Ajankohtaista
Open navigation Close navigation

Riskinottaja

"Jostain syystä haluan aina vain mennä riskipaikkoihin", sanoo vaatesuunnittelija Jasmiine Julin-Aro. "Minä olen sen luonteinen ihminen, että haluan ratkaista."

Jasmiine Julin-Aro vertaa itseään jalkapallojoukkueen maalintekijöihin. Nämä ovat pelureita, uskaltavat panna kaiken yhden kortin varaan ja ottaa riskin joko onnistua tai epäonnistua. Urallaan Julin-Aro on ottanut riskejä kerran toisensa jälkeen – ja yleensä onnistunut. Funktionaalisista, urheiluun ja ulkoiluun suunnitelluista asuistaan tunnettu Jasmiine Julin-Aro saa vuoden 2012 Kaj Franck -muotoilupalkinnon.

RISKIN PAIKAT
"Tunnen jollakin lailla riskipaikat niin kiinnostaviksi, että haluan kokea ne, epäonnistumisen uhallakin", pohtii Jasmiine Julin-Aro. "Se on varmaan ajanut minua urallanikin siihen, että on tullut kokeiltua kaiken maailman epäsopivaa, esimerkiksi materiaaleja…"

Uusi ja ennen kokeilematon kiinnostaa ja innostaa. Julin-Aron innostus on myös ollut tarttuvaa. "Onneksi on ollut sellaiset työkaverit, kanssapelurit, jotka ovat lähteneet leikkiin mukaan", hän sanoo. "Yhdessä on mietitty, mihin nyt sotkettaisiin tämä materiaali, kun tämä on niin kiinnostava!"

Kokeilut ovat tuoneet myös menestystä. Esimerkkinä Julin-Aro muistelee ongelmaa, joka ilmeni moottoripyöräilyasun housuissa: tiukasti satulassa istuva ajaja tunsi pian hikoilun kostuttavan ikävästi takamustaan. "Minulle annettiin tehtäväksi, että mieti sinä, Pelle Peloton, siinä, miten tämä ratkaistaisiin!" hän nauraa. Ratkaisu löytyi teknisten kankaiden messuilta Saksasta. Ontelosidoksinen kangas oli oikeastaan tarkoitettu tuolien istuimien sisäverhoiluun, estämään hiostavaa tunnetta. "Minä sanoin, että se nyt on ihan sama, millä puolella takapuolta se on, minä haluan tätä… Siitä on varmasti viisitoista vuotta, kun se löytyi ja vielä tänäkin päivänä se materiaali on käytössä. Valitukset loppuivat siihen paikkaan", kertoo Julin-Aro.

HAASTEET
Yleensä Julin-Aron työssään kohtaamat haasteet ovat pieniä mutta oleellisia. Kuinka saada moottoripyöräilyhansikas käteen ja hihan päälle, kun toisessa kädessä on jo hanska? Hihansuu piti miettiä eri lailla. Millaiset taskut golfasuun, jotta taskussa pysyisi muutama pallo? Mitä materiaalia hiihtoasun selkään, mitä harteisiin?

Toisinaan Jasmiine Julin-Aro on ottanut isommankin haasteen vastaan. Ensimmäinen työpaikkakin valmistumisen jälkeen oli tällainen: hänet palkattiin tavaratalo Kuusiselle suunnittelemaan miesten mallistoa. "Voi sanoa, että alushousuista päällystakkiin, siltä väliltä, eikä yhtään päätä paleltanut", hän nauraa. "Enhän minä ollut miesten juttuja tehnyt juurikaan siihen mennessä, mutta jotenkin tuntui siltä, että kun slaagin leveys on se muotijuttu ja siinä pitää muutaman millin alueella ilotella ja tehdä siitä haluttava ja uuden näköinen, niin tuota minä haluan kokeilla."

Sama asenne, uteliaisuus, ennakkoluulottomuus uuden edessä ja selvän ottaminen, on säilynyt läpi uran. Se on kannatellut etenkin Jasmiine Julin-Aron erikoisalalla, funktionaalisten, urheiluun, ulkoiluun ja erityisolosuhteisiin tarkoitettujen vaatteiden suunnittelussa.

FREELANCER
Vaatetusalalle Jasmiine Julin-Aro tuli  "vähän vahingossa": jo vaatetussuunnittelua opiskeleva ystävätär houkutteli graafisesta suunnittelusta kiinnostuneen Julin-Aron samalle osastolle. Muutama vuosi valmistumisensa jälkeen, vuonna 1985, hän perusti oman toimistonsa Studio Dimension ja on siitä lähtien toiminut freelance-suunnittelijana. Hän on ollut uskollinen työntekijä: monet toimeksiantajat ovat olleet mukana jo 1980-luvulta lähtien. Samalla ovat tulleet tutuksi niin talot ja brändit mallistofilosofioineen kuin henkilökunta ja tuotekehitysprosessitkin. Työtiimi hioutuu toimimaan yhteen ja yrityksen mallistoa pystytään kehittämään pitkäjänteisesti.

