Ajankohtaista
Open navigation Close navigation

Mari Isopahkala ja Iina Vuorivirta


Vuoden nuoret muotoilijat 2013

Kerro, kuka olet ja miten sinusta tuli muotoilija!

Mari: Olen Mari Isopahkala, freelancer-muotoilija ja toimin Helsingissä. Helsinkiin päädyin Taideteollisen korkeakoulun opiskelujeni kautta. Halusin tulla isona kalustesuunnittelijaksi, mutta minusta tulikin tuotemuotoilija.
 
Iina: Olen Iina Vuorivirta. 24 vuotta. Taideteollinen muotoilija. Kotoisin Inkeroisista Kymenlaaksosta. Aloitin opiskeluni Lahden Muotoiluinstituutissa, josta jatkoin Tukholmaan Beckmans College of Designiin. Tällä hetkellä työskentelen maisteriopintojeni parissa Konstfackissa Tukholmassa ja teen siinä ohella näyttelyprojekteja ulkomailla.

Kerro vähän työstäsi!

Mari: Olen freelancer, joten työllistän itse itseni. Toimin mielelläni erilaisten yritysten kanssa. Työni on pääasiassa muodon antoa ja suunnittelua erilaisille tuotteille. Tuote voi olla kova tai pehmeä, skaalassa korusta keittiökalusteisiin ja tilasuunniteluun. Osallistun myös säännöllisesti kansainvälisiin näyttely- ja messutapahtumiin, joissa esittelen uusia tuoteprototyyppejäni löytääkseni niille tuottajia – luodakseni jälleen uusia yrityskontakteja, maailmanlaajuisesti. Kansainvälisyys on erittäin tärkeää, vaikka tärkeimpiä yhteistyökumppaneitani ovatkin suomalaiset yritykset.

Olen aika tarkkaavainen  – niin kuin varmaan kaikki luovien alojen töitä tekevät. Muistiini ja mieleeni jää paljon nähtyä ja koettua. Sieltä ne sitten alitajunnasta, oikeassa yhteydessä ja ajassa, putkahtelevat luonnoskirjoihin ja lopulta kolmiulotteisiin tuotteisiin.
 
Muotoilu on kokonaisuuksien hallintaa – myös paljon muuta, kuin vain piirtämistä ja muodon luomista. Naruja joutuu vetelemään ja siinä sivussa pitää luovuutta freesinä mukana.  En myöskään pidä paniikkikiireestä. Deadline on kuitenkin siunaus.    
 
Iina: Olen skaalaltani hyvin monipuolinen ja uteliaisuus uuden löytämiseen onkin vahvimpia luonteenpiirteitäni. Kuvailisin itseäni tarinankertojana – analyyttisena käsityöläisenä. Tuotteideni kautta haluan tarjota pieniä oivalluksia käyttäjille, tarinoita, joita jokainen voi jatkaa omalla tavallaan, tehdä niistä omia ja sitä kautta luoda aikaan elinikäisen siteen esineen ja käyttäjän välille.
 
Mari: Ja minä teen sitä, mistä tykkään ja mikä inspiroi. Tykkään myös haastaa itseäni. En  halua rajoittaa itseäni ja tekemisiäni mihinkään tiettyyn mittakaavaan/materiaaliin. Ajattelen, että sitä mitä en vielä osaa, opin kyllä. Erilaisia mahdollisuuksia tulee eteen päivittäin. Ne pitää vain nähdä ja niihin tulee tarttua. Joskus vaisto vie vain eteenpäin. Löydän yhtäkkiä itseni erilaisista tilanteista ja projekteista. Esimerkiksi korumaailman ovet minulle avasi kilpailuun osallistuminen. Lasimuotoiluun vaihto-oppilasperiodini Tsekin tasavallassa...

Mistä saat inspiraatiosi tai ideasi?

Iina: Minua inspiroivat banaalit asiat. Yksinkertaiset arkipäivän tapahtumat, ilmiöt ja oivallukset. Prosessin/tekemisen/valmistuksen kauneus. Raakamateriaalit! Tyhjyys ja hiljaisuus. Ajoittainen yksin oleminen ja pysähtyminen.

Mikä on vaikeaa työssäsi

Mari: Olen itse omien töideni pahin kriitikko. Kun olen itse tyytyväinen, aika moni juttu on kohdallaan. Koen myös onnistuneeni, jos tilaaja on tyytyväinen. Aito hymy ja reaktio myös kertovat, että jokin on saattanut osua paikalleen.
 
Iina: Työssäni on vaikeaa päätösten tekeminen. On mahtavaa saada ajan kanssa tutkia materiaaleja, etsiä inspiraatiota epätodennäköisimmistäkin paikoista, tehdä kokeiluja ja antaa pienimmillekin ideoille aikaa, vapaasti miettimättä, mihin se kaikki voi johtaa. Mutta koska työ täytyy tehdä valmiiksi, usein muiden sanelemassa ajassa, on usein pakko vain valikoida, raa'asti yliviivata massoittain ideoita ja sulkea polkuja, vaikka olisikin tunne siitä, että ne saattaisivat johtaa jonnekin.

Milloin tunnet onnistuneesi?

