Artikkelit

19.8.2020

Matias Liimatainen – Keramiikantekijä

Vuoden nuori muotoilija 2020

Matias Liimatainen on, omien sanojensa mukaan, ”muotoilija, kuvanveistäjä ja käsityöläinen”. Nyt hän on myös Vuoden nuori muotoilija.

Matias Liimatainen on opiskellut Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa lasi- ja keramiikkataidetta ja muotoilua. Opiskelun ohessa hän on ehtinyt jo moneen – yksityis- ja ryhmänäyttelyihin, residenssiohjelmiin Japanissa ja Kiinassa, omaan piensarjatuotantoon. Liimatainen on tehnyt uniikkeja ja sarjallisia veistoksia, koruja ja valaisimia sekä pieniä sarjoja käyttö- ja taide-esineen rajalla olevia eläinhahmoisia astioita.

Matias Liimatainen kuvaa itseään ensi sijassa tekijäksi. Hän suunnittelee ja ajattelee tekemisen kautta, materiaalin kautta. Päämateriaalina on toistaiseksi ollut keramiikka, mutta muukin kiinnostaa: esimerkiksi valuhartsi, ja puu keramiikkaan ja lasiin yhdistettynä. Keramiikka ja lasi heräävät henkiin, kun niihin tuodaan kontrastinen materiaali kuten puu, hän ajattelee, syntyy uusi ja mielenkiintoinen suhde. Materiaali on myös inspiraatio työlle. Liimatainen haluaa käyttää materiaalia niin, että siitä näkyy jonkinlainen ydinluonne, jotain aineelle hyvin ominaista. Tapa käyttää raaka-ainetta perustuu omaan sisäiseen logiikkaan, hän sanoo – miten sitä voi käyttää, miten työstää. Se perustuu vahvasti intuitioon.

Usein työn merkitys avautuu lopullisesti Liimataisellekin vasta ajan kuluessa. ”Työn teema ei liity materiaaliin, se on obsessiivinen tunne, merkityksellinen itselle ja jotenkin intuitiivista”, hän kuvailee. ”Sitä ei pysty avaamaan tekovaiheessa, mutta muutaman vuoden päästä osaa yhdistää sen samaan aikaan toimivien muiden tekijöiden teoksiin.” Silloin työ on onnistunut: se on tavoittanut jotain yhteistä ja ajassa olevaa mutta oman muotokielen mukaisena.

 

 

 

Matias Liimataisen työt ovat hitaita. Ne koostuvat lukemattomista pienistä osista, ja kun keramiikka on hidasta ja ennalta arvaamatonta työstää, aikaa ehtii kulua. Pienistä osista koottuna lopputulos on kuitenkin hallittavissa, toisin kuin suuret yhtenä kappaleena työstettävät keramiikkatyöt, hän sanoo. Lasite- ja muotokokeilut ovat keskeistä; Liimataiselle lasite on väri, maali, ja siihen hän on syventynyt jo pitkään.

Viime aikoina tekstuuri on kiinnostanut, kuten ryijyissä, hän sanoo, toistuvat pienet ja pintaa luovat elementit ja niiden rytmi. Sidokset, niin kuin kankaissa ja neuleissa, ja niistä muodostuva kokonaisuus. Aikaisemmin hän on tehnyt muun muassa hahmoja: robottimaisia olioita, joiden osat hän valoi savesta, malleinaan arkiset pikkutavarat, ja eläinhahmoisia säilytysastioita. Näyttäviä ovat myös olleet orgaaniset, sammal- tai jäkäläkasvustoja muistuttavat veistokset.

Vaikka töiden työstäminen on hidasta, työt itsessään kasvavat ja muuntuvat nopeasti. Vahvuus ja heikkous, Liimatainen sanoo: kun hänen tyyliinsä on ehditty tottua, hän onkin jo siirtynyt uuteen. Ainahan voi palata, hän sanoo, jatkaa jonkun vanhan idean kehittelyä myöhemmin ja yhdistellä aikaisempaan.

Viime aikoina tekstuuri on kiinnostanut, kuten ryijyissä, hän sanoo, toistuvat pienet ja pintaa luovat elementit ja niiden rytmi.

