Toini Muona (1904-1987)
keraamikko
Toini Muona opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa ja valmistui mallipiirustusosastolta vuonna 1927. Mallipiirustusosastolla sai eräänlaisen muotoilijan yleiskoulutuksen, mutta Toini Muonaa kiinnostivat myös sekä kuvanveisto että keramiikkataide. Hän jatkoi opintojaan keramiikkaosastolla Alfred William Finchin ja Elsa Eleniuksen johdolla sekä työskenteli Ateneumin keramiikkastudiossa vuoteen 1932 saakka. Vuonna 1931 hänet palkattiin Arabian tehtaalle ja vuonna 1933 hänestä tuli vastaperustetun taideosaston taiteilija. Elämänura Arabiassa jatkui eläkkeelle jäämiseen vuoteen 1970 saakka.
Tämä nuori naiskeraamikko piti jo vuonna 1932 ensimmäisen oman näyttelyn Taideteollisuusmuseon tiloissa Helsingissä. Hän sai kannustavat arvostelut sekä Alfred Kordelinin rahaston apurahan, jonka turvin hän teki opintomatkan Ranskaan ja Italiaan. Vuodesta 1929 lähtien hän osallistui Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ja Ornamon yhdessä järjestämiin vuosittaisiin taideteollisuusnäyttelyihin. Hänen keramiikkataiteensa huomattiin ja palkittiin 1930-luvun kansainvälisissä näyttelyissä: 1929 Barcelonan maailmannäyttelyssä, 1930 Antwerpenissa, 1933 Milanon triennaalissa, 1935 Brysselin maailmannäyttelyssä ja 1937 Pariisin maailmannäyttelyssä.
1940-luvulla Toini Muona oli jo arvostettu taidekeraamikko ja yksi suomalaisen keramiikkataiteen suunnannäyttäjistä, jonka työt olivat esillä Arabian taideosaston taiteilijoiden yhteisnäyttelyissä Pohjoismaissa. Birger Kaipiaisen kanssa hän piti yhteisen näyttelyn Helsingissä Galerie Hörhammerilla 1944. 1950-luvulla Muona oli yksi Milanon triennaaleissa palkituista suomalaismuotoilijoista. Vuonna 1951 hän sai Milanossa kultamitalin ja 1954 Diplome d´honneur -palkinnon. Vuonna 1955 hänet palkittiin Faenzassa keramiikastaan Pro Arte Utili -mitalilla ja 1957 kotimaassa Pro Finlandia -kunniamerkillä.
1930-luvulla Muonan keramiikkatyöt olivat yleensä klassisistisia, mutta vapaampia, epäsymmetrisempiäkin muotoja näkyi jo. Muona oli erittäin taitava dreijaaja. Esineen pinnalle hän lisäsi reliefikoristeita tai painanteita. Lasitteiden värit vaihtelivat vaaleista punavihreisiin ja lasitteet olivat usein paksuja tai krakeloituja. 1940-luvulla Muona alkoi tehdä kapeita, kaartuvia maljakoita, joita hän kutsui heiniksi. Hänen inspiraation lähteinään olivatkin usein luonnon muodot ja värit. Harri Kalhan mukaan ylöspäin suuntautuvat muodot 1940-luvun keramiikka- ja lasitaiteessa symboloivat myös suomalaisten tulevaisuuden uskoa ja yhteisiä ponnistuksia maamme jälleenrakentamiseksi.
Vuonna 1948 Toini Muona kehitti uuden koristelumenetelmän, nk. lehtipainannetekniikan. Se tarkoitti kuivatuilla kasveilla aikaansaatuja painanteita, joita vielä tehostettiin mustalla friittilasitteella. Tällä menetelmällä valmistettiin kookkaita vateja ja turkoosinsävyisiä seinälaattoja, jotka olivat kysyttyjä myyntiartikkeleita.
Toini Muona matkusti paljon maailmalla. Jo 1930-luvulla hän pääsi tutustumaan Ranskan ja Italian kulttuureihin ja opiskeli vuonna 1937 kolmen kuukauden ajan Faenzassa keramiikkakoulussa. 1950-luvulla matkat suuntautuivat Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan ja 1960-luvulla Egyptiin, Kiinaan, Thaimaahan ja Yhdysvaltoihin. Ulkomailla nähty ja koettu näkyi jollakin tasolla myös hänen tuotannossaan. 1960-luvulla taiteilija koki uuden, voimakkaan luomiskauden, jonka satona esineiden muodot pelkistyivät entisestään. Hän teki mm. isoja vateja, joissa oli kirkkaanvärisillä lasitteilla aikaansaatuja geometrisia kuvioita. Näihin töihin on selvästi vaikuttanut optinen taide. 1960-luvun uudet työt esiteltiin näyttelyssä Wärtsilä-Arabian näyttelyhuoneistossa Helsingissä vuonna 1970 ja Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä.
