Ajankohtaista
Open navigation Close navigation

Esineiden olemus

Harri Koskisen suunnittelutoimisto Friends of Industry sijaitsee meren rannalla, kivenheiton päässä Helsingin Hakaniemen vilinästä. Siellä tehdään töitä hiljaa ja keskittyneesti. Kulmahuone, neuvottelutilana ja loungena toimiva entinen kauppa, on kalustettu Koskisen suunnittelemilla kalusteilla, valaisimilla ja muilla esineillä. Haastattelun aikana on helppo todeta, miten eleettömiä, luontevia ja toimivia ne ovat: ei mitään turhaa tai huomiota herättävää, kuitenkin muotoja, joissa silmä lepää ja joissa on niin paljon katsottavaa.

ALKU 
Harri Koskinen mainitaan usein yhtenä nimekkäimmistä suomalaisista nykymuotoilijoista. Hänen uransa sai vauhdikkaan lähdön vuonna 1996, kun opiskeluprojektissa syntynyt lasinen, suorakaiteen muotoinen Block-valaisin löysi valmistajan Design House Stockholmista ja valittiin muutamaa vuotta myöhemmin (2000) jo New Yorkin MoMA:n pysyviin kokoelmiin.

Harvoin näkee esinettä, joka on täysin uudenlainen ja josta silti jo tietää, että siitä tulee klassikko, jopa yksi nykymuotoilun ikoneista. Block oli sellainen. Se syntyi Taideteollisen korkeakoulun lasiprojektissa, jossa etsittiin tulevaisuuden lahjaesinettä, eikä se ollut edes Koskisen esitys projektin päättötyöksi. Valaisin pääsi kuitenkin opiskelijatyönäyttelyyn Artekissa, josta ruotsalainen kykyjenetsijä poimi sen.

Harri Koskinen päätyi opiskelemaan muotoilua, koska "joku ammatti piti keksiä" ja luovat alat ja käsillä tekeminen kiinnostivat koulussa. Hän aloitti Lahdessa Muotoiluinstituutissa ja jatkoi kurssikavereiden perässä Taideteolliseen korkeakouluun Helsinkiin vuonna 1994. Opetus Lahdessa oli vielä tuotesuunnittelu- ja materiaalikeskeistä, mutta Taideteollisessa käsitys muotoilusta ammattina laajeni. Tekemisen ja luovuuden lisäksi mukaan tuli yrittäjyyttä, konseptiajattelua ja monipuolista ongelmanratkaisuosaamista. Tärkeitä olivat myös keskustelut koululla ja myöhemmin työhuoneella samanhenkisten opiskelijoiden kanssa.

Lasikurssia ohjasi lasimuotoilija Markku Salo ja mukana oli myös Oiva Toikka. Yhdessä he valitsivat Harri Koskisen kesäharjoittelijaksi Nuutajärven lasitehtaalle kesällä 1996. Se tuotti muutamia pieniä tuotekehitysprojekteja Iittalalle – ja Atlas-kynttiläjalan, joka oli ensimmäinen Koskisen tuotantoon ehtinyt tuote, ennen Block-lamppuakin. Vuoden 1998 alusta hänet palkattiin muotoilijaksi Iittalaan.

TOKION NÄYTTELY
Iittala toi markkinoinnissaan ja viestinnässään johdonmukaisesti suunnittelijoitaan esille. Harri Koskinen oli nuori. lupaava ja kiinnostava. Lehdistö kiinnostui, ja muotoilun kuluttajat. Koskinen ei itse ole ihastunut henkilöbrändeihin, mutta myöntää hyödyt: "Se on ollut hyvä asia työllisyyden kannalta, mutta se ei ollut minun kohdallani mitenkään tietoista. Minulla ei ole sellaista osaamista, että olisin sitä kautta luonut ammatin… ei julkisuudessa oloon ollut mitään perusteita." Mutta eivätkö ihmiset halua kuulla menestystarinoista? "Onhan se, miten tai miksi asiat syntyvät, itse samaa ammattia harjoittavalle äärimmäisen mielenkiintoista. Mutta minä ihmettelen, miten se voi kiinnostaa suurempaa yleisöä", pohtii Koskinen.

Tiedotusvälineet olivat kuitenkin merkittävässä roolissa, kun Koskisen ura sai jatkoa Japanissa. Issey Miyake kutsui Koskisen pitämään näyttelyä galleriaansa vuosituhannen vaihteessa. "Minä olin silloin Iittalassa töissä, ja ainakin brittiläisessä Blueprint-lehdessä ja japanilaisessa Axis-lehdessä oli aukeaman kokoiset haastattelut minusta", Koskinen kertoo. "Molempien toimittajat olivat käyneet Iittalan tehtailla ja kuvanneet ympäristöä ja minua siellä."