Nyt Matias Liimataista ovat alkaneet kiinnostaa julkiset työt, isot, arkkitehtuuriin liittyvät teokset, jotka voisivat koostua kaakelimaisista elementeistä. Kaakeliteoksen ja tekstiilin hybridit, hän kuvailee. Toinen ajatuksissa pyörivä ajatus on teollisempi tuotemuotoilu. Tähän asti hän on tuottanut piensarjatuotteensakin, kuten eläinhahmoiset Fauna-astiat, itse. Sellainen ei kuitenkaan sovi oikein hänen temperamentilleen, Liimatainen sanoo, uniikki on mieluisempaa.

”Keskityn enemmän eteenpäin menemiseen, ja teokset ja tuotteeni ovat enemmänkin materiaalin ominaisuuksien tutkimista ja tulosten hyödyntämistä aika epäfunktionaalisiin objekteihin… Siksi on jännittävä ajatus, että voisin toimia enemmän pelkkänä suunnittelijana. Tällöin myös hyödynnettävien materiaalinen kirjo laajenisi, kun toteutus ei olisi kokonaisuudessaan vastuullani”, hän kertoo.

 

Toinen tulevaisuuden tavoite on lisätä työskentelyä erilaisissa residenssiohjelmissa. Japanissa opiskelu ja toimiminen kiinnostaa, Matias Liimatainen sanoo, hänhän oli jo Shigarakissa muutama vuosi sitten. ”Paikallinen kulttuuri ja käsityöperinteen traditiot olivat voimaannuttavia ja antoivat energiaa työskentelyyn”, hän kuvailee.

Tekniikan ja luonnon kontrasti on Liimataisen mielestä inspiroiva, ja se näkyy myös töissä. Jäljet johtavat lapsuuteen, hän sanoo: hänen juurensa ovat Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa ja virikkeet siellä tulivat luonnosta ja tietokonepeleistä. Isoisä oli käsityöläinen, häneltä taas on periytynyt materiaalin ymmärrys ja taito työstää sitä. ”Lapsuus ja historia ovat muovanneet minut tietynlaiseksi. Koen, että teen aika luontevasti sen kautta teoksia, jotka ovat omakuviani tai itseni näköisiä. En kuitenkaan koe, että ne ovat sisäänpäin kääntyneitä”, hän miettii.

Esikuvakseen keramiikan alalla Liimatainen mainitsee Birger Kaipiaisen. Sama runsaus, tietty sadunomaisuus ja keramiikan luova käyttö ovatkin yhteistä. Rikkaan visuaalisen maailman luomisessa taas ovat esikuvina Tove Jansson ja Hayao Miyazaki – molemmat myös työhönsä vakavasti suhtautuvia ja paljon aikaan saaneita taiteilijoita, sanoo Liimatainen.

 

Nyt Matias Liimataista ovat alkaneet kiinnostaa julkiset työt, isot, arkkitehtuuriin liittyvät teokset, jotka voisivat koostua kaakelimaisista elementeistä.

Ympäristö ja tulevaisuus luonnollisesti huolestuttavat Matias Liimataista. Oman vastuunsa hän kokee onnekseen varsin pienenä, koska tuotanto on pienimuotoista ja hän valmistaa itse työnsä. Mutta jos suunnitelmissa olisi teollinen muotoilu laajemmin, asiaan olisi otettava kantaa: uusien tuotteiden pitäisi olla vahvasti perusteltuja ja niiden pitäisi hyödyntää uusia materiaaleja tai tuotantotapoja, olla entistä parempia.

Muotoilijan ammatilla on silti tulevaisuus. Materiaalipohjaisen muotoilun Liimatainen näkee kääntyvän osittain käsityöläisyyden suuntaan. Se myös voi lähestyä arvostukseltaan kuvataiteita, hän sanoo. Samaan aikaan ammattiopetus on muuttunut monipuolisemmaksi ja laaja-alaisemmaksi.

Kaikesta huolimatta Matias Liimatainen on optimistinen. ”Suhtaudun tulevaisuuteen aika toiveikkaasti. Sekä omaani, että tulevaisuuteen yleisesti. Epäkohdat on hyvä tiedostaa ja niiden ratkaisemiseen on hyvä löytää eteenpäin vievä voima. Itselleni se on jotain muuta kuin pelko.”


Anne Veinola,

Design Forum Finland

Kuvat: 1. Jäkälä, 2. Symbioosi, 3. Sammal, Matias Liimatainen