Tove Jansson (1914 - 2001)
taidemaalari, kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä, kirjailija
”Lapsena piirsin piirtämästä päästyäni. Tuskin olisin ikinä ryhtynyt tekemään kuvia saati tarinoita, ellei lapsuuteni olisi ollut niin onnellinen. Se oli sekoitus mukavuutta ja seikkailua. Erinomainen sekoitus!” on Tove Jansson sanonut.
Tove Jansson syntyi taiteilijaperheeseen Helsingissä 9.8.1914. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äitinsä piirtäjä, graafikko Signe Hammarsten-Jansson. Hänen veljistäänkin tuli taiteilijoita: Per-Olovista valokuvaaja ja Larsista sarjakuvapiirtäjä. Taide oli koko ajan läsnä perheen elämässä eikä Tovekaan voinut ajatella muuta kuin taiteilijan ammattia. Lapset saivat läheisesti kokea taiteilijaperheen arjen ja juhlan, kun perhe asui Viktor Janssonin ateljeessa Katajanokalla. Äiti Signe työskenteli kotona ja häneltä Tove oppi, että piirtäminen kuului elämään.
Tove Jansson opiskeli ensin Tukholman Tekniska Skolanissa 1930-1933 ja sitten Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa 1933-1936. Ecole d´Adrien Holy´ssa Pariisissa hän täydensi opintojaan vuonna 1938.
Toven piirtäjänura alkoi jo 14-vuotiaana, jolloin hänen piirustuksiaan ensi kerran nähtiin Allas Krönika -lehden lastenpalstalla. Ruotsinkielisten intellektuellipiirien poliittinen, liberaali pilalehti Garm alkoi julkaista hänen piirroksiaan vuonna 1929 ja yhteistyö lehden kanssa jatkui vuoteen 1953. Tove teki lehteen useita satoja kuvia ja noin sata kansikuvaa. Garm tölvi poliittisen satiirin keinoin kaikenlaista diktatuuria ja pakkovaltaa. Toven terävät sekä Hitleriä että Stalinia arvostelevat piirrokset joutuivatkin joskus sensuurin hampaisiin. Hän teki kuvituksia myös muihin ruotsinkielisiin lehtiin, kuten Luciferiin. Lisäksi hän suunnitteli ilmoituksia, mainoskylttejä, postikortteja, kirjankansia ja ex libriksiä.
Muumipeikon esi-isä ilmestyi ensi kertaa Garmin kuvituksiin 1940-luvun alussa. Ihan alkuun se oli Toven signeeraus piirroksen alakulmassa. Tuolla kiukkuisella otuksella oli kapea kuono, pieni suu, sarvimaiset korvat ja pitkä häntä. Ensimmäinen muumikirja Småtrollen och den stora översvämningen ilmestyi vuonna 1945 ja suomeksi nimellä Muumit ja suuri tuhotulva vuonna 1991. Kerrotaan, että Tove Jansson oli alkanut kirjoittaa tätä tarinaa jo talvisodan aikana päästäkseen edes hetkeksi eroon sodan ankeudesta. Muumikirjoja ilmestyi toistakymmentä vuoteen 1970 mennessä. Uusien kirjojen myötä Muumipeikostakin sukeutui kiltti, isokokoinen, pehmeänpyöreä satuhahmo, joka eli perheineen ja ystävineen paratiisinomaisessa Muumilaaksossa. Kolmas muumikirja Taikurin hattu aloitti muumikirjojen kansainvälisen menestyksen. Tove Jansson teki myös vuonna 1952 muumi-kuvakirjan Hur gick det sen? (Kuinkas sitten kävikään? 1953), joka nerokkaan rakenteensa takia poikkesi täysin silloisista lastenkirjoista. Sen sivujen rei´istä voi nähdä vilauksen seuraavan sivun tapahtumista. Muumikirjoja on käännetty 33 kielelle ja niiden ansiosta Tove Janssonista tuli kansainvälisesti tunnetuin suomalainen lastenkirjailija.