Atlas-kynttilänjalka ja Klubi-lasisarja olivat tuotannossa ja Lantern-lyhty oli juuri lanseerattu. Miyake oli myös nähnyt Block-valaisimen MoMAssa ja kiinnostunut. Kun Miyaken gallerian tuottajat esittelivät ehdotustaan näyttelyiden tekijöiksi, Miyake jo tunnistikin valaisimen. Harri Koskinen kutsuttiin vuonna 2000 pitämään yksityisnäyttely galleriassa Tokiossa.

KALUSTEET
Tokion näyttely oli alku Koskisen kalustesuunnittelijauralle. Galleriatilaan tarvittiin myös huonekaluja, jotta muotoilijan ideat ja identiteetti kävisivät ilmi. "Oli selvää, että näyttelyyn pitäisi tehdä esineitä, joista syntyy ymmärrys ja näkemys siitä, mitä olen ollut tekemässä", kertoo Koskinen. "Sinne minä valmistutin ensimmäistä kertaa tilauksesta kalusteita isommassa mittakaavassa. Tein hyllyjärjestelmää ja istuinjärjestelmää ja objekteja, jotka täyttävät ihmisen tilan, ihmisen vaatiman funktionaalisen tilan. Tokion näyttelystä lähtivät muun muassa liikkeelle SofaBed- ja ShelfSystem-kalusteet."

Kalusteiden suunnittelu oli Harri Koskiselle tuttua jo Lahden opintojen ajoilta, olihan hänen päämateriaalinsa siellä ollut puu. "Kalusteet ovat aika helposti hallittava väline toteuttaa omia kuvanveistoksellisia lähtökohtia", hän miettii. Lisäksi kalusteiden valmistuttaminen kohtuukustannuksin on mahdollista. "Ja onhan lähiympäristön muokkaaminenkin aika monen haaveena…"

Harri Koskinen on suunnitellut linjakkaita ja selkeitä peruskalusteita – sohvia, hyllyjä, pöytiä ja tuoleja – mm. Artekille, Lundialle, Nikarille ja omalle Harri Koskinen Works -tuotemerkilleen sekä muutamalle ulkomaiselle valmistajalle. Woodnotesin K-tuoli oli vuonna 2004 kaikkien lehtien sivuilla. Myös valo kiinnostaa jatkuvasti: valaisimia myyvät mm. Marimekko, Iittala ja Muuto.

SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT: LUONTEVAA JA PERUSTELTUA
"Lähinnä minua on kalusteissa kiinnostanut tietynlainen ehdottomuus ja näkemyksellisyys", sanoo Harri Koskinen. Hänen kalustetuotannossaan on nähtävissä selkeitä yhteisiä visuaalisia ja funktionaalisia piirteitä. Mutta myös suunnittelun lähtökohdat ovat alkaneet kiinnostaa: "Aina yhä enemmän se, miksi suunnitella tiettyjä juttuja. Silloin, kun opiskeli, niin totta kai teki hanakasti ja innolla tuotteita, jotta sai portfolion, jolla markkinoida itseään… Mutta kun tuotteita syntyy pikku hiljaa, sitä tulee kriittisemmäksi: miksi tehdä taas jotain uutta? Mutta niin kauan kuin löytyy terveitä lähtökohtia ja tietynlaista näyttämisen haluakin, niin kauan mielellään suunnittelee."

Vaikka luontoihmiseksi tunnustautuukin, Harri Koskinen ei hae inspiraatiotaan luonnosta. Päinvastoin, hän on tietoisesti välttänyt sellaista. Mistä muodolliset ideat sitten tulevat? "Jos inspiraation lähteenä ei ole luonto, niin pitää lähteä jollain tapaa sellaisesta luontevuudesta", hän sanoo. Hän hakee luontevaa ratkaisua, perusteltua ja järkevää ratkaisua. Siinä hän jatkaa skandinaavista designtraditiota. "Minä olen ollut jollain tapaa erittäin järkevä tekijä… Ja myös nauttinut siitä, että olen tehnyt faktoihin perustuen. Siellähän minun taustani ja juuretkin ovat, skandinaavisessa perinteessä. Ei siellä ole ollut sijaa irrationaalisuudelle. Kun ollaan eletty kädestä suuhun, niin sitten aika harkiten tehdään, mitä tehdään."

