkoiselle seinäpinnalle. Hahmot uhkuvat etelämaalaista elämäniloa ja tulevaisuudenuskoa, jota kaivattiin sota-ajan Suomessa. Kuva Designmuseo