Englantilainen Evening News -lehti tilasi Tove Janssonilta aikuisille tarkoitetun muumisarjakuvan, jota julkaistiin vuodesta 1954 vuoteen 1975. Toven veli Lars Jansson piirsi sarjakuvaa vuodesta 1969 ja se ilmestyi 40 maassa.
Iki-ihanat muumihahmot nähtiin myös näyttämöllä. Yhdessä Vivica Bandlerin kanssa Tove Jansson toteutti 1950-1970 -luvuilla muumiaiheisia lastennäytelmiä, joihin hän suunnitteli lavastukset ja puvustukset. Muumiooppera esitettiin 1974 Suomen Kansallisoopperassa.
Japani oli 1960-luvulta asti ollut muumien suurin kansainvälinen markkina-alue, jossa on myyty satoja tuhansia muumijulkaisuja. Syy voi olla se, että muumien perhe-elämä kiehtoo perhekeskeisiä japanilaisia. Varsinainen suurmenestys alkoi 1980-luvun lopulla, kun suomalainen Dennis Livson ryhtyi tuottamaan japanilais-eurooppalaisena yhteistyönä muumianimaatioita. Sarjaa tehtiin 104 osaa ja se sai aikaan muumien uudelleen tulemisen ja uskomattoman suosion sekä Suomessa ja Japanissa että maailmanlaajuisesti. Muumivideot, muumilelut, Arabian muumiastiat ja Naantalin Muumimaailma ym. merkitsivät muumibuumin syntymistä. Moomin Characters -yritys valvoo Tove ja Lars Janssonin muumituotannon alkuperäisyyttä ja oikeuksia. Yhtiön taiteellinen johtaja on Lars Janssonin tytär Sophia Jansson.
Muumikirjojen lisäksi Tove Jansson kuvitti muitakin lasten- ja satukirjoja. Näitä olivat Lewis Carrollin The Hunting of the Snark (1959) ja Liisa ihmemaassa (1966) sekä J.R.R. Tolkienin Lohikäärmevuori (alkup. The Hobbitt, 1962).
1930- ja 1940-luvuilla Tove Jansson kirjoitti novelleja ja matkakertomuksia, joita julkaistiin ruotsinkielisissä aikakaus- ja joululehdissä. Hän myös kuvitti kertomuksensa. 1968 hän julkaisi kirjan Kuvanveistäjän tytär, jota on kutsuttu myös muistelmateokseksi, mutta tässä kirjassa muistot ovat väliin aika mielikuvituksellisia. 1970-luvulla Tove keskittyi aikuisten kirjojen kirjoittamiseen ja tuolloin ilmestyivät mm. Aurinkokaupunki, Kunniallinen petkuttaja ja Nukkekaappi. Tove kirjoitti kaikkiaan 13 aikuisten kirjaa. Hän teki myös näytelmiä, kuunnelmia ja laulujen sanoituksia.
Vaikka Tove Jansson saavutti maailmanmenestyksen muumikirjoillaan, hänelle itselleen maalaaminen oli kuitenkin kaikkein tärkeintä. 1940-luvulla hänen taidemaalarinuransa oli huipussaan. Hänelle tyypillisiä aiheita olivat pelkistetyt asetelmat, kukkamaalaukset, sisäkuvat, ikkunan läpi nähdyt maisemat ja psykologisesti tarkat henkilötutkielmat. Abstrakti maalaustaide löi itsensä läpi Suomessa 1950-luvun aikana, mutta Tove Jansson alkoi maalata täysin abstrakteja töitä vasta 1960-luvun puolivälissä. 1950-luvulla hän oli keskittynyt muumikirjoihin, seinämaalauksiin ja sarjakuvien tekemiseen ja maalaaminen jäi silloin ajan puutteen vuoksi taka-alalle. Hänen abstraktiset teoksensa saivat kyllä myönteistä kritiikkiä, mutta hän itse koki olevansa jo myöhässä tämän taidesuunnan suhteen. Abstrakti kausi päättyi pian ja 1970-luvun puolivälissä Tove Jansson palasi takaisin esittävään maalaustapaan. Vuodesta 1943 lähtien hän piti useita yksityisnäyttelyitä ja osallistui moniin yhteisnäyttelyihin.