Pohjoismaisen muotoilutradition jatkaminen oli myös perusteluna, kun Harri Koskinen sai yhden maailman suurimmista muotoilupalkinnoista, miljoonan Ruotsin kruunun Torsten ja Wanja Söderbergin palkinnon vuonna 2009. Palkintoperusteissa kiitettiin Koskisen uniikkia, ankaraa ja johdonmukaista muotokieltä, joka lähtee toimivuuden, muotojen yksinkertaisuuden ja materiaalien vaatimuksista. Yhdessä ne luovat pysyvää arvoa – seikka, jota Koskinenkin korostaa. Luontevat ja perustellut ratkaisut ovat myös ajattomia, ja sellaisina ekologisia.

Tämä lähtee juuri perinteestä ja maalaisjärjestä: kun tehdään ja valitaan pitkäikäistä ja kestävää, ekologisuus tulee luonnollisesti otettua huomioon.

MENESTYS
Harri Koskinen on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaisia muotoilijoita. Jo vuonna 2000 Design Forum Finland valitsi hänet ensimmäiseksi Vuoden nuoreksi muotoilijaksi. 2004 hän sai, silloin toisena suomalaisena itse Kaj Franckin jälkeen, maineikkaan Compasso d'Oro -palkinnon italialaiselle Montina-yhtiölle suunnitellusta Muu-tuolista. 2007 oli vuorossa Pro Finlandia -mitali, ja nyt 2014 Kaj Franck -muotoilupalkinto.

Harri Koskinen ei itse halua korostaa palkintoja, mutta toteaa, että jotain on selvästi tehty oikein. Jo Miyaken gallerian näyttely todisti tätä. "Sehän oli selkeä merkki siitä, että oikeaan suuntaan mennään. Että ne kaikki työtunnit omaan piikkiin työhuoneella ja koulussa ovat tuottaneet jonkinlaista tulosta. Täytyy sanoa, että on tullut tehtyä lukemattomia tunteja ja päiviä pikkutunneille asti. Niinhän sitä pitää tehdä", hän sanoo. Muotoilu on enemmän ajattelu- ja elämäntapa kuin tapa tehdä bisnestä. Toisaalta menestys on tuonut nimeä ja sitä kautta lisää töitä. Oman suunnittelutoimiston ylläpitäminen edellyttää tiettyä asiakas- ja tilauskantaa.

TUOTANTO
Harri Koskisen portfolio on vakuuttava: huonekaluja, valaisimia, lasia, niin käyttöesineitä kuin taidelasiakin, kelloja ja parfyymipullo Issey Miyakelle, erilaisia sisustusesineitä palovaroittimesta säilytysaskeihin lukuisille koti- ja ulkomaisille yrityksille. Friends of Industry -toimisto tekee myös konseptisuunnittelua ja erilaisia kehitysprojekteja – kaikki työ ei ole vain kuluttajatuotteita, vaikka ne ovat tuotannon näkyvin osa.

Muotoiluyrittäjyydestä Koskisella on näkemyksensä: sitä ei ainakaan tehdä helpoksi yhteiskunnan puolelta. Luovan alan yrittäjällä iso osa ajasta kuluu väistämättä muuhun kuin luovaan työhön. Kiireestä hän ei pidä: täysi kalenteri ei ole mieleen, vaikka yrittäjänä hän sen arvon ymmärtääkin. Ajatteluun ja pohtimiseen pitää olla aikaa ja rauhaa.

Tuotteen suunnittelu tapahtuu Koskisella pääosin omassa päässä. "Se menee kyllä miettimällä, ehdottomasti. Mä olen yrittänyt väkisin kantaa muistikirjaa mukana, mutta se jää kyllä aika niukaksi… Yleensä pystyn hyvin pitkälle ratkaisemaan asiat ajattelemalla ja pohtimalla. Tietenkin muistinpanoja pitää välillä tehdä, jotta muistaa, mitä on käynyt läpi." Monimutkaisemmat muodot, kolmiulotteiset projektiot ja vastaavat, mallinnetaan toimistolla tietokoneella. 

MUOTOILUALAN MURROS
Paljon puhuttu muotoilualan murros, muutos esinesuunnittelusta immateriaalisten asioiden kuten palvelujen suunnitteluun, näkyy Harri Koskisenkin työssä. Toimeksiantoja tulee konseptisuunnittelusta, "ongelmien ratkaisusta", kuten Koskinen sanoo. Mutta olisihan liiketoimintaa voinut kehittää vieläkin edelleen, hän miettii – palkata mekaniikkasuunnittelijoita, markkinointiväkeä. "Minä en vain ole halunnut jostain syystä lähteä pelkästään yrittämiseen ja liiketoiminnan kehittämiseen", hän sanoo. "Jotta tekemisen ilo ja hauskuus säilyvät ja mittakaava on jotenkin järkevä, ja että voi pitää lomaa silloin, kun itse haluaa, niin toiminnan pitää olla myös tietyn kokoista."

