Ajankohtaista
Open navigation Close navigation

Uuden ajan merkit

Mikään ei ole muuttuvampaa kuin muoti. Trendit tulevat ja menevät, uutta syntyy kaiken aikaa. Muodin idea vetoaa ihmisen vaihtelun haluun ja toiveeseen pysyä ajassa mukana. Mutta kun vauhti kiihtyy, onko mahdollista olla enää muodissa?

Vaatesuunnittelija Anna Ruohonen pyrkii näkemään muodin rajojen ulkopuolelle. Hänen tavoitteensa on rakentaa asiakkailleen tyyliä, joka on pysyvämpää ja kestävämpää, monessakin mielessä. Tyyli on henkilökohtainen ja muuttuu hitaasti; sen pohjana ovat vaatteet, joihin trendit ja sesongit tuovat vaihtelua. Kun vaatteet ovat korkealaatuisia, hyvin istuvia ja hyvistä materiaaleista, ne kestävät pitkään ja ovat myös eettinen ja ekologinen valinta.

Pariisi, melkein aluksi
Anna Ruohosen ura alkoi opinnoilla Taideteollisessa korkeakoulussa 1980-luvun lopulla. Silloin muotialan opiskelijoita koulutettiin pääasiassa suunnittelijoiksi vaatetusteollisuuteen. Se tuntui Ruohosesta vähän vieraalta, eikä omaa tietä tahtonut löytyä. Opiskelijavaihto Hollannissa, Amsterdamissa ja Utrechtissa, avasi uuden tien.

"Siellä lähdettiin luovaa prosessia tekemään hyvin paljon kauempaa", muistelee Anna Ruohonen. "Meidän piti luoda maailmoja ja materiaaleja, konsepteja." Usein ideoiden ei ollut tarkoituskaan toimia oikeina vaatteina, niiden kautta vain tutkittiin asun rakennetta tai suunnitteluprosessia. Suomalaiseen käytännönläheiseen opiskeluun verrattuna ero oli suuri. Opetus oli myös henkilökohtaisempaa ja tähtäsi oman identiteetin ja vision löytämiseen. Toisaalta Taideteollinen korkeakoulu työpajoineen ja laitteineen tarjosi erinomaiset mahdollisuudet erilaisiin teknisiin ja materiaalikokeiluihin, joten yhdessä eri tyyppiset koulutukset tukivat toisiaan.

Ratkaisevaksi uran kannalta tuli toinen vaihto-opiskelumahdollisuus vuonna 1994. European Master of Textile and Fashion Design -moduli koostui opinnoista omassa korkeakoulussa ja valinnaisessa eurooppalaisessa korkeakoulussa sekä päätösjaksosta Pariisissa Institut Français de la Modessa. Pariisissa Ruohonen esitteli lopputyönsä, joka oli miestenvaatemallisto.

"Tein hyvin provosoivan miestenvaatemalliston. Esittelin sen Pariisissa ajatuksella, että tämä on vain provosointia, tämä on idea, tätä ei voi myydä", Anna Ruohonen kertoo. "Siellä kysyttiin, että miksi sitä ei voi myydä... etkö sinä halua myydä mallistoasi?" Suomessa oli opetettu, että kaupallisuus oli tarkkaan rajattua, ostajien ja teollisuuden määrittelemää. Ranskassa poikkeava ja haastava mallisto nähtiin kuitenkin kaupallisena – vain kohderyhmä saattoi olla pieni.

Pariisi, jatkuu
Anna Ruohonen jäi Pariisiin. Institut Français de la Modessa ei opetettu vain vaatteiden suunnittelua, siellä opetettiin muotialan yrittäjyyttä. Oli kaupallisia kursseja, brändin rakentamista ja opettajia muotimaailman huipulta. "Hienoa oli se, että opettajat olivat olleet aamupäivän Diorilla ja iltapäivällä ne tulivat kertomaan meille, mitä Diorilla oli tapahtunut", Ruohonen muistelee. Oltiin aivan ajan hermolla. Sama koski harjoittelupaikkoja. "Minä pääsin Martin Margielalle, belgialaiselle suunnittelijalle, joka oli erityisesti sen ajan suuri guru ja varmaan 2000-luvun merkittävimpiä suunnittelijoita", Ruohonen kertoo.

