Signe Hammarsten-Jansson (1881-1970)
piirtäjä, kuvittaja, pilapiirtäjä
Signe Hammarsten oli ruotsalaisen hovisaarnaajan tytär, joka halusi kirurgiksi, mutta päätyi opiskelemaan Tukholman taideteolliseen kouluun ja opiskeli taidetta myös eri puolilla Eurooppaa. Hän olisi itse asiassa halunnut kuvanveistäjäksi, mutta tyytyi Ruotsissa piirustuksenopettajan työhön.
Opintomatkalla Pariisissa vuonna 1910 hän tapasi suomalaisen kuvanveistäjän Viktor Janssonin ja kolme vuotta myöhemmin he menivät naimisiin ja asettuivat asumaan Helsingin Katajanokalle. Signe Hammarsten Jansson joutui sopeutumaan uuteen kotimaahan ja uuteen elämään Helsingin ruotsinkielisissä taiteilijapiireissä. Suomen kieltä hän ei koskaan oppinut kunnolla, mutta Helsingissä pärjäsi ruotsillakin. Tytär Tove syntyi 1914 ja myöhemmin kaksi poikaa Lars ja Per Olov. Taiteilijan vaimona Signe otti heti avioliiton alussa vastuun perheestä. Ahkerana piirtäjänä hän antoi Tovelle työnteon mallin ja edusti lapsille aineellista turvallisuutta ja kodikkuutta; isä Viktor puolestaan taidetta ja seikkailuja.
Perheenäidin tehtävien ohessa Signe halusi hyödyntää erinomaista piirustustaitoaan ja pian hänen piirroksiaan ja karikatyyrejään alkoi näkyä Hufvudstadsbladetissa, Luciferissä ja muissa ruotsinkielisissä lehdissä. Ham-signeerauksesta tuli tunnettu ja arvostettu. Taiteilijaperheen taloudellisen tilanteen parantamiseksi Signe-äiti hankki vuonna 1924 vakinaisen työpaikan Suomen Pankin Setelipainon piirtämöstä ja työskenteli siellä yhteensä 28 vuotta.
Hän suunnitteli aluksi seteleitä ja obligaatioita. Ensimmäinen hänen piirtämänsä erikoismerkki oli Turun kaupungin 700-vuotisjuhlapostimerkki vuodelta 1929. Se aloitti uuden vaiheen postimerkkien julkaisupolitiikassa, kun vaakuna-aiheen rinnalla ruvettiin julkaisemaan kuva-aiheisia avustus- ja muistopostimerkkejä. Signe Hammarsten Janssonin uransa aikana piirtämät 173 postimerkkiä tekivät hänestä maamme tuotteliaimman postimerkkitaiteilijan merkkien yhteisen painosmäärän noustessa peräti 6 miljardiin kappaleeseen.
Signe Hammarsten Janssonin tyyli oli realistinen ja funktionalistinen toisin kuin esikuvansa ja oppi-isänsä Eric O. W. Ehrströmin, joka suosi koristeellisempia ja romanttisempia aiheita. Hammarsten Janssonin aikana painotekniikka kehittyi kovasti ja merkeistä tuli entistä korkealaatuisempia. Uuden tekniikan lisäksi hänellä oli apunaan myös ammattitaitoinen henkilökunta.
Suomen Punaiselle Ristille Hammarsten Jansson piirsi lähes kaikki merkit vuosina 1934-1958. Suosittuja aiheita olivat merkkihenkilöt ja historialliset tapahtumat. Joskus taiteilijan ehdottamat postimerkkien aiheet olivat aikaansa edellä tai jopa liian rohkeita. Vänrikki Stoolin tarinat ei kelvannut Punaisen Ristin merkkiin heti sodan jälkeen vuonna 1945, vaan se uskallettiin julkaista vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Pietarsaaren kaupungin 300-vuotisjuhlamerkkiin oli piirretty Ebba Brahe, Jacob de la Gardien leski, mutta hänen kuvansa päätyi lopulta kirjeensulkijamerkkiin. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykselle Signe Hammarsten Jansson piirsi eläin- ja kasviaiheisia postimerkkejä vuosina 1946-1962. Helsingin satamaa kuvaava merkki oli käytössä vuodesta 1942 alkaen yli 40 vuotta. Muistopostimerkkejä, joissa oli usein realistiset henkilö- ja maisema-aiheet, Hammarsten Jansson suunnitteli noin 50 erilaista. Hän jäi Suomen Pankin Setelipainosta eläkkeelle vähän ennen 70-vuotispäiväänsä, mutta jatkoi edelleen postimerkkisuunnittelua aina vuoteen 1962 saakka.
