Toivo (Topi) Alarik Vikstedt (1891-1930)
piirtäjä, kuvittaja, kirjataiteilija
Taiteilija Topi Vikstedt syntyi Viipurissa 12.6.1891. Hän suoritti keskikoulun Viipurin Suomalaisessa Reaalilyseossa ja sai päästötodistuksen 1908. Iltaisin hän opiskeli Viipurin Taiteenystävien Piirustuskoulussa 1904-1909. Hän oli poika, joka halusi aina piirtää. Hän oli hyvin lahjakas ja jatkoi opintojaan Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulussa, josta valmistui kiitettävin arvosanoin keväällä 1912. Opiskelut palkittiin stipendillä, joka edellytti vuoden oleskelua ulkomailla. Topi suunnisti ystävänsä Carl Wilhelmsin kanssa Tanskaan, Saksaan ja Italiaan.
Pitkän opintomatkan jälkeen oli edessä työnhaku. Vaikka Vikstedt oli erittäin taitava piirtäjä ja jopa neroksi luonnehdittu, 1910-luvun Helsingissä oli hyvin vaikeaa elättää itseään piirtämällä. Nuori mies sai ensin piirroksiaan viipurilaislehtiin ja muutamiin julkaisuihin. Helsingissä hänet palkattiin tekemään pilakuvia arvostettuun pilalehti Tuulispäähän, joka otti purevastikin kantaa kulttuurielämään ja ajan ilmiöihin. Näistä piirroksista Vikstedt sai muutaman vuoden ajan pääasiallisen toimeentulonsa. Lehdellä oli myös nimekkäitä kirjallisia avustajia, kuten Eino Leino, L. Onerva ja Larin Kyösti. Tuulispään lakattua ilmestymästä Vikstedt valittiin uuden ruotsinkielisen pilalehden Kerberoksen vastaavaksi toimittajaksi. Sekin lopetti jo vuonna 1921. Topi Vikstedt aloitti vielä uhkarohkeasti ja hyväuskoisesti oman pilalehden Puntarin vuonna 1925, mutta sai pian huomata, ettei se kerta kaikkiaan kannattanut taloudellisesti. 20-luvulla hän kuvitti myös Garm- ja Joulukärpänen-lehtiä.
Topi Vikstedt oli perustanut opiskelutovereidensa Bruno Tuukkasen ja Harry Röneholmin kanssa De Tre -nimisen piirustustoimiston vuoden 1913 tienoilla. Suomeksi siitä käytettiin nimeä ”Kolmikko” tai ”Kolmio” tai yksinkertaisesti ”3”. Toimistossa tehtiin mm. ilmoituksia ja mainosjulisteita eli reklaameja, kuten silloin sanottiin. Yhteistyötä kesti pari vuotta ja sitten oli kullakin kumppanuksella edessään uudet haasteet.
Suomen Taiteilijaseura valitsi Vikstedtin intendentikseen vuonna 1916 ja hän hoiti tätä tointa vuoteen 1918. Kun tämä työläs ja vastuullinen pesti oli ohi, oli taiteilijalla taas enemmän aikaa luovaan työhön. Vakinaista työtä ei tosin löytynyt, mutta eri kustantamot halusivat hänen piirroksiaan. Werner Söderström Osakeyhtiössä hän työskenteli kuvittajana lyhyen aikaa vuonna 1919. Gummerus tilasi häneltä Aleksis Kiven Nummisuutarien kuvituksen ja ulkoasun suunnittelun. Työ valmistui 1923 ja tämä Vikstedtin ensimmäinen iso kokonaiskirjateos sai myös hyvät arvostelut.
Topi ja hänen vaimonsa Karin (o.s. Westling) pyörittivät yhteistä piirustustoimistoaan perhe-elämän ja 20-luvun iloisen taiteilijaelämän keskellä. Kesällä 1921 Topi teki parin kuukauden mittaisen opintomatkan Pariisiin ja piirsi sielläkin ahkerasti tilaustöitä. Kotona Karin hoiteli kiireisimmät työt. Hän oli tekstiilitaiteilija ja hyvä piirtäjä. Kustantamojen tilaukset ja muut työt työllistivät heitä kumpaakin yllin kyllin.