Margielan tinkimätön pitäytyminen omassa näkemyksessä teki vaikutuksen. "Hänen tyylinsähän on hyvin erilainen, mutta kyllä minä olen häneltä ajattelumallia imenyt", Ruohonen sanoo. "Hänen tapansa ajatella ja kyseenalaistaa muodin sääntöjä on ollut merkittävä."

Anna Ruohonen esitteli radikaalin miestenvaatemallistonsa 1995. Kaksi vuotta myöhemmin hän osallistui Masters of Linen -organisaation järjestämään pellava-asujen suunnittelukilpailuun. Mallistoa ei ollut suunniteltu myyntiin vaan täysin kilpailua varten ja siihen kuuluivat myös naisten ja miesten asut Leningrad Cowboys -yhtyeen kahdelle jäsenelle. Ne eivät tuoneet menestystä kilpailussa mutta sen sijaan valtavasti huomiota. Hänelle myös tarjottiin osastoa miestenvaatemessuille. "Menin messuosastolle ja sitten japanilaiset tulivat ja halusivat ostaa mallistoa!" Ruohonen kertoo. Suunnitelmat muuttuivat: yhtäkkiä oli mietittävä valmistus. Ja jakelu. Ja laskutus, ja kaikki muu. Oli perustettava yritys – Suomeen, se oli niin paljon helpompaa kuin Ranskaan. "Se lähti hyvin varkain, minä en ollut ollenkaan ajatellut, että tämä lähtisi tällä tavalla", muistelee Ruohonen. Niin syntyi Anna Ruohonen -vaatebrändi.

Anna Ruohonen Paris
Anna Ruohonen aloitti miestenvaatteilla; hän koki, ettei miehille tuohon aikaan ollut juuri vaihtoehtoja pukeutumiseen ja kysyntää oli. Jossain vaiheessa hän huomasi, että asiakkaat Japanista ostivat aina vain pienempiä kokoja ja ymmärsi, että vaatteita ostivatkin naiset. Ensin syntyi miesten mallistosta naisille muokattu versio ja vähitellen naisten asut nousivat pääasiaksi. Miesten vaatteet kiinnostavat edelleen, mutta johonkin on keskityttävä. Oma suunta ja visio naisten pukeutumisesta ovat löytyneet.

Anna Ruohonen ei halua puhua muodista mallistonsa yhteydessä. Hän suuntaa vaatteensa tietynlaista tyyliä etsiville naisille. Muodot ovat arkkitehtonisia ja yksinkertaisia, leikkaukset tarkkaan harkittuja, ja yksityiskohtia on vähän. Ruohosen tyylissä on sanottu skandinaavisen selkeyden ja toimivuuden yhdistyvän ranskalaiseen eleganssiin ja herkkyyteen. Hyvin keskeisiä ovat ajattomuus, laadukkaat materiaalit ja aikaa kestävät mallit. Trendi- ja mallistoajattelu eivät kuulu Anna Ruohosen työhön. Hän sanoo jopa olevansa Pariisissa paremmin suojassa trendeiltä kuin Suomessa – siellä valikoima ja vaihtelu ovat niin suuria, etteivät yksittäiset ilmiöt pääse näkyviin.