Vuosien 1945-1955 välisenä aikana Tove Jansson teki yksitoista kookasta seinämaalausta julkisiin tiloihin. Maalaukset olivat tilaustöitä ja niiden aiheita olivat mm. juhlat, satuhahmot ja muumit. Seinämaalauksia Tove Jansson teki mm. Helsingin kaupunginkellariin (1947), Haminaan ravintola Seurahuoneelle (1952), Karjaan yhteiskouluun (1953), Kotkan ammattikouluun (1954) ja Helsinkiin Auroran sairaalaan (1955-1957). Teuvan kirkon alttaritaulun (1954) aiheena olivat Viisaat ja tyhmät neitsyet.
Tove Jansson sai monia palkintoja elämäntyöstään. Näitä olivat mm. Nils Holgersson -palkinto 1953, Hans Christian Andersen -palkinto 1966, Mårbacka-palkinto 1977, Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1972, Pro Finlandia -mitali 1976, Topelius-palkinto 1978, Helsinki-palkinto 1980, Suomi-palkinto 1993, Ruotsin akatemian palkinto 1994 ja American Scandinavian Foundationin palkinto 1996. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1995. Vuonna 2002 Svenska Folkskolans vänner, Moomin Characters ja Schildts Kustannus Oy perustivat Tove Jansson -palkinnon. Se annetaan joka kolmas vuosi lasten- ja nuortenkulttuurin parissa ansiokkaasti työskennelleelle suomalaiselle. Palkinnon arvo on 10 000 euroa.
Auli Suortti-Vuorio
Lähteet:
Jansson, Tove, Kuvanveistäjän tytär. WSOY. Helsinki 1968
Jansson, Tove ja Pietilä, Tuulikki, Haru, eräs saari. Helsinki 1996
Kruskopf, Erik, Kuvataiteilija Tove Jansson. WSOY. Helsinki 1992
Toven matkassa. Muistoja Tove Janssonista. Toim. Helen Svensson. WSOY. Juva 2004
Artikkelit Form Function Finland -lehdessä:
Andrews, Tim, The secret world of childhood in the work of Tove Jansson. FFF 1/1985
Siltavuori, Eeva, The crumbling idyll. A study of the illustrations to Tove Jansson´s Moomin Stories. FFF 1/1985
Enbom, Peggy, Signed Tove. FFF 3/2001
Muut artikkelit:
Ahola, Suvi, Tove Jansson. www kansallisbiografia.fi
Ahola, Suvi, Tove Jansson. Teoksessa 100 faces from Finland. A biographical kaleidoscope. Translated by Roderick Fletcher. FLS. Helsinki 2000.
Kuvat:
Henkilökuva copyright Per-Olov Jansson
Kuvitusta kirjaan Taikatalvi
Copyright Moomin CharactersTM
Seinämaalaus Juhlat kaupungissa, 1947
Seinämaalaus Juhlat kaupungissa tehtiin Helsingin kaupungintalon ravintola Kaupunginkellariin. Se siirrettiin 1974 ruotsinkieliseen työväenopistoon Arbikseen. Kuva: Helsingin kaupungin taidemuseon kuva-arkisto, copyright Helsingin kaupungin taidemuseo
Juhlat kaupungissa, yksityiskohta
Kuva: Helsingin kaupungin taidemuseon kuva-arkisto, copyright Helsingin kaupungin taidemuseo
Ennen naamiaisia, 1943, öljymaalaus
Kuva: Helsingin kaupungin taidemuseon kuva-arkisto, copyright Helsingin kaupungin taidemuseo Kokoelma Bäcksbacka