Julin-Aro pitää etuna sitä, että toimeksiantajana on iso yritys eikä vaikkapa oma pieni vaatemerkki. Suuressa talossa on suuren talon edut: viimeisimmät laitteet ja ohjelmat, parhaat materiaalit, tilaisuus käydä haistelemassa maailman tuulia ja vierailla messuilla ja tapahtumissa, mahdollisuus saada apua tarvittaessa. Oman brändin kanssa kaikki voimavarat menisivät yrityksen pyörittämiseen – alalla, jossa tuotekierto on huimaa ja uusia mallistoja olisi tuotettava useita kertoja vuodessa.

MUOTIA / MUOTOILUA
Jasmiine Julin-Aron työ on melkein enemmän teollista muotoilua kuin perinteistä vaatetussuunnittelua. Markkinat toki vaikuttavat: trendit näkyvät hiihto- ja purjehdusasuissakin ja vaikuttavat lopulta kuluttajan ostopäätökseen. Mutta kun tuotteet ovat suhteellisen kalliita ja odotukset toimivuudesta ja kestävyydestä suuret, pintamuodin nopeat virtaukset eivät niinkään ole oleellisia. Tärkeää ovat käyttäjälähtöisyys, toimivuus ja käytettävyys. Monet Julin-Aron asuista on myös suunniteltu suojaamaan käyttäjää vammoilta joko erityisolosuhteissa tai erikoisharrastuksessa kuten laskettelussa, purjehduksessa tai moottoripyöräilyssä.

Funktionaalisten asujen kehitystyö vie vähintään vuoden. "Vuoden verran kehitetään uutta mallistoa. Tai puolitoista vuottakin vaikeampia. Moottoripyöräilypuku vie kaksi, kolmekin vuotta aasta ööhön", Julin-Aro kertoo. "Mutta monet muut asiat, sanotaan vaikka joku uusi teknologia tai uusi toiminnallinen yksityiskohta vaatteessa, ne saattavat viedä kauemminkin. Ei ole välttämättä edes olemassa materiaalia, että saisi sellaisen, kuin on tarkoitus. Ensin pitää kehittää jonkun kanssa materiaali.

Suunnittelu- ja tuotekehitystyö tapahtuu ammattilaiskäyttäjien avustuksella. "Niin kauan, kuin olen tehnyt ulkoilu- ja urheilumuotia, olen tehnyt ammattilaisten kanssa töitä. Kyllähän kuluttajakin on ammattilainen, mutta ensin tehdään kilpahiihtäjälle ja niille, jotka testaavat vaatteita ääriolosuhteissa. Sitten tieto siirretään kuluttajan hyväksi", Julin-Aro sanoo.

Toimivan, erikoistarkoitukseen suunnitellun urheiluvaatteen kehitystyö edellyttää yksityiskohtaista ja sisäistynyttä tietämystä lajista. Julin-Aro ei kuitenkaan pyri itse kokeilemaan kaikkea. Hän mainitsee yhdeksi vahvuudekseen taidon eläytyä käyttäjän asemaan. "Jostain on minulle siunaantunut kyky asettua urheilijan tilaan. Osaan jotenkin itse ajatella oikealla tavalla suoritusta", hän sanoo. Niinpä hän suunnitteli golfvaatteita jo kauan ennen kuin itse alkoi harrastaa lajia – minkä jälkeen hän saattoi omakohtaisesti todeta asut hyviksi ja toimiviksi.

PROSESSI
Jasmiine Julin-Aron suunnitteluprosessi lähtee oikeastaan tuotekehityksen aikatauluista. Ideat tosin voivat kypsyä pitkäänkin – ja inspiraatio voi tulla pienestäkin aiheesta. "Se saattaa olla joku vetoketju, joka on uuden näköinen ja uuden tapainen ja mä mietin, mitä tuon vetoketjun ympärille tekisin! Vaikka sanotaan, että napin ympärille ei tehdä vaatetta, niin kyllä minä vain välillä teen niin, jotta saan sen hienon vetoketjun tai jonkun muun tilpehöörin mukaan!" Julin-Aro nauraa. Onhan hänellä muotisuunnittelijalle tyypillinen mood boardkin seinällään – keskellä hymyilee Jack Nicholson.

