Tapio Wirkkala (1915-1985)


taiteilija, muotoilija, akateemikko

Tapio Wirkkala valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun veisto-osastolta koristeveistäjäksi vuonna 1936. Uransa alussa hän toimi myös mainospiirtäjänä. Vuonna 1946 hän voitti Iittalan lasitehtaan suunnittelukilpailun taidelasisarjan ja samalla hänet kiinnitettiin tehtaan palvelukseen. Seuraavana vuonna hän voitti Suomen Pankin uusien seteleiden suunnittelukilpailun. Tapio Wirkkala tunnetaankin hyvin monipuolisena taiteilijana: lasin, puun, posliinin, metallin ja muovin muotoilijana sekä näyttelyarkkitehtina ja graafisena suunnittelijana.

Wirkkala toimi Iittalan lasitehtaan muotoilijana ja taiteellisena johtajana. 60-luvun puolivälistä lähtien hän suunnitteli lasia myös Veninin tehtaalle Italiassa ja posliinia Rosenthalille Saksassa. Hänen työnsä painopiste oli kuitenkin kotimaassa ja hän suunnitteli käyttöesineitä mm. Ahlström Oy:lle, Airam Oy:lle, Kultakeskus Oy:lle ja Lapin Puukolle. Vuosina 1951-54 hän oli Taideteollisen Oppilaitoksen taiteellinen johtaja sekä opettaja. Hän oli myös useiden taideteollisuusnäyttelyiden näyttelyarkkitehti, mm. Milanon IX triennaalissa 1951 hänen suunnittelemansa Suomen osasto palkittiin Grand Prix'llä. Hän suunnitteli myös Suomen lasiteollisuuden 275-vuotisnäyttelyn v. 1956, Ornamon 50-vuotisjuhlanäyttelyn 1961 ja Suomen Käsityön Ystävien 100-vuotisnäyttelyn 1979. Suuri työ oli Suomen lasimuseon tilojen suunnittelu 1981.

Tapio Wirkkala on itse kertonut työskentelytavastaan seuraavaa: ”Toimin intuition, välittömän tajuamisen perusteella… Esineen muotoilu on piirtämistä ja korjailua. Useiden erilaisten mallien tekemistä ja taas korjailua, ja taas piirtämistä. Luonnoksia voi kertyä satoja kappaleita. Eikä tämä kaikki työ edes johda tulokseen…Jos esineen suunnittelussa näkyy hien jälki, se on epäonnistunut. Työ ei saa näkyä valmiissa esineessä.” (Uusi Suomi 22.3.1981). Wirkkala sai usein inspiraationsa luonnosta. Hänen työnsä peruspilareita olivat laaja-alaisuus ja käsillä tekemisen taito. Häntä on verrattu entisaikojen käsityömestareihin. Hän piirsi paljon, mutta halusi myös itse perehtyä esineen tekemisen eri työvaiheisiin mm. lasinpuhaltamiseen.

Wirkkala sai lukuisia palkintoja. Milanon triennaalissa 1951 ja 1954 hän sai kolme Grand Prix -palkintoa ja 1960 yhden sekä näiden lisäksi muita palkintoja. Vuonna 1951 hän sai Lunning -palkinnon ja amerikkalainen House Beautiful -lehti valitsi hänen vaneriveistoksensa maailman kauneimmaksi esineeksi (The Most Beautiful Object of the Year). Faenzan ja Vicenzan kansainvälisessä keramiikkakilpailussa hän sai lukuisia palkintoja 1960-70 -luvuilla. Vuonna 1980 hänelle myönnettiin Tukholmassa Prins Eugen -mitali ja Royal College of Art Lontoossa myönsi hänelle kunniatohtorin arvon 1971. Pro Finlandia -mitalin hän sai 1957 ja akateemikon arvonimen 1972.

Hänen töitään on ollut esillä kymmenissä suomalaisen taideteollisuuden näyttelyissä ympäri maailmaa ja hän piti useita yksityisnäyttelyjä. Hänen elämäntyötään on esitelty laajoissa kiertonäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Suomen Taideteollisuusyhdistyksen järjestämä näyttely kiersi vuosina 1981-85 ja Designmuseon näyttely aloitti kierroksensa v. 2000.