Ennen Arabian tehtaan taiteilijaksi tuloaan Toini Muona suunnitteli tekstiilejä Atelier Vigilille. Toinen sivupolku hänen urallaan oli lasisuunnittelu. Hän suunnitteli lasiesineitä Riihimäen lasitehtaalle 1937 ja 1949 sekä Nuutajärven lasitehtaalle 1960-luvun alussa.
Toini Muonan taiteilijan temperamentista ja työskentelytavoista on monta tarinaa. Margaretha Bjurström kertoo vuonna 1944 Svenska Dagbladetissa näin: ”Jos sattuu astumaan Toini Muonan ateljeehen kun hän työskentelee, tuntuu kuin silmien edessä olisi maagiseen ympyrään asettautunut velho, joka on työssään yhteydessä maagisiin voimiin ja olentoihin.” Savisepon päätoimittaja Aino Kallinen puolestaan kuvaili vuonna 1948: ”Siinä tytössä on sekä temperamenttia, huumoria että pippuria! --- Jos keraamisella alalla voisimme puhua ’diivoista’, niin Moinamme olisi valmis sellainen, sillä niin kiihkeä on hänen intonsa uutta luodessaan ja niin vihainen hän on itselleen katsellessaan aikaisempia töitään, joita hän voi pitää suorastaan anteeksiantamattomina. Tällainen luonne on taiteilijalle siunaus. Se on jatkuvan kehityksen voimanlähde.”
Toini Muona kuoli Helsingissä 23.6.1987. Hänen muistonäyttelynsä järjestettiin Arabian museon ja Taideteollisuusmuseon yhteistyönä Taideteollisuusmuseossa 1988. Muonan ja hänen ystävänsä Gunnel Nymanin töitä esiteltiin Taidekeskus Retretissä kesällä 2002.
Auli Suortti-Vuorio
Lähteet:
Toini Muona. Arabia 1931-1970. Näyttelyluettelo. Teksti Marjut Kumela. Taideteollisuusmuseon julkaisu no 27. Helsinki 1988.
Toini Muona & Gunnel Nyman. Teksti Harri Kalha. Julkaisu liittyy Toini Muonan ja Gunnel Nymanin näyttelyyn Taidekeskus Retretissä 2002. Helsinki 2002.
Kalha, Harri, Toini Muona 1904-1987. Helsinki 1998.
Kumela, Marjut, My friend the clay. Toini Muona´s career with Arabia 1931-1970. Form Function Finland.Vol. 3/1988
Kuvat:
”Heinä”-maljakot (Oy Arabia Ab, 1954)
1940-luvulla Toini Muona loi ensimmäiset kapeat, kaartuvat maljakot, joita hän kutsui ”heiniksi”. Materiaali oli posliini. Nämä maljakot olivat näyttävästi esillä Suomen osastolla Milanon triennaalissa vuonna 1954 ja Toini Muona palkittiin Diplome d ´honneur -palkinnolla. Heinä-maljakot on hankittu mm. Victoria & Albert -museon kokoelmiin. Kuva Designmuseo
Maljakko ja vadit (Oy Arabia Ab, 1950-luku)
Nämä värikkäät vadit ja maljakko edustivat Suomea Milanon triennaalissa 1951. Ne ovat käsin dreijattuja ja niissä on kuparilasite. Kuva Designmuseo
Vati (Oy Arabia Ab, 1969)
Toini Muona koki uuden, voimakkaan luomiskauden 1960-luvun lopulla. Teosten muodot pelkistyivät entisestään ja olivat usein geometrisia. Optisen taiteen vaikutus näkyi esineiden värityksessä. Esineet olivat myös usein hyvin kookkaita. Kuvan vati on mattapintaista, vihertävää fajanssia ja dreijattu. Vadin keskellä oleva kiiltävälasitteinen "muna" on muovailtu. Kuva Designmuseo
Maljakoita (Oy Arabia Ab, 1960-luku)
Nämä maljakot ovat Toini Muonan keramiikkataiteen uudistumisen kaudelta 1960-luvulta. Maljakoiden koristeluna on valutettu, musta frittilasitus. Kuva Designmuseo
