Blogi

11.1.2022

Uuden ajan muotoilu: Miten mitata rakkautta?

Laadullisten ominaisuuksien, kuten psyykkisen hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden sekä ihmisten ja luonnon monimuotoisuuden tukemista ja muotoilua arvostetaan sanoissa ja strategioissa yhä enemmän. Viime kädessä ne kuitenkin usein jäävät päätöksenteossa jalkoihin, koska niiden mittaaminen ja todentaminen on haastavaa perinteisin mittarein. Millaisin mittaristoin ja arviointijärjestelmin pehmeät määreet voivat nousta päätöksenteossa kovien rinnalle?

 

Kauneuden kokemus ja sen muotoilu nousivat Hollannin-vuosinani yhdeksi vallitsevista työ- ja tutkimusteemoistani. Miten kauneus vaikuttaa psyykkiseen selviytymiseen, toipumiseen ja hyvinvointiin? Voidaanko kauneuden kokemusta ja sen myötä psyykkistä hyvinvointia tuottaa jokapäiväisten ympäristöjemme muotoilulla – kaupunkitilojen, kotien, naapurustojen, supermarketien ja parkkialueiden suunnittelulla?

Edelleen usein sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, tai että kauneus on kulttuurista eikä sitä subjektiivisuutensa myötä voida toisintaa tai skaalata. Toinen kauneuden muotoilun haaste on kokemuksen mitattavuus yhteiskunnassa, jossa tehokkuus ja täsmälliset laskennalliset määreet ajavat ohituskaistalla vähemmän helposti mitattavien laadullisten määreiden, kuten kokemuksellisuuden, ohi.

Jos ja kun uusi aika kuitenkin vaatii uusia arvoja, määreitä ja ominaisuuksia, kuten luonnon ja ihmisten monimuotoisuutta, yhdenvertaisuutta tai hyvinvointia, niiden tulisi arvostuksessa yltää nykyisten mitattavien määreiden, kuten tehokkuuden, tiiviyden, ajan tai rahan, rinnalle – tai ohi.

Muotoilun ja muotoilijoiden vahvuus on laadullisten ja kokemuksellisten ominaisuuksien tuominen päivittäisiin tuotteisiin, palveluihin ja ympäristöihin. Ne vaikuttavat siihen, miten koemme ympäristömme ja millaiseksi koemme itsemme jokapäiväisessä elämässämme. Ne vaikuttavat fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä vaikka siihen, miten koemme muut ihmiset tai olemme vuorovaikutuksessa ja tasapainossa muun luonnon kanssa. Muotoilu yhdistää logiikan, intuition ja tunteen.

Muotoilun ja muotoilijoiden vahvuus on laadullisten ja kokemuksellisten ominaisuuksien tuominen jokapäiväisiin tuotteisiin, palveluihin ja ympäristöihin.

Miten tätä muotoilua – laadullisia elementtejä ja arvoja – tulisi mitata, jotta niitä voidaan arvostaa ja arvottaa niin sanottujen kovien arvojen ja määreiden rinnalla? Kokonaan toinen kysymys tietenkin on, tarvitseeko kaikkea mitata ja suorittaa.

Yksi tunnetuimmista päätöksentekoa ohjaavista laadullisista mittareista lienee Bhutanin kuningaskunnan vuonna 2008 käyttöön ottama Gross National Happiness Index eli kansallinen onnellisuusindeksi. Perinteisen bruttokansantuotteen sijaan onnellisuusindeksi mittaa kansallisella tasolla psyykkistä terveyttä, elämisen standardeja, yhteisöjen elinvoimaisuutta sekä ympäristöllistä ja kulttuurista resilienssiä.

Aotearoa Uusi-Seelannin kansallinen onnellisuusindeksi puolestaan seuraa kansakunnan mielialoja muun muassa sosiaalisen median perusteella. Samoin kuin Bhutanissa, virallisiin valtiollisiin tilastoihin kuuluva tutkimustieto informoi ja ohjaa hallituksen päätöksentekoa. Valtion uusien menojen myös tulee edistää ainakin yhtä hallituksen prioriteeteista: mielenterveyden parantamista, lapsiköyhyyden vähentämistä, alkuperäiskansojen tasa-arvoa, digitaalisen ajan menestystä sekä siirtymää kestävään, vähäpäästöiseen yhteiskuntaan.

Vielä konkreettisemmin ympäristöjemme muotoiluun liittyvä laadullinen kriteeristö löytyy Euroopasta. Vuonna 2018 annettu rakennetun ympäristön laatua koskeva Davosin julistus laajeni vuonna 2021 konkreettisiin rakennettujen ympäristöjen laadullisiin kriteereihin ja niiden arviointijärjestelmään. Davos Baukultur Quality System pyrkii edistämään rakennetun ympäristön laatua kahdeksan kriteerin kautta: hallinnon, toimivuuden, ympäristön, talouden, monimuotoisuuden, kontekstin, paikan (sense of place) ja kauneuden kautta.