Auli Suortti-Vuorio


Lähteet:

Tapio Wirkkala. Ed. by Juhani Pallasmaa. Text by Pekka Suhonen. The Finnish Society of Crafts and Design. Helsinki 1981.
Tapio Wirkkala. Exposiciòn del diseno finlandès. Näyttelyluettelo Mexico Cityn näyttelyyn 1982.
Tapio Wirkkala. Musée des Arts Décoratitifs Paris. Näyttelyluettelo.
Tapio Wirkkala. Electa. Milano 1984. Liittyy Wirkkalan näyttelyyn Milanossa 1984.
Tapio Wirkkala. Ajattelevat kädet. Toim. Marianne Aav ja työryhmä. Taideteollisuusmuseo. WSOY 2000.
Koivisto, Kaisa, Kolme tarinaa lasista. Suomalainen lasimuotoilu 1946-1957. Suomen lasimuseon tutkimusjulkaisu. The Bulletin of the Finnish Glass Museum. Lasitutkimuksia – Glass Research XIII. 2001.

Tapio Wirkkalaa käsitteleviä artikkeleja Form Function Finland -julkaisussa:
Suhonen, Pekka, Counterpoints in Tapio Wirkkala´s output. FFF vol 1 /1981
Pallasmaa, Juhani, The ardous art of simplicity. FFF vol. 3 /1985.
Siltavuori, Eeva, These objects exist and are alive. The Tapio Wirkkala (1915-1985) exhibition returns. FFF vol. 2 / 1987
Keinänen, Timo, Wirkkala and Venini. FFF vol. 4 / 1987
Tapio Wirkkala. Special edition. Form Function Finland and the Finnish Society of Crafts and Design 2000. Editor-in-chief Anne Stenros. Text Pekka Suhonen. FFF vol. 3-4 / 2000. Julkaistu myös eripainoksena.

Lehtiartikkeleita:
“Hasardihommaahan tämä on ollut...” Teksti Eeropekka Rislakki. Uusi Suomi 22.3.1981.
Mies, joka loi Suomelle imagon. Teksti Leena Maunula. Helsingin Sanomat 25.8.2000.


Kuvat:

Tapio-ruokailuvälinesarja
Tapio Wirkkala uudisti 1950-luvulla Kultakeskuksen, Suomen suurimman jalometallitehtaan tuotannon. Hän suunnitteli mm. ruokailuvälinesarjoja, hopeaesineitä ja koruja. Uutta oli myös se, että hän yhdisti tyylikkäästi puuta ja hopeaa tai kuparia ja hopeaa. Ruokailuvälinesarja Tapio on hopeaa ja se valmistui 1957. Brysselin maailmannäyttelyssä seuraavana vuonna se valittiin tulevaisuuden ruokailuvälinesarjaksi.

Ultima Thule -lasisto
Wirkkala suunnitteli Ultima Thule -lasiston vuonna 1968 ja se oli jo samana vuonna esillä näyttelyssä Stockmannilla. Wirkkala on kertonut, että hän oli jo pitkään halunnut muotoilla lasiston, jossa on oikea jään tuntu. Ultima Thule kuuluu ns. keskipakoisvalettuihin lasiesineisiin ja Wirkkala kaiversi ensimmäiset grafiittimuotit itse. Ultima Thule on Iittalan lasitehtaan kaikkien aikojen suosituin sarja. Sarja tuli tunnetuksi myös siksi, että Finnair tilasi sen astiastoksi uusiin koneisiinsa, joilla se toukokuussa 1969 aloitti suorat lennot Helsingin ja New Yorkin välillä. Käyttö väheni ajan myötä, mutta Finnairin 75-vuotisjuhlan kunniaksi 1.4.1988 Ultima Thule -lasit otettiin uudelleen käyttöön Business-luokassa. Laseihin oli hiekkapuhallettu Finnairin logo.

Design in Scandinavia -näyttelyluettelo
Tapio Wirkkala teki myös graafista suunnittelua. Design in Scandinavia -näyttely kiersi 24 paikkakunnalla Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosina 1954-57. Se oli Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhteinen esiintyminen amerikkalaisille ja näyttelyllä oli myös kansainvälispoliittinen ulottuvuus. Sen avulla haluttiin osoittaa amerikkalaisille ja koko maailmalle, että Suomi kuului Skandinaviaan ja oli länsimainen demokratia eikä suinkaan rautaesiripun takainen valtio. Näyttelyn arkkitehtuurin suunnitteli tanskalainen Erik Herlöw ja ideana oli, että pohjoismaiden näyttelyesineet esiteltäisiin yhtenäisinä kokonaisuuksina teemoittain, ei neljänä erillisenä kokonaisuutena. Näyttely saavutti tarkoituksensa, löysi yleisönsä ja oli suuri menestys myös suomalaiselle muotoilulle. Wirkkala suunnitteli näyttelyn tunnuksen, julisteen sekä näyttelyluettelojen graafisen ilmeen.