Runar Engblom (1908-1965)
huonekalusuunnittelija
Runar Engblom opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulun huonekalupiirustusosastolla 1925-1929. Valmistuttuaan huonekalupiirtäjäksi hän opiskeli pianonsoittoa Helsingin konservatoriossa professori Ernst Lingon johdolla. Ystävät ovat kertoneet, että hän olisi yhtä hyvin voinut valita pianistin uran. Tai hän olisi voinut ryhtyä taidemaalariksi, sillä hän jatkoi vielä opintojaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1933-1935. Hän halusi kuitenkin huonekalusuunnittelijaksi ja hänen huonekalunsa olivat enimmäkseen tilaustyönä tehtyjä uniikkihuonekaluja. 1930-luvulle hän kuitenkin toimi Asko Oy:n freelancer-suunnittelijana ja Oy Boman Oy:lle hän teki joitakin malleja. Heti sodan jälkeen hän suunnitteli huonekaluja myös tukholmalaiselle Svenska Hantverksföreningenille.
Runar Engblomilla oli suuri merkitys tulevien muotoilijapolvien kasvattajana ja opettajana. On sanottu, että hän vainusi lahjakkuudet ja kannusti heitä opinnoissa. Oppilailtaan hän sai lempinimen ”Skåpe”. Hän toimi Taideteollisuuskeskuskoulun (vuodesta 1949 Taideteollinen Oppilaitos) sommittelun, ornamentti- ja vapaan käden piirustuksen tuntiopettajana 1935-1951 sekä sommittelupiirustuksen lehtorina 1951-1964. Huonekalusuunnittelua hän opetti Teknillisessä korkeakoulussa 1947-1950.
Julkisten tilojen sisustukset olivat näkyvä osa Engblomin tuotantoa. Helsingin yliopiston uuteen hallintorakennukseen hän suunnitteli kanslerinhuoneen, kansliaosaston ja ylioppilaskahvilan huonekalut vuonna 1937 ja Helsingin yliopiston Metsätalon kirjaston sisustuksen vuonna 1939. Helsinkiläisen ravintola Tullinpuomin sisustus on vuodelta 1941 ja 1940-luvulla Engblom suunnitteli huonekaluja HOK:n suurravintolaan ja ravintola Vaakunaan. Helsingin Pääpostitalo valmistui vuonna 1938 ja Engblom oli yksi sen sisustajista. Myös muutamat yritysten pääkonttorit, pankit ja kirjastot saivat hänen yksilölliset huonekalunsa.
1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa Engblom suunnitteli lasiesineitä Riihimäen, Karhulan ja Kumelan lasitehtaille. Hänen suunnittelemistaan hopeatöistä kuuluisin on Lapuan hiippakunnan piispansauva vuodelta 1956, mutta hän suunnitteli kirkkohopeita ainakin Liljendalin seurakunnalle ja kirkkotekstiilejä Muhoksen, Korpilahden, Rymättylän ja Varpaisjärven seurakunnille. Vuonna 1929 Suomen Taideteollisuusyhdistyksen vuosiarpajaisten päävoittona oli Engblomin piirtämä ja Taito Oy:n valmistama hopeinen kahvikalusto. Hän piirsi myös joitakin tekstiilien, mm. ryijyjen, malleja eri tarkoituksia varten.
Runar Engblomin työt olivat mukana lukuisissa taideteollisuusnäyttelyissä kotimaassa ja maailmalla. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 hän sai hopeamitalin ja kunniamaininnan. Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin vuonna 1958.
Runar Engblom jäi sairaseläkkeelle Taideteollisen Oppilaitoksen lehtorin virasta vuonna 1964 ja kuoli syyskuussa 1965. Amos Andersonin taidemuseo ja Suomen Taideteollisuusyhdistys järjestivät hänen muistonäyttelynsä loppuvuodesta 1967. Muistonäyttelyn yhteydessä ilmestyneessä julkaisussa sisustusarkkitehti Olof Ottelin muistelee ystäväänsä: ”Runar Engblom kuului niihin ihmisiin, joille taide oli kultti, uskonto. Hän ehti tulla miltei legendaariseksi Taideteollisen Oppilaitoksen opettajana. --- Vain harvat saivat kosketuksen oppilaisiinsa niin kuin hän, ja harvat ovat ne opettajat, jotka hänen laillaan ovat seuranneet oppilaittensa kehitystä koulunkäynnin jälkeen.”
Auli Suortti-Vuorio
Lähteet:
Runar Engblom. Muistonäyttely Amos Andersonin taidemuseossa 22.11.-10.12.1967. Minnesutställning i Amos Andersons konstmuseum 22.11.-10.12.1967. Layout: Erik Bruun. Näyttelyluettelo.
Ateneum Maskerad. Taideteollisuuden muotoja ja murroksia. Toim. Pia Strandman. Taideteollinen korkeakoulu. Helsinki 1999.
Huovio, Ilkka, Invitation from the Future. Treatise of the Roots of the School of Arts and Crafts and its Development into a University Level School 1871-1973. Acta Universitatis Tamperensis 1998.
Kuvat:
Ruokasalin kalusto, 1944
Tämä ruokasalin kalusto oli päävoitto Suomen Taideteollisuusyhdistyksen arpajaisissa vuonna 1944. Materiaali on lainekoivua ja valmistaja Vallilan Puusepäntehdas Oy. Kuva Designmuseo
Runar Engblomin muistonäyttely, 1967
Muistonäyttelyn järjestivät yhdessä Suomen Taideteollisuusyhdistys ja Amos Andersonin taidemuseo 22.11.-10.12.1967 Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä. Kuvan kaluston omisti laulajatar Sylvelin Långholm, joka oli Runar Engblomin läheinen ystävä. Kaluston valmisti Invalidisäätiö. Kuva Designmuseo
Lapuan hiippakunnan piispansauva, 1956
Lapuan hiippakunnan piispansauva on tunnetuin esimerkki Runar Engblomin suunnittelemasta kirkollisesta esineistöstä. Se on valmistunut vuonna 1956. Sauva on kolmiosainen ja sen päämateriaali on mustaa ebenholzia ja hopeaa. Kahvan ja sauvan liittymäkohdassa on nelikulmainen koristeosa, jossa on kullasta pakotetut symboliset kohokuvat eli Kristus-monogrammi, Jumalan läsnäoloa kuvaava palava pensas, Pohjankyrön vanhan kirkon pääty ja Lapuan seurakunnan vanha sinetti. Koristeosaan ja kahvan keskustaan kuuluvaan ristiin on upotettu Kuortaneen savutopaaseja. Kulta ja hopea ovat peräisin Outokummusta. Kuva Designmuseo
