Ajankohtaista
Open navigation Close navigation

Reeta Ek

Vuoden nuori muotoilija 2017

Reeta Ek, sinut on valittu 2017 Vuoden nuoreksi muotoilijaksi. Kuka olet ja miten sinusta tuli muotoilija?
Olen Reeta Ek, 37-vuotias tekstiili- ja pintasuunnittelija / muotoilija. Asun Helsingissä, Lauttasaaressa, mieheni ja kahden poikani kanssa.

Olen aiemmalta koulutukseltani kuvataiteilija. Jossain vaiheessa kiinnostuin vanhoista tapeteista ja kankaiden kuvioinneista ja tutkin niitä maalauksissani. Jatkuvan pinnan rakentaminen kiehtoi minua valtavasti ja tajusin, että tekstiilisuunnittelu voisi olla minun juttuni. Olin ensin vuoden EVTEKissä (nykyinen Metropolia AMK), kunnes hain Taideteolliseen korkeakouluun ja pääsin sisään. Vuosi oli 2006. Olin innoissani, kun sain vihdoin työkaluja niihin asioihin, joita olin aiemmin tutkinut ja opetellut itse. Saatoin myös yhdistää taiteelliseen työhön suunnittelun, jonka järjestelmällisestä puolesta pidin ja joka sopi minulle.

Kerro vähän työstäsi!
Teen sekä tekstiilisuunnittelua että graafista suunnittelua ja minulla on oma yritys. Minun kohdallani tekstiilisuunnittelijan työ on lähinnä pintasuunnittelua eli kuvioiden luomista ja jatkuvan pinnan rakentamista. Työskentelyn kulku on yleensä se, että teen ensin luonnoksia joko annetun aiheen perusteella tai vapaasti. Jos luonnoksista valitaan joku jatkoon, mietitään asiakkaan kanssa yhdessä kuvion skaala, eli minkä kokoisena kuvio toistuu lopullisessa muodossaan esimerkiksi vaatetuskankaana. Tämän jälkeen työstän luonnoksesta oikeassa koossa toimivan raportin eli rakennan kuvion toistuvaksi.

Teen luonnosmateriaalin aina käsin: piirtäen, maalaten ja erilaisia tekniikoita kokeillen. Lopullinen muoto työlle on kuitenkin annettava tietokoneella, koska kuosi pitää lähettää eteenpäin painotalolle tai kutomolle valmiina tiedostona. Jos luonnosteluvaiheessa pitää olla luova ja säännöistä vapaa, tarvitaan raportin rakentamisessa tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Parhaaseen lopputulokseen ei kuitenkaan päästä hiomalla kaikkia yksityiskohtia virheettömiksi, sillä silloin katoaa se joku vapaus, joka luonnoksissa on tallennettuna. Mielestäni vaikeinta mutta samalla myös mielenkiintoisinta onkin usein juuri tämä vaihe; miten säilyttää sama rentous ja oikeanlainen suunnitelmattomuus samalla kun rakentaa palapeliä, jossa jokaiselle palalle on oma paikkansa. Koska alkuperäiset luonnokseni ovat kooltaan pieniä, yleensä kokoa A4 tai pienempiä, yritän usein tehdä alkuluonnoksen uudelleen, isommaksi pinnaksi tai paremmin. Hyvin usein joudun myös monen päivän työn jälkeen palaamaan siihen ihan alkuperäiseen, koska siinä oli se jokin, mikä on kiinnostavaa.

Mistä saat inspiraatiosi tai ideasi ja mistä löydät hienot värisi?
Inspiraatio on usein sellainen asioiden summa, kun alitajunta työstää nähtyjä ja kuultuja asioita: värejä, muotoja, tunnelmia, pintoja... Sitten, olosuhteiden ollessa sopivat, sieltä alkaa pulpahdella pintaan jotain, joka kiinnostaa ja ohjaa tutkimaan tarkemmin. Inspiraation luo voi – ja jos tätä työkseen tekee, pitää – myös tietoisesti oppia hakeutumaan. Tutkin maisterin työssäni juuri luovaa prosessia ja omaa tapaani ideoida ja tehdä luonnoksia. Tämän vuoden kestävän projektin aikana saivat alkunsa myös ne luonnokset, työt, joita sittemmin olen tehnyt taideprinteiksi ja joista moni voi kädenjälkeni tunnistaa.

Haastavinta suunnittelijan työssä on aika, koska sitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Oman työn ajoittaminen asiakkaan aikatauluihin voi olla vaikeaa. Onneksi ajan myötä oppii tuntemaan omaa työskentelyään paremmin ja uskaltaa luottaa siihen, että saa lopulta asiat tehtyä. Luova prosessi on kuitenkin käynnissä kaiken aikaa ja myös ne hetket, jolloin ei ns. tee mitään, tai tekeekin jotain ihan muuta, ovat ehdottoman tarpeen. Itselleni tärkeintä on saada tehdä työtä rennolla ja hyvällä fiiliksellä. Vaikka luovuus on myös tuskaa, sen perusvireen tulisi lähteä vapaudesta, ilosta ja luottamuksesta.

Mistä löydän värini? Värit syntyvät varmasti samalla lailla, alitajunnasta. Sitä näkee erilaisia yhdistelmiä ympärillään ja painaa niitä mieleensä tai ottaa valokuvan muistilapuksi. Kun värit merkitsevät, visuaalinen ihminen rekisteröi niitä ja niiden suhteita automaattisesti. Tekstiilisuunnittelussa suunnittelija ei toki yksin valitse kuosiensa värejä, vaan niihin vaikuttaa koko malliston värikartta. Sillä, minkä värisinä luonnoksensa esittää, on kuitenkin erittäin suuri merkitys.