Sitten seuraa luonnosteluvaihe. Julin-Aro piirtää edelleen käsin: hän sekä haluaa säilyttää taidon että tuntea silmän, käden, kynän ja paperin yhteyden. Hän on taitava piirtäjä ja on tehnyt mm. trendipiirustuksia lehtiin ja messuille. Luonnokset hän skannaa tietokoneelle, jossa niitä voi työstää edelleen ja lähettää sitten mallimestarille.

Vuosien yhteistyö mahdollistaa jopa mallimestarin puhelinbriiffauksen, mutta tavallisesti Jasmiine Julin-Aro menee itse tehtaalle. Kokemus tekee kankaiden valitsemisen helpoksi; tosin usein joudutaan soveltamaan, kun tarvittua materiaalia ei löydykään tai sellaisen tuotekehitys on vielä kesken. Sitten valmistuu prototyyppi, joka on tärkeä. "Sesongin ensimmäinen ykkösproto on minulle ratkaiseva. Jos se on ihan karmea ja ihan pielessä, niin on tunne, ettei tule mitään", kuvailee Julin-Aro. "Mutta jos se on lupaava ja hyvä, niin kaikki lähtee siitä!" Hän ei juurikaan parantele tai yritä pelastaa epäonnistunutta tuotetta. "Minulla on sellainen tyyli, että jos ei tule heti hyvä, niin pois ja tehdään uusi…  Jos näen, että tuosta ei enää tule yhtään mitään, niin ruksit päälle ja pois!

Ideoita on toistaiseksi riittänyt. Hienointa on, kun ohjeena on: tee parasta, mitä osaat. Silloin syntyi vuoden 2003 Fennia Prize -muotoilupalkinnon saanut moottoripyöräilyasu SRO (Smart Rider's Outfit) Rukalle.

FUNKTIONAALISIA VAATTEITA
Moottoripyöräilyasujenkin suunnitteluun Jasmiine Julin-Aro tuli melkein sattumalta: hänet oli palkattu vuonna 1988 suunnittelemaan Rukan urheiluvaatemallistoja ja moottoripyöräily kuului niihin. Niinpä hän otti haasteen vastaan – jälleen kerran, menestyksellä.

Moottoripyöräilyasut ovat Julin-Aron erityisosaamisaluetta ja hyvä esimerkki funktionaalisesta vaatesuunnittelusta. Puku suojaa käyttäjäänsä onnettomuuden sattuessa mutta on silti mukava ja toimiva ajossa. Huomioon on otettu niin aerodynamiikka, käytettävyys ja vaatehuolto kuin sään ja lämpötilan vaikutukset. Pukuun ja asusteisiin kätkeytyy valtava määrä yksityiskohtia: on turvarakenteita kyynärpäissä, lantiossa ja polvissa, suojaus selässä, niin sadetta pitäviä kuin hikoilua läpi päästäviä alueita, sään ja lämpötilan mukaan säädettäviä yksityiskohtia, käteviä kiinnitysdetaljeja, näkyvyyttä lisääviä heijastimia. Innovatiiviset materiaalit on yhdistetty klassiseen prätkäkuskin ulkoasuun.

Moottoripyöräilyasujen markkinat ovat kansainväliset. Palautetta tulee kaikkialta maailmasta: usein kertomuksia siitä, kuinka puku on pelastanut pahemmilta vammoilta onnettomuudessa. Kolareissa vaurioituneet asut ovat tärkeitä tuotekehityksessä, Julin-Aro kertoo – niistä nähdään, mitä materiaalit kestävät tai eivät kestä. Hän sanoo minkä tahansa suunnittelemansa tuotteen olevan silloin onnistuneen, kun se on kuluttajan päällä ja tämä on siihen tyytyväinen. Mutta suurin onnistumisen aste on, kun puku on suojannut käyttäjäänsä onnettomuudessa.

ONNISTUMINEN
"Minulla on ollut onnea", sanoo Jasmiine Julin-Aro. "Minä olen saanut sellaisia työtehtäviä, että olen voinut tuntea suurta ylpeyttä saadessani ne maaliin." Hän on iloinen nähdessään suunnittelemiaan vaatteita sellaisilla käyttäjillä, joiden hän tietää voineen valita kaikkien maailman tuotteiden joukosta. "Että ne kaikesta maailman tarjonnasta ovat valinneet nämä tuotteet, jotka tulevat täältä nuppineulanpään kokoisesta Suomesta ja vielä pienemmästä yrityksestä! Ne valitsevat parhaan, sen, joka on ulkonäön ja toiminnallisuuden puolesta ideaali. Se tuntuu tosi hienolta… se on sitä, että ollaan niin hyviä, että tuotteet valitaan sen takia."

