Parhaillaan on käynnissä yksi muotialan tärkeimmistä kilpailuista, Hyèresin muotifestivaali.
Kymmenen muodin loppukilpailuun päässeen joukossa on jälleen suomalaisia, kuten nykyään aina: Arttu Åfeldt, Venla Elonsalo ja Sofia Ilmonen. Aika usein suomalainen suunnittelija on tullut palkituksi korkeatasoisessa ja merkittävässä kilpailussa.
Vielä 1980-luvulla suomalainen vaatetus- ja kenkäteollisuus olivat voimissaan: menestyviä pieniä ja keskikokoisia yrityksiä oli ympäri maata. Vienti veti varsinkin Neuvostoliittoon mutta myös Tukholman putiikeistä löysi paljon suomalaisia merkkejä – brändeiksi niitä ei tosin oikein voinut nimittää. Kun kauppasuhteet Neuvostoliittoon muuttuivat, ala romahti ja lyhyessä ajassa koko teollisuuden haara ajettiin alas. Suomi-muodista tuli vitsi ja meistä tyylitöntä tuulipukukansaa.
Kansainväliset muotiketjut valtasivat kauppakeskukset. Muutama kotimainen yritys sinnitteli ja kasvoikin läpi vuosikymmenten: Marimekko, Vuokko, Nanso, Rockseri R-Collection-brändillään, ril’s, Andiata, Voglia muun muassa, mutta muuten trendit ja tyylit tulivat ulkomailta.
2000-luvun alku näki pienten ja mielenkiintoisten merkkien synnyn; aika oli kypsä valikoiduille kohdeyleisöille, persoonalliselle pukeutumiselle ja epätavallisille suunnittelutyyleille. Osa näistä yrityksistä on elossa edelleen. Yhteistä suunnittelijoille oli intohimo omaperäiseen ilmaisuun, jolla oli kuitenkin kaupallista potentiaalia, ja koulutus Aalto-yliopistossa tai sen edeltäjässä Taideteollisessa korkeakoulussa.
2000-luvun puolivälistä lähtien näkemys suomalaisesta muotiosaamisesta alkoi muuttua. Aallossa oli loistavia opettajia ja hyvät resurssit toteuttaa suunnitelmia. Opiskelijoiden mallistoja esittelevät kevätnäytökset alkoivat yhtäkkiä kiinnostaa paitsi suomalaista myös kansainvälistä lehdistöä. Suomalaisia nimiä alkoi esiintyä muotisuunnittelukilpailujen shortlistoilla… ja sitten palkittuina. Suomalaisia suunnittelijoita palkattiin isoihin muotitaloihin. Ja Aallon muodin linjasta tuli maailman neljänneksi paras opinahjo. Vuonna 2021 se ohitti Saint Martinsin, Parsonsin ja Milanon Istituto Marangonin.
Suomalaisten vahvuuksia ovat omaperäisyys, näkemyksellisyys ja ennakkoluulottomuus, ehkä osaksi alan vaatimattomasta kotimaisesta historiasta johtuen. Vastuullisuus on yhä tärkeämpää; se näkyy materiaaleissa, no waste -kaavoituksessa ja modulaarisuudessa. Näytösten ja kilpailujen kokoelmat eivät tietysti tule koskaan kauppojen hyllyille, mutta osaaminen ja lahjakkuus niiden takana tulevat käyttöön. Ehkä meillä on Finnish Designin ohella kohta myös Finnish Fashion.
Anne Veinola
Viestintäasiantuntija
Design Forum Finland