Asiakkaita Friends of Industryllä on niin Suomesta kun ulkomailtakin. Osa on hyvinkin pitkäikäisiä: suomalaisen kaiutinvalmistaja Genelecin kanssa työtä on tehty jo vuodesta 1999 lähtien. Ja kun Koskisen muotoilu on ajatonta, jo lanseerattua tuotetta voi kehittää edelleen pitkäänkin, kuten vaikka Woodnotesin K-tuolia. Tuoli tuli markkinoille jo 2004, nyt 2014 siitä saatiin käsinojallinen malli.  Ensimmäinen luonnos käsinojasta tehtiin jo paljon aikaisemmin, mutta nyt vasta löytyi luonteva ja perusteltu ratkaisu, joka sopi sekä yritykselle että suunnittelijalle.

Iittala, nykyisin osa Fiskars-konsernia, työllistää Koskista edelleen: vuodesta 2012 alkaen hän on ollut yrityksen muotoilujohtaja. Työ on hyvin monipuolista: yhteydenpitoa yrityksen muotoilijoihin, konseptien tekemistä muotoilijoille, briiffausta ja workshoppeja. "Iittalan designfilosofiaa olen myös jonkun verran tarkentanut siellä… yleisen ilmapiirin ja laadun ylläpitämistä ja aika paljon myös ihan PR-puolen juttuja. Mutta kyllä ydin on Iittala-brändin tuoteportfolion ylläpitäminen, Iittala-hengen ylläpitäminen." Siinä Harri Koskinen jatkaa Kaj Franckin työtä.

LUOVA TYÖ
Harri Koskinen on teollisen tuotannon ohessa tehnyt kaiken aikaa uniikkeja esineitä ja pieniä sarjoja, etupäässä lasia. Nuutajärven harjoittelu jatkui pestinä Iittalassa, 2003 hän vieraili Italiassa Veninin lasiyrityksessä ja suunnitteli kokoelman värikästä taidelasia klassisin tekniikoin. Yksityisnäyttelyissä Helsingissä on nähty vapaampaa ja konseptuaalisempaa lasitaidetta.

Näyttelyprojekteja Koskinen kuvailee: "Ne ovat ehkä ajatuksen polkuja tai ajatuksen johdanteita… Ne ovat tapoja kokeilla ideoita, ja myös haastaa sekä itseään että katsojaa. Tehdä vaikeampiakin juttuja… Jotenkin näyttelyn kontekstissa kokee, että funktion voi välillä antaa olla rauhassa ja tehdä jotain muuta. Mutta tietenkin edelleen perustellen."

Yhtenä lasitaiteen mentorina on ollut Oiva Toikka, johon Koskinen tutustui jo opiskeluaikana Nuutajärvellä. "Silloin, kun vuonna 1996 olin Nuutajärvellä, siellä oli vielä Kaj Franckin, tai Oivan ja Franckin yhteinen työhuone olemassa, ja esineistöä jonkun verran… Siellä oli hieno käydä Oivan kanssa ja turista, että miten asiat olivat ennen vanhaan." Suomalaisen muotoilun moderni ja perinne kohtasivat ainutlaatuisella tavalla.

Teollisten tuotteiden suunnittelussa luovuus haastetaan. Asioita on ajateltava uudestaan ja kyseenalaistettava, vaikka väliin lopputulos ei kovasti poikkeaisikaan aikaisemmasta. Vanhaa ei voi kuitenkaan lainata, konteksti on uusi ja erilainen. Itsestään selvä ratkaisu vaatii usein valtavasti työtä, kun kaikki vaihtoehdot on vain käytävä läpi ennen oikean löytymistä.

Harri Koskisen muotoilulle on ominaista tietty tunnistettavuus, ja siihen hän pyrkiikin, mutta tyylistä hän ei halua puhua. "Minä en oikein jaksa sellaista ajatusta, että muotoilijalla on jokin tyyli, se on tällaista artistisuutta", hän sanoo. Hän jatkaa kuitenkin: "Mutta tyylihän voidaan määritellä monella tapaa… ehkä minulla on sellainen perusteltu tyyli."

KURINALAISUUS JA VAPAUS
Niin Harri Koskisesta itsestään kuin hänen tuotteistaankin välittyvät sekä kurinalaisuus että vapauden tarve. Kurinalaisuutta on tehdä työ hyvin, kunnianhimoisesti ja ammattitaitoisesti. Tuotteissa se näkyy muodon hallinnassa, melkein ankarassa tarkoituksenmukaisuudessa ja esineiden hiljaisessa rauhassa. Vapauden tarve on ajattelun vapautta, mahdollisuutta nähdä kauas – esineissä se on ilmavuutta, luontevuutta, pakotonta olemista. Ne rauhoittavat myös ympäristönsä.

© Anne Veinola 2014