Julin-Aro on saanut lukuisia alan tunnustuksia: hänet valittiin vuoden 2011 vaatetussuunnittelijaksi ja hän sai Rukka-tiimin mukana Kultainen vaatepuu -palkinnon 2001. Hänen purjehdus- ja moottoripyöräilyvaatteitaan on palkittu monenlaisilla muotoilu- ja innovaatiopalkinnoilla ja niitä on valittu mukaan museoiden kokoelmiin. Hän on myös usean Suomen olympiajoukkueen vaatetuksen suunnittelija ja aktiivisesti mukana niin vaatetusalan luottamus- ja asiantuntijatehtävissä kuin opetuksessakin. Hän on myös yksi niistä suunnittelijoista, joiden ansiosta vaatetussuunnittelu on paljon enemmän kuin vain muotia.

Jasmiine Julin-Aro ei ole koskaan kaivannut omalla nimellään valmistettavaa vaatemallistoa. "Varsinkin opiskelijat kysyvät usein, minkä ihmeen takia minulla ei ole omaa mallistoa, omaa brändiä. Se johtuu varmaan siitä, että kun olen tehnyt näitä mallistoja muille, olen tehnyt niitä kuten omaani. Mä olen suhtautunut siihen tekemiseen sillä tavoin. Minusta on hienoa olla vankka tekijä jonkun merkin takana."

VAATETUSTEOLLISUUS SUOMESSA
Jasmiine Julin-Aro on miettinyt Suomen vaatetusteollisuuden tilaa, etenkin, kun hän myös toimii funktionaalisen muotoilun ja materiaalien professorina Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Hän näkee suuria mahdollisuuksia erikoistumisessa. "Suomi voisi pärjätä hightech-niche-alueella. Teknisiä vaatteita ja korkealaatuiset materiaalit, erikoisolosuhteisiin."

Julin-Aron mielestä suomalaisilla olisi mahdollisuudet erikoistua vaatetusteollisuudessa ulkoilu- ja urheiluvaatetukseen. "Terveyden ja hyvinvoinnin merkitys on lisääntynyt laajasti kaikkialla, ei pelkästään Suomessa vaan maailmanlaajuisesti. Kuluttajat vaativat tällaisilta vaatteilta toiminnallisuutta. Me voitaisiin yhdistää täällä matkailuelinkeino ja vaate- ja välinesuunnittelu ja tehdä siitä iso juttu, jossa oltaisiin huipputekijöitä!" Valtaosa materiaalituotekehityksestä tehdään muualla kuin Suomessa, mutta täällä on jo paljon hyvää pienten erityisalueiden suunnittelua: esimerkiksi heijastimia, valoja, suojuksia.

Perinteitähän Suomesta löytyy, niin ulkoilun kuin urheilunkin vaatetuksen erityistarpeisiin, sanoo Julin-Aro. Jo nyt on huippumerkkejä, kansainvälisestikin. Ja kun monessa lajissa vaatteen ja välineen on toimittava yhdessä, työtehtäviä tulisi niin teollisille muotoilijoille kuin vaate- ja vaikka pakkaussuunnittelijoille. Ilahduttavaa on, hän huomauttaa, että suomalaiset huippubrändit myös käyttävät suomalaisia suunnittelijoita, vaikka moni onkin joutunut siirtymään ulkomaille työllistyäkseen. Koulutuksessa tämä olisi myös muistettava. "Oltaisiinko me sittenkin tällaisen funktionaalisen suunnittelun maa ja kansa", hän miettii, "osattaisiinko me tätäkin ehkä opettaa parhaiten maailmassa?"

Yhteisen yrittämisen kynnyksellä ollaan jo: on hankkeita, joissa tätä jo puuhataan. Mutta lopullinen ponnistus vielä puuttuu – ja kohta on kiire. "Välillä tuntuu, että asiat etenevät liian hitaasti", hän sanoo. "Nyt se olisi tehtävä, muuten sen tekee kohta joku toinen. Asiat ovat aina samanaikaisesti ilmassa. Tämä on minun mielestäni suomalaisten juttu, erityisalaa!"

SUUNNITTELIJAN KOLME TAITOA
"Suunnittelija tarvitsee kolme hyvää taitoa", summaa Jasmiine Julin-Aro työtään. "Yksi on sormenpäissä, tuntoaisti, niin, että osaa sanoa, sopiiko materiaali ihmisen iholle." Sitten tulevat sosiaaliset taidot: kyky tehdä työtä tiiminä, asettua kuluttajan asemaan, myydä ideansa ja ottaa vastaan palautetta. Julin-Aro kertoo elämänsä helpottuneen huomattavasti, kun hän ymmärsi ottaa palautteen tuotekehitystyönä. Kolmantena tulee kyky ideoida, luonnollisesti. Ja innostua, saada muutkin innostumaan, ottaa haasteet vastaan ja tehdä ratkaisumaali.

© Anne Veinola