Milanon Triennaalin edeltäjä oli Monzan Biennaali, joka muuttui Triennaaliksi vuonna 1929 ja siirtyi Milanoon, johon valmistui Triennaalia varten näyttelypalatsi.
Suomen Taideteollisuusyhdistys ja Koristetaiteilijain liitto Ornamo vastasivat yhdessä Suomen osastosta vuoden 1933 triennaalissa. Näyttelyarkkitehti Harry Röneholmin suunnitelma oli oivaltava ja tiukkaan budjettiin sopiva: näyttelypöytinä käytettiin mustaksi maalatulla Enso-pahvilla verhoiltuja pakkilaatikoita ja vitriineinä myymäläkaappeja ja -tiskejä. Näyttelyyn osallistui 50 suomalaista yritystä tai tekijää. Suomi sai yhteensä 34 palkintoa ja Harry Röneholm, Elsa Elenius sekä Maija Kansanen saivat Grand Prix -palkinnot.
Italian lehdistössä kehuttiin suomalaista muotoilua ja Suomen osastoon tutustuivat sekä kuningas Viktor Emmanuel että pääministeri Benito Mussolini, jotka molemmat ostivat sieltä suomalaisia esineitä. Suomen menestys kohotti taideteollisuuden arvostusta teollisuuden piirissä, mutta menestystä ja sen tuomaa julkisuutta ei vielä hyödynnetty kuten 1950-luvulla tapahtui.