Anna Ruohonen Paris -brändin kokonaiskonsepti on tarkkaan mietitty ja kehittynyt kahden vuosikymmenen aikana. Konseptiin kuuluu, että kokonaisia uusia mallistoja ei tehdä. Toki kaupallisuus edellyttää, että uutta on saatavana, mutta Anna Ruohosen vaatteissa se tarkoittaa usein uusia värejä, materiaaleja ja muokkauksia klassikkotuotteissa. Klassikoissa on aina joku pieni erikoisuus – yksityiskohta, leikkaus, materiaali. Konseptiin kuuluvat atelier-mallisto ja valmisvaatemallisto. Tilauksesta tehtävä atelier-mallisto koostuu kausittain uudistuvista osista ja Black Classics -kokonaisuudesta, joka on tavallaan brändin arkisto. AR by Anna Ruohonen on Suomessa tehtävä bambutrikoinen valmisvaatemallisto.

Asiakas
Atelier-malliston erikoisuus on, että tuotteet tehdään aina tilauksesta ja asiakkaan omiin mittoihin sovitettuna. Eihän kukaan ole täydellinen koko 38 tai 40 päästä varpaisiin, selittää Anna Ruohonen. Eikä Ruohosen vaatteisiin sopiakseen tarvitse treenata. "Kun naiset tulevat ovesta sisään ja kertovat vartalonsa ongelmakohdista tai siitä, millaisia laihdutuskuureja tai treenejä he suunnittelevat, niin minä sanon, että on hirveän paljon helpompaa, kun me muokkaamme vaatetta. Ei niin, että ihmisen täytyy muuttua, vaan vaate mukautuu ihmisen mittoihin."

Tällaisessa vaatetuskonseptissa asiakas on todellinen lähtökohta työlle. Kuitenkaan kyse ei ole ompelimon malleista vaan suunnittelijan mallistosta ja tuotteista väreineen ja leikkauksineen. Asiakkaiden mahdollisuudet vaikuttaa vaatteen ulkonäköön ovat rajalliset: hihattomaan mekkoon ei tehdä hihoja, kankaita ei voida vaihtaa vapaasti ja värimaailma on Anna Ruohosen estetiikan mukainen. Konsepti on taloudellinen ja ekologinenkin, kun tuotteita valmistetaan vain kysynnän mukaan ja riskeiltä varaston ja tuotannon suhteen vältytään.

Uudenlainen yritysmuoto
Kaikki tämä tarkoittaa, että Anna Ruohosen asuilla on tietty toimitusaika, vaatetta ei saa heti tangolta mukaan. Media nauroi aluksi ajatukselle, sanoo Ruohonen, sitä pidettiin täysin mahdottomana ja muodin ideologian vastaisena. "On ollut kauhean hauska todeta, että se ei pidä ollenkaan paikkaansa", hän nauraa. "Ihmiset ovat niin tottuneita nykyään, että kaikkea tilataan ja odotetaan, ne vain oppivat ajattelemaan aikataulullisesti toisella tavalla." Tietysti kiireessä tulevia asiakkaitakin pyritään palvelemaan, mahdollisuuksien mukaan.

Anna Ruohonen on kehittänyt brändinsä konseptia vuosien mittaan. Aluksi hänkin toimi perinteisesti: suunnitteli malliston, meni messuille, myi mallit ja hoiti tuotannon. Mutta vähitellen prosessi alkoi mietityttää. Kilpailijoiksi tuli uudenlaisia myymälöitä, tuli verkkokauppa, kilpailu suurten brändien isojen markkinointikoneistojen kanssa kiristyi. Myös asiakkaiden toiveet muuttuivat. Millä pieni brändi voi kilpailla ja menestyä.

Vastaus löytyi juuri koosta. Pienuus on myös joustavuutta ja ketteryyttä. Ja henkilökohtaisempaa, räätälöityä palvelua, kohderyhmän tuntemusta. Asiakkaalle ei myydä standardivaatetta, vaan hän saa aina oikean kokoisen ja värisen asun. Hinta on tietysti korkeampi, mutta vaate tulisikin nähdä investointina, sanoo Anna Ruohonen. "On kuitenkin tärkeää, kuinka paljon vaatetta käytetään, kuinka paljon se kestää... Tietynlainen ajattomuus, sehän on investointi." Ruohosen mielestä on myös nurinkurista, että ostamisesta on tullut tärkeintä. "Ilon pitäisi tulla hienosta tuotteesta!"