Myös rakennetun ympäristön hyvinvointistandardit, kuten Yhdysvalloissa kehitetty WELL Building Standard, perustuvat muotoilun laadullisten elementtien arviointiin määrittelemällä hyvinvointia tukevat kriteerit muun muassa psyykkiselle hyvinvoinnille, sosiaalisille kohtaamisille, terveelliselle ravinnolle, valolle ja materiaaleille.

Vaikka laadulliset määreet ovat haastavampia mitattavia, niiden vaikutukset kuitenkin näkyvät – ehkä viiveellä, mutta silti – myös viivan alla.

Niin sanottujen pehmeiden määreiden mittaaminen on usein haastavampaa kuin helposti mitattavien niin sanottujen kovien määreiden. Siksi niiden mittaamisesta usein luovutaan tai ne ohitetaan ennen kuin oikeastaan edes aloitetaan. Miten kauneuden kokemusta voidaan mitata, jos se on subjektiivista? Miten rakkauden tai yhteyden kokemista jokapäiväisessä elämässämme voidaan mitata? Evolutiivisen näkökulman lisäksi myös uusi aivotutkimus tuo esiin, että kauneuden kokemus ei ole niin subjektiivista kuin aiemmin ollaan oletettu. Näin se on myöskin helpommin mitattavissa. Vaikka aivotutkimus ei olisikaan vastaus kaikkeen – kuten joskus toivotaan – sen menetelmin voidaan saada mitattavaa dataa myös rakkauden tai yhteyden kokemuksesta.

Vaikka laadulliset määreet ovat haastavampia mitattavia, niiden vaikutukset kuitenkin näkyvät – ehkä viiveellä, mutta silti – myös viivan alla. Jos tulevaisuus on pehmeissä arvoissa ja laadullisissa määreissä, näitä mittaavien kriteerien määrittely ja kehittäminen lienee välttämättömyys myös taloudellisesti kestävälle liiketoiminnalle.

Tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelo käsitteli Hyvin muotoiltu business -teemaisessa Design Forum Date -keskustelussa  tulevaisuuden ennakoinnin merkitystä liiketoiminnan kannattavuuteen. Hän nosti alustuksessaan esiin professori René Rohrbeckin tutkimustulokset, joiden mukaan tulevaisuuskestävät yritykset ovat 33 % kannattavampia ja ne kasvavat 200 % nopeammin kuin tulevaisuutta ennakoimattomat yritykset.

Voisiko tulevaisuudessa nykyisenkaltaisen pörssin rinnalle nousta pörssi, joka mittaa sitä, miten yritykset tukevat ja luovat luonnon ja ihmisen monimuotoisuutta sekä sosiaalista, fyysistä, psyykkistä, emotionaalista hyvinvointia.

Voisiko tulevaisuudessa nykyisenkaltaisen pörssin rinnalle – tai tilalle – nousta pörssi, joka mittaa yritysten laadullisia ominaisuuksia? Sitä, miten yritysten liiketoiminta on tasapainossa luonnon kanssa tai miten niiden toiminta antaa luonnolle takaisin saman tai enemmän kuin ottaa. Sitä, miten yritykset tukevat ja luovat luonnon ja ihmisen monimuotoisuutta sekä sosiaalista, fyysistä, psyykkistä, emotionaalista hyvinvointia. Miten ne luovat kauneutta tai rakkautta yhteiskuntaan. Voisiko näiden mukaisesti sijoittaa osakkeisiin samoin kuin jo nyt ympäristöllisesti tai sosiaalisesti kestävästi toimivien yritysten osakkeisiin ja rahastoihin?

Sopivat mittarit löytyvät, jos niiden halutaan löytyvän. Etsiminen on mahdollista muun muassa tulevaisuusorientoituneen muotoiluajattelun kautta – vaikka ensin spekulatiivisen muotoilun keinoin, sitten testien ja prototyyppien kautta ja jonain päivänä toivottavasti myös todellisuudessa.

 

Heini Lehtinen

 

Kirjoittaja Heini Lehtinen on konsepti- ja strategiseen muotoiluun keskittynyt, tulevaisuusorientoitunut muotoilualan ammattilainen, joka on työskennellyt laaja-alaisesti muotoilualan eri sektoreilla kestävästä muodista tilasuunnitteluun, hyvinvoinnin suunnittelusta yhteiskunnalliseen muotoiluun ja verkko- ja printtijulkaisuista arkkitehtuuripolitiikkaan. Hän on myös toimittanut kirjan ‘Studio Time: Future Thinking in Art and Design’ (Belgia / Iso-Britannia 2018).

Kuva: Camylla Battani