Mari: Minulle onnistunut tuote on kaunis ja sopusuhtainen, siinä muoto, materiaali ja käytettävyys ovat tasapainossa. Ympäristöystävällisyys ja funktionaalisuus ovat minulle tuotemuotoilijana itsestään selvyys.
 
Iina: Onnistumisen hetkiä on usein! Hyvinkin mitättömiltä tuntuvat asiat tuovat vahvistuksen siitä, että tästähän tulee vielä jotain. Kellonajasta riippumatta päätän aina päivän siivoamalla ja järjestämällä työpisteeni. Siinä samalla on aina hyvä käydä läpi onnistumiset ja asiat, joita seuraavana päivänä vie askeleen eteenpäin. Vaikka päivä olisi ollut millainen tahansa, sen pienen hetken jälkeen on aina mahtava into jatkaa.

Mikä on tärkeää tuotteessa?
 
Iina: Tuotteessa on tärkeää pitkä-ikäisyys. Ajattomuus, laatu, jokapäiväisen käytön ilo.
 
Mikä on suuri haaveesi muotoilussa?
 
Mari: Suuri haaveeni muotoilussa on, että laatu korvaa määrän ja kaunista osataan arvostaa. Toivoisin ihmisten oppivan käyttämään enemmän harkintakykyä tuotteiden hankinnassa. Massakuluttaminen on epäeettistä, eikä suunnittelijan työtehtävänä ole minun juttuni.
 
Iina: Haluan jatkaa ahkerasti kansainvälisellä uralla. Oppia ja inspiroitua, vaihtaa tietoa ja taitoa muiden tekijöiden kanssa ympäri maailmaa. Valmistumisen jälkeen haluan kasata pienen joukon inspiroivia luovan alan ihmisiä ympärilleni ja perustaa yhteisen työskentelykommuunin. Suomeen!

Millaista on olla nuori muotoilija 2000-luvulla?
 
Mari: Tässä ajassa on paljon mahdollisuuksia. Voi tehdä hyvin erilaisia töitä, jos vain haluaa ja on sinnikkyyttä. Alalla on kuitenkin paljon osaajia ja kilpailu on kovaa. Uskon kuitenkin, että kun oma juttu löytyy, se voi toimia ja tuo lisää töitä. Trendikkyys ja nopeiden tyyliaaltojen seuraaminen häiritsevät minua. Tässä ajassa suunnittelutyö on myös hyvin nopeatempoista. En usko, että se välttämättä luo hyvää muotoilua pitkällä tähtäimellä. Toivon, että minun töissäni voi nähdä puolestaan rauhaa ja tarkkaan harkittuja nyansseja. Laatua ja yksilöllisyyttä. Vaikutteita on ehkä vanhoista työstötavoista ja materiaalien työstöstä.
 
Iina: Suuri kunnioitus perinteisiä kädentaitoja kohtaan on aina läsnä työskentelyssäni.
 
Millaisen haluaisit muotoilijan ammatin olevan tulevaisuudessa?

Mari: Toivoisin muotoilijan ammatin olevan sielullista. Sellaista, jossa tuotesuunnitteluprosessissa tiimissä annettaisiin yhä enemmän yhtäaikaisesti ja tasaväkisesti aikaa ja energiaa aina sen parhaimman tuotteen synnyttämiseen. Kiireettä ja ymmärtäen. Muotoilu vaatii aina vision, periksiantamattomuutta, rajojen rikkomista ja rohkeutta saada koko setti pakettiin. Vain rohkeudella voi muotoilua viedä uusiin ulottuvuuksiin.   
 
Iina: Muotoilijan työssä on iso osa ongelmanratkontaa, luulisin, että tulevaisuuden muotoilijoilla on vain suurempia ongelmia ratkottavana.

Mikä innostaa juuri nyt?

Mari: Minulla on aina montaa rautaa tulessa. Innostun, kun saan vaihtaa materiaalia ja skaalaa. Erityisen innostunut olen juuri tämänhetkisestä työpaketistani – kokonaisuudesta. On hienoa tehdä juuri nyt töitä!
 
Iina: Niin monet asiat innostavat juuri nyt! Kevät ja kalastuskauden alku! Milanon onnistuneen projektin jälkimainingit. Kohta koittava näyttelymatka New Yorkiin ja tietysti tuleva näyttelykesä Design Forumissa. Materiaaleista innostavat messinki ja kupari. Marmori ja jesmoniitti. Optiset illuusiot, kapillaari-ilmiö ja painottomuus – ja niiden vangitseminen arkisiin asioihin ja esineisiin.

Entä mitä seuraavaksi?

Mari: Mitä seuraavaksi? Katsotaan, mitä alitajunta heittää paperille ja kuka sitä minulta seuraavaksi pyytää. Kyllä se polku siitä löytyy...
 
Iina: Maisteriopiskeluni Konstfackissa ovat puolessa välissä ja keramiikan parissa kuluvan kesän tauon jälkeen palaan takaisin Tukholmaan 24/7 -työskentelyrutiinini pariin. Syksyllä odottaa näyttäytyminen Lontoon, Taiwanin ja Pekingin muotoiluviikoilla. Sitä ennen haluan kuitenkin pysähtyä hetkeksi kotiseudulla: kalastaa mökillä ja vaeltaa metsässä.
 
(AV 9.4.2013)