Vastuullisuus ja kestävä kehitys ja muotoilun asema niiden toteutumisessa nousevat yhä useammin esiin muotoilukeskustelussa.
Vastuullisuus oli myös yksi kriteereistä, kun palkintojury arvioi joulukuussa Fennia Prize -muotoilukilpailuun lähetettyjä ehdotuksia. Kyse ei ollut vain yksittäisen tuotteen tai palvelun vastuullisuudesta vaan siitä, kuinka vastuullisuus näkyi koko yrityksen toiminnassa.
Haastattelimme yhtä juryn jäsentä, Petteri Lillbergiä, joka työskentelee ajatushautomo Demos Helsingissä muun muassa ennakoinnin ja kestävien liiketoimintamallien parissa. Hänen mukaansa vastuullisuus on alkanut näkyä yhä selvemmin yritysten muotoilutoiminnoissa.
”Vastuutonta designia on yhä vaikeampi löytää, niin ajatteluna kuin tuotteina, se on sukupuuttoon kuoleva laji.”, Lillberg sanoo. ”Viimeisten 2–3 vuoden aikana keskustelu yrityksissä on muuttunut voimakkaasti siihen suuntaan, että oma toimijuus otetaan vahvasti haltuun.” Lähtökohtina ovat niin asiakkaiden kuin yritysten halu toimia vastuullisesti ja kestävästi, kohteena koko arvoketju.
Vastuullisuus on alkanut näkyä yhä selvemmin yritysten muotoilutoiminnoissa.
Aina perustelut eivät edes ole vain arvopohjaisia, sanoo Lillberg. Esimerkkinä materiaalitehokkuus: ”Resurssi- ja materiaalitehokkuus eivät ole kadonneet minnekään. Jos ennen hintalappu oli suunnittelun lähtökohta, nyt on kestävyys. Ajatus siitä, että ajattelemme ohi kertakäyttökulttuurin, on todella vahva, eikä takaisin ole enää paluuta.” Mikä on sitten muotoilun asema tässä muutoksessa? Muotoilu on kaiken uuden tuottamisessa läpileikkaava kompetenssi, sanoo Lillberg. Kun se on mukana alusta alkaen, sillä on paljon annettavaa.
Fennia Prize -muotoilukilpailu oli Petteri Lillbergin mielestä hyvä esimerkki muotoilun muuttuneesta asemasta. Kilpailuehdotuksia oli esittelemässä lukuisia toimitusjohtajia – ei siis ainoastaan muotoilijoita tai design managereita. ”Parhaissa esimerkeissä muotoilu on mukana prosessin alussa”, hän sanoo. ”Ei niin, että sen omistaa joku designjohtaja, vaan muotoiluajattelu on monialaisen tiimin omistajuutta. Silloin muutokset tapahtuvat, kun muotoilu siirtyy designsiilosta koko tiimin omistajuudeksi.”
Muutos on myös symbolinen, hän sanoo. ”Yhä suurempi määrä toimitusjohtajia tällaisella areenalla, se on samalla ennustus tulevaisuudesta. Ymmärretään, että muotoilu on vakavasti otettava liiketoiminnallinen kompetenssi, joka kuuluu toimitusjohtajan hallittaviin asioihin.”
”Parhaissa esimerkeissä … muotoiluajattelu on monialaisen tiimin omistajuutta. Silloin muutokset tapahtuvat, kun muotoilu siirtyy designsiilosta koko tiimin omistajuudeksi.”
Nyt olemme läpimurron partaalla, mitä tulee kestävään muotoiluun ja suomalaiseen muotoiluun, sanoo Petteri Lillberg. Muotoilu kuuluu vahvasti suomalaiseen identiteettiin. Mutta kuinka siirtyminen kestävään muotoiluun tapahtuu? ”Designidentiteettimme on tuotemuotoilun historiassa, miten onnistumme viemään muotoiluajattelun palveluihin, prosesseihin, digitaalisiin käyttöliittymiin?” Kysymys jäi häntä askarruttamaan Fennia Prize -kilpailun ehdokkaissa.
Petteri Lillberg ottaa esiin mielenkiintoisen uuden muotoilun alueen, jossa Suomella voisi olla tilaisuutensa: elämäntapamuotoilun. Maailma muuttuu yhä digitaalisemmaksi, omistamiemme fyysisten esineiden määrä vähenee. ”Me olemme aikaisemminkin tehneet tuotteiden avulla hyvää arkea, kestäviä ratkaisuja”, Lillberg sanoo. ”Seuraava arkinen asia on ilmastokestävien elämäntapojen muotoilu, se on samaa historiallista jatkumoa. Arjen muotoilu on meidän juttu. Meillehän on brändeissä tärkeää se, että ne ovat saavutettavissa olevia asioita.”
”Seuraava arkinen asia on ilmastokestävien elämäntapojen muotoilu, se on samaa historiallista jatkumoa. Arjen muotoilu on meidän juttu.”
Suomessa on hänen mukaansa aina ymmärretty valmistuksen oikeat kustannukset – siksi meillä ei ole halpabrändejä. ”Suomalaiseen muotoiluajatteluun kuuluu, että kustannus on oikea”, hän sanoo. Esineitä tärkeämpiä ovat olleet omavaraisuus ja osaaminen, käyttöarvo on tärkeämpi kuin omistaminen. Muotoilulla on edistetty suomalaista teollisuutta, saatu työtä omaan maahan.
Suomi on myös aina ollut rajallisten resurssien maa, sanoo Lillberg, ”positiivisesti nuuka kansa”. Meille ajatus maapallon voimavarojen loppumisesta on helppo ymmärtää, emme ole vielä vieraantuneet luonnosta. Kaikessa tässä Petteri Lillberg näkee mahdollisuuksia; olemme osanneet rakentaa toimivia ja kestäviä arjen asioita ennenkin. ”Nyt niiden aika on tullut uudestaan. Nyt puhutaan isommasta asiasta kuin designista: miten me rakennamme, muotoilemme elämän.” Ehkä siitäkin syystä toimitusjohtajat ovat hereillä, muotoilun avulla löytyy aika monta liiketoimintamahdollisuutta.
Olemme osanneet rakentaa toimivia ja kestäviä arjen asioita ennenkin. ”Nyt niiden aika on tullut uudestaan. Nyt puhutaan isommasta asiasta kuin designista: miten me rakennamme, muotoilemme elämän.”
”Seuraava sukupolvi vie meidät ilmastokestävien elämäntapojen muotoilun kautta maailmalle”, sanoo Lillberg. ”Siinä Suomi on monilla kriteereillä muotoilun uusi suurvalta. Me olemme aina osanneet muotoilla arkea hyvin. Elämäntapojen muotoilu, se on seuraavien 10 vuoden iso missio suomalaiselle designajattelulle… Mä olen kyllä tosi optimistinen. En naiivi mutta optimisti.”
Anne Veinola
Viestintäasiantuntija
Design Forum Finland