Tietenkin tällainen tapa yrittää on haasteellista, ja yritysmuotoa kehitetäänkin jatkuvasti. Kun myynti kohdistuu suoraan kuluttaja-asiakkaisiin, muotiliikkeitä puskurina ei ole. Anna Ruohonen -brändi on edelläkävijä uudenlaisessa muotialan yrittäjyydessä, jossa arvoina edullisen hinnan, massatuotannon ja nopean saatavuuden sijaan ovat kustomointi, ekologisuus ja lähituotanto, ilman, että kuitenkaan on kyse käsityöyrittäjyydestä tai mikroyrityksistä.

Kestävämpää suunnittelua
Räätälöintiin ja tilauksiin perustuva konsepti on ekologisempi, kun tuotteita ei valmisteta varastoon ja varmuuden vuoksi. Ja kun tuotetta joutuu odottamaan, brändiin sitoutuu vahvemmin. Asiakas saa lopulta juuri hänelle tehdyn vaatteen, joka on laadukkaista materiaaleista, kestää käyttöä ja toivottavasti myös miellyttää kauemmin.

Estetiikkaa ei missään tapauksessa pidä unohtaa. Se on ensimmäinen asia, mitä ostaja miettii, sanoo Ruohonen. Mutta valmistustavat ja -paikat ovat tulossa yhä tärkeämmiksi. Vaatetusteollisuuden ongelmat ovat päivänpolttavia ja globaaleja, ja niihin on löydettävä pian ratkaisu. Suunnittelijan vastuu tavaran tuottamisesta on kipeä kysymys ja mahdollisuudet valistaa ja opastaa asiakkaita kestävämpään kulutukseen on hyödynnettävä.

Anna Ruohonen on myös kiinnostunut vaatetusteknologian kehityksestä: kuitujen kierrätyksestä, uusista materiaaleista ja tuotanto- ja jakelutekniikan muutoksista. Muotibisneksen syklien ja koko prosessin pitäisi muuttua, nythän mallistot esitellään puoli vuotta ennen kuin ne tulevat kauppoihin ja niihin ehtii jo kyllästyä, ennen kuin pääsee ostoksille. Uutta halutaan loppumattomiin, vaikka se, mikä on todella uutta ja mikä ennen nähtyä, on vain kuvitteellista, nauraa Ruohonen. Hän luottaa klassikoihinsa, niitä halutaan vuodesta toiseen ja loppuun käytetyn tilalle saa helposti toisen, koska tuote on edelleen mallistossa.

Muodin luomista ja ryhmätyötä
Vaikka Anna Ruohonen ei pidäkään itseään muodinluojana, hän on ehdoton omassa näkemyksessään. Kun visio ja estetiikka ovat löytyneet, niitä toteutetaan johdonmukaisesti. Omaa luovaa prosessiaan hän ei halua analysoida – siinä täytyy säilyä tietty mystiikka. Inspiraatiota hän saa elämästä ympärillään, varsinkin kotikaupungissaan Pariisissa.

"Siinähän se Pariisin huikeus on, että istun katukahvilassa tai metrossa ja voin inspiroitua näkemästäni", hän kuvailee. "Koko se visuaalisuus, jatkuvasti, ja erilaiset ihmiset ja vaatteet... Joskus idea syntyy työmiehen housuista, joskus se on ihminen, joka käyttää vaatetta erilaisella tavalla, ja siitä syntyy visio. Ja joskus se on elokuva tai musiikki tai tunnetila..."