Olimme porukalla Milanon Design Weekillä toissa keväänä ja minulta oli siellä esillä muutama iso taideprintti. Ihmiset kiinnittivät paljon huomiota niiden väreihin ja mm. joku ihminen Volkswagenilta kehotti ottamaan yhteyttä, jos värisuunnittelu kiinnostaisi. Se oli yllättävää.

Onko sinulla esikuvaa suunnittelijan työssäsi?
Minulla ei ole koskaan ollut varsinaisia esikuvia tai idoleita. Toki ihailen monien tyyliä ja kädenjälkeä, mutta ehkä vielä enemmän minulle on ollut merkityksellistä kohdata ihmisiä, jotka ovat kannustaneet ja omalla positiivisella asenteellaan vaikuttaneet minuun ja työhöni. Suunnittelijalle tärkeitä esikuvia ovat toiset kollegat. Luova työ on niin monisäikeistä ja yksinäistäkin, että vertaistuki ja ajatusten peilailu ovat äärettömän tärkeitä.

Mitä luova työ ja suunnittelutyö antavat sinulle?
Jos luovalla työllä tarkoitetaan “vapaampaa ja taiteellisempaa” työtä ja suunnittelutyöllä enemmän sääntöjen sanelemaa työtä, niin yhdessä ne muodostavat minulle hyvän parin. Tarvitsen ehdottomasti vapaan tekemisen vastapainoksi jotain, jossa on selkeä työnanto, alku ja loppu. Tekstiilisuunnittelussa pidän juuri siitä, että luonnosteluvaiheen – jossa pyrin mahdollisimman rentoon tekemiseen ja olemiseen – jälkeen tulee toinen vaihe, jossa järjestelmällinen puoleni pääsee töihin.

Luovuuttahan on jokaisessa ihmisessä ja työssä. Mutta se, miten luovuus vaikka nyt muotoilun alalla nähdään, niin se on elämäntapa. Siitä ei voi jäädä lomalle, eikä kukaan toinen voi tehdä juuri sinun työtäsi, jos sairastut. Se on jatkuvaa tutkimista ja havainnointia ja aikuisten elämässä siihen liittyy myös paineita siitä, että sillä pitäisi tulla toimeen :)

Mikä on tärkeintä työssäsi?
Minulle tärkeää on saada tehdä kuvioita ja pintoja. Sanon, että se on tärkeintä, koska se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Aika harva tekstiilisuunnittelija pystyy elättämään itsensä edes puoliksi kuoseja tekemällä. Tärkeää on myös olla freelancer, jolla on vapaus valita työnsä ja mahdollisuus työskennellä monen kanssa. Lopuksi tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee.

Milloin tunnet onnistuneesi?
Onnistumisen tunne on ehkä sellainen, jonka oppii ajan myötä tunnistamaan. Siis se, että esimerkiksi joku kuosi on onnistunut tai onko jossain luonnoksessa tai ideassa potentiaalia. Niitä miettii ja niihin palaa uudestaan ja niihin on tyytyväinen myös pitkän ajan jälkeen.

Onnistuminen on myös yhteistyön tulosta, koska esimerkiksi vaatteessa lopputulos on monen asian summa. Vaatekuosi herää eloon vasta ihmisen päällä ja silloin kyllä kokee onnistuneensa, kun näkee oman kuosinsa jollain vastaantulijalla. Se on aina yhtä häkellyttävää, tuntuu, kuin katsoisi tilannetta hidastetusti jostain ulkopuolelta ja miettii, pitäisikö sanoa jollekin jotain.

Millainen on unelma-asiakas?
Sellainen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen, joka luottaa suunnittelijaan, jolla on järkevä aikataulu ja joka maksaa hyvän korvauksen :)

Mikä on suuri haaveesi muotoilussa?
En osaa ehkä tässä ääneen sanoa, mikä on suurin haaveeni, mutta toivon, että pystyn tekemään tätä työtä pitkään ja haastamaan itseäni siinä. Toivon, että voin tulevaisuudessa tehdä mielenkiintoisia työprojekteja, matkustaa ja tehdä töitä myös ulkomailla. Haaveilen myös siitä, mistä varmaan jokainen tekijä, että voisin keskittyä enemmän itse tekemiseen ja joku toinen huolehtisi käytännön asioista ja rahapuolesta.

Voitko irrotella työssäsi? Miten?
Voin, joka kerta, kun luonnostelen ja suunnittelen. Miten? Kokeilemalla ja olemalla liikaa ajattelematta.

Mitä tekisit, jos et olisi suunnittelija?
Olen ehdottomasti tekijä, tarvitsen jotain konkreettista tehtävää käsilleni. Lapsena halusin kuulemma siivoojaksi. Vaikka siivous on lapsiperheessä vähän liiankin usein toistuvaa puuhaa, se kuvastaa hyvin sitä prosessia, mistä nautin. Epäjärjestyksestä syntyy järjestys ja koko hommalla on alku ja loppu. Ainakin hetkellinen.

Mikä innostaa juuri nyt?
Juuri nyt innostaa se, mitä Vuoden nuori muotoilija -nimitys tuo tullessaan! Innostaa myös kesä ja rennot puuhailut poikien kanssa. Mattojen pesu ja mustikoiden poiminta. Töitä on tullut pitkään paiskittua niin paljon, että luova prosessi on ehdottomasti joutilaisuuden tarpeessa.

Mihin ryhdyt seuraavaksi?
Yritän saada eri puolille luvatut työt kunnialla purkkiin, pitää vähän lomaa ja miettiä sitten, mitä seuraavaksi.

Henkilökuva: Lina Jelanski / Duotone