Signe Hammarsten Jansson oli myös erittäin taitava karikatyristi ja pilapiirtäjä. Suomessa hän aloittikin uransa vuoden 1916 tienoilla juuri karikatyyrien tekijänä. Hän piirsi mm. ruotsinkielisiin pilalehtiin Fyreniin ja Luciferiin. Jouluksi 1916 ilmestyneessä Luciferissä oli jo 2/3 piirroksista hänen käsialaansa. Hänen piirtämänsä karikatyyrit olivat herkullisen oivaltavia ja hyvin kohteensa näköisiä, mutta eivät koskaan loukkaavia. Kuitenkin tärkein foorumi pilapiirroksille ja karikatyyreille oli vuonna 1923 perustettu pilalehti Garm, johon Ham piirsi koko lehden olemassaolon ajan eli vuoteen 1953 asti kansikuvia, vinjettejä, kuvituksia ja karikatyyrejä. Hän on suunnitellut myös lehden tunnuksen, mytologisen Garm-koiran.
Kirjojen kannet ja kuvitukset kuuluivat myös ahkeran piirtäjän työsarkaan. Hän oli jo Ruotsissa tehnyt jonkin verran kuvituksia ja aloitti Suomessa kansikuvien tekemisen vuonna 1918. Tilauksia tuli paljon, mutta kuvitustyöstä maksettiin huonosti. Se tiesi Signelle entistä pitempiä työpäiviä. Aamupäivisin hän työskenteli setelipainossa ja teki kuvitustyötä kotona iltapäivisin ja iltaisin. Hän suunnitteli n. 250-300 kirjankantta pääasiassa ruotsinkielisiin teoksiin. Hänen erikoisosaamiseensa kuului, ettei hän tyytynyt painotalojen tavallisiin kirjasimiin, vaan piirsi itse omat kirjaimensa. Åke Gulin, joka erityisesti arvosti Hammarsten Janssonin kirjataidetta, on sanonut, että ”käyttämällä ilmaisukeinona kirjaimia voidaan saada aikaan täydellinen taiteellinen tasapaino”.
Vanhana Signe Hammarsten-Jansson kuvaili elämäänsä Spoon River -antologian tyyliin:
Minä olin papintytär
suffragetti
opettaja
partionjohtaja
kiinnostunut
sairaanhoidosta
kirjoista ja ratsastuksesta
uskonnollinen idealisti
rakastin taiteilijaa
lähdin hänen mukaansa
koin 4 sotaa.
työskentelin ankarasti
elämän lihapullien eteen.
synnytin 3 ihanaa
fantastista lasta
niin että oikeastaan
tämä ei ole ollut
hullumpaa.
Ham
Äiti oli Tove Janssonille hyvin tärkeä ihminen ja hänestä tuli luonnostaan muumimamman esikuva. Muumipapassa taas voidaan huomata Viktor-isän piirteitä: ailahtelevaisuutta, boheemisuutta ja seikkailunhalua. Muumilaakso puolestaan sijoittunee perheen kesäpaikan Pellingin saariston maisemiin.
Auli Suortti-Vuorio
Lähteet:
Piirtäjä – Tecknaren Signe Hammarsten Jansson 1882-1982. Näyttelyluettelo. Posti- ja telemuseo 1982.
Jansson, Tove, Kesäkirja. WSOY. 1973.
Jansson, Tove, Kuvanveistäjän tytär. WSOY. Helsinki 1968.
Kruskopf, Erik, Boken om Ham. Tecknaren Signe Hammarsten Jansson. Schildt. Esbo 1994.
Kruskopf, Erik, Kuvataiteilija Tove Jansson. WSOY. Porvoo 1992.
150 tarinaa. Suomalainen postimerkki 150 vuotta / 150 små berättelser. Det finska frimärket 150 år / 150 Stories. 150 Years of Finnish Stamps. Suomen Posti Oyj / Postimuseo 2006.
Toven matkassa. Muistoja Tove Janssonista. Toim. Helen Svensson. WSOY. Juva 2004.
Kuvat:
Postimerkki 1
Postimerkki 2