Sitten alkaa suunnittelu. Työ alkaa aina kankaasta – siitä, miten se laskeutuu ja käyttäytyy, mitä sillä voi tehdä. Anna Ruohonen ei niinkään tee luonnoksia tai piirroksia, hän rypyttää kangasta sovitusnuken päälle. Oikeastaan kaikki uudet tuotteet syntyvät tällä lailla, muotoilemalla. Joskus Ruohonen leikkaa ja ompelee prototyypin itse, mutta tavallisesti yrityksen taitavat vaatturit ompelevat tuotteen valmiiksi. Vaattureiden kanssa hiotaan myös teknisiä ratkaisuja. Sovituksissa keskustellaan yhdessä vaihtoehdoista, mutta Ruohosella on aina viimeinen sana. Ja koska työtä on paljon, suunnittelussa on mukana assistentti, jonka kanssa ideoita voi kokeilla, sellainen ajatusten vaihto on hedelmällistä.

Myös jo valmiita, myynnissä olevia tuotteita saatetaan muokata uudelleen – muuttaa materiaalia, yksityiskohtia. Mitä yksinkertaisempi vaate on, sitä vaikeampaa se on ollut suunnitella, sanoo Ruohonen. Sen on oltava täydellinen eikä muotoa voi peitellä millään. Helppoa ei ole myöskään tietää, koska on lopetettava, koska käsissä on täydellinen ratkaisu.

Omien merkkiensä ohella Anna Ruohonen on suunnitellut mm. vaatemallistoja Nansolle, koruja ja asusteita Aarikalle ja kodintekstiilejä Finlaysonille. Ison yrityksen ja vaatetusteollisuuden kanssa työskentelyn hän näkee kiinnostavana: on uutta opittavaa, uudenlaisia mahdollisuuksia. Oman tyylin voi kuitenkin säilyttää, koska sitähän häneltä on toivottu. Toinen mielenkiintoinen alue ovat teatteri- ja tanssiesitysten puvustukset, joita hän on toteuttanut Ranskassa.

Uuden ajan merkit
Tidens tecken, Ajan merkit, on kahden ruotsalaisen muodin tutkijan, Tonie ja Claës Lewenhauptin teos muodin ja muotoilun yhteyksistä 1900-luvulla. Kirjassa verrataan kunkin vuosikymmenen muotia ja esinemuotoilua aikakauden yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin virtauksiin. Anna Ruohosen työ tuo samalla tavalla etsimättä mieleen tämän hetken keskeiset teemat muotoilussa: asiakkaan suunnittelun lähtökohtana, toimivuuden ja käytännöllisyyden, ekologiset ja eettiset seikat.  

Anna Ruohonen on aina pitänyt itseään enemmän muotoilijana, tuotteiden suunnittelijana, kuin muotisuunnittelijana. "Siinä mielessä minä olen Kaj Franckin tai Wirkkalan lapsi, että minulle ovat tärkeitä mittasuhteet ja se, että materiaali ja muoto kohtaavat. Mittasuhteistahan estetiikka syntyy... Minulle onnistuminen on sitä, kun materiaali on parhaimmillaan tuotteessa. Muodon ja materiaalin symbioosia haen hyvin pitkään", hän toteaa. "Ja muoto on minulle tärkeämpi kuin se, onko se muotia."

Intohimo vaatesuunnitteluun on säilynyt, ja uusia kiinnostuksen kohteita löytyy jatkuvasti. Ala on haasteellinen, hän toteaa. "Jotenkin minun mielestäni ei tänään enää riitä, että tekee kivoja vaatteita. Meidän suunnittelijoiden täytyy ajatella tätä alaa toisella tavalla. On paljon muita elementtejä, jotka ovat ratkaisevia... asiakas, ja konsepti, ja se, millaisia ratkaisuja tuodaan nykymaailmaan ja tulevaisuuteen... Tuntuu, että muotimerkki tai brändi täytyy ajatella hirveän paljon laajemmin kuin aikoinaan."

Anna Ruohonen uskoo vahvasti visioonsa. "Päivä päivältä tuntuu, että olen aina vain enemmän oikeassa tässä näkemyksessäni. Tämä on se tulevaisuuden visio, johon meidän on pakko siirtyä."

© Anne Veinola 2017

Kuva: Anna Ruohonen, Black Classics -mallisto, kuva Victor Matussiere