Otavalle Topi Vikstedt suunnitteli paljon kirjankansia. Tunnettu kuvitustyö oli myös Mustapartaisen miehen seikkailut. Pakinat kirjoitti Väinö Nuorteva, ”Uuden Suomen Olli”. Hän ja Vikstedt loivat yhdessä tämän legendaarisen hahmon: pienen ilkeän mustapartaisen miehen, joka taisteli arkielämän parantamiseksi, ihmisten puolesta, byrokratiaa vastaan. Muita Vikstedtin tekemiä isompia kuvitustöitä 1920-luvun alkupuolella olivat U. T. Sireliuksen ”Suomen ryijyt” ja Aino Kallaksen ”Reigin pappi”.
Kesällä 1923 Topi Vikstedt ehti vielä Bruno Tuukkasen kanssa tehdä seinämaalaukset Viipurin Pyöreään Torniin, joka oli arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan muutettu kahvilaksi.
Syksyllä 1923 Vikstedt solmi vakituisen työsuhteen Otavan kanssa ja vastasi siitä lähtien Otavan kirjojen taiteellisesta suunnittelusta. Viimeistään tutustuessaan Leipzigissä kesällä 1927 kansainväliseen kirjataiteen näyttelyyn, hän sai huomata olevansa kirjataiteilijana eurooppalaista huipputasoa. Suomessa hän oli tuon ajan kirjataiteen ehdoton ykkönen sekä kollegoiden ja suuren yleisön arvostama mestaripiirtäjä. Hänen kynänjälkensä oli klassistinen, kepeä ja ilmava. 20-luvun puolivälissä alkoi kirjataiteessa, kuten muussakin taideteollisuudessa ja arkkitehtuurissa, vaikuttaa funktionalismi. Topi Vikstedt ei milloinkaan luopunut kokonaan klassismista, mutta hän teki muutamia hienoja kubistisia kansikuvia. Niistä voidaan mainita upea mustalla ja hopealla värillä tehty kansisommitelma Aaro Hellaakosken runokokoelmaan Jääpeili.
Vuonna 1926 Topi Vikstedt alkoi kuvittaa Otavan julkaisemaa kulttuurialbumi Aittaa. Pääkuvittajat olivat Martta Wendelin, Germund Paaer ja Eeli Jaatinen. Vikstedt piirsi Aitan kansikuvia ja teki riemukkaita pilakuvia aikalaisistaan ja maailman menosta. Aitta lakkasi ilmestymästä 1930-luvun alkuvuosina, kun pulakausi koetteli maata.
Topi Vikstedtin monipuolisesta urasta on mainittava myös opetustyö Taideteollisuuskeskuskoulussa. Syksystä 1921 lähtien hän opetti elävän mallin piirustusta ja oli perustamassa graafista osastoa 1926. Hän oli osaava, innostava ja hyvin pidetty opettaja.
Sydänsairaus oli antanut oireita jo vuosia, mutta Topi ei piitannut niistä vaan jatkoi hurjaa työtahtiaan. Lopulta sydän ei enää jaksanut ja Topi Vikstedt kuoli 6.5.1930, vähän ennen 40-vuotispäiväänsä.
Auli Suortti-Vuorio
Lähteet:
Honkanen, Helmiriitta, Placatista julisteeksi. Keuruu 1983.
Puokka, Jaakko, Topi Vikstedt, 1920-luvun taiteilija ja hänen maailmansa. Keuruu 1983.
Tirranen, Hertta, Topi Vikstedt. Teoksessa Suomen taiteilijoita. Porvoo 1955.
Kuvat:
Mainosjuliste
Osuusliike Elanto. Näkki- ja ruokaleipää. 1914. Kuva Designmuseo
Kubistisia kansikuvia
Toivo Vikstedtin suunnittelemia kubistisia kansikuvia. Teoksessa Puokka, Jaakko, Kolmipäinen koira. Topi Vikstedt, 1920-luvun taiteilija ja hänen maailmansa. Keuruu 1983.
Alkukirjaimia
Topi Vikstedt oli kirjataiteilija ja kirjasintaiteilija. Alkukirjaimia Alvar Renqvistin juhlakirjaan 1928. (Jaakko Puokka, Kolmipäinen koira, s. 129)
Pilapiirroksia
Esimerkkejä Topi Vikstedtin pilapiirroksista. (Jaakko Puokka, Kolmipäinen koira, s. 169)
