Satoja työpaikkailmoituksia tutkinut Paulo: Yhä useampi yritys haluaa palkata muotoilijan. Tutkimuksensa neljännessä vaiheessa Aalto-yliopiston tutkija Paulo Dziobczenski marssi yritysten pakeille kysymään suoraan, miksi työpaikkailmoitukset ovat juuri sellaisia kuin ovat.
Muotoilun laitoksen tohtorikoulutettava Dziobczenski oli alun perin kiinnostunut siitä, miten graafiset suunnittelijat osallistuvat yrityksissä brändäykseen. Hän ajatteli ensin kiertävänsä yrityksiä haastatellen, kunnes ymmärsi netissä pyöriessään ihmisten keskustelevan paljon työpaikkailmoitusten työnkuvista ja siitä, mitä ne eri firmojen kohdalla tarkoittivat. ”Työpaikkailmoitus paljasti aina, mitä yritys oli etsimässä. Koska tutkimukseni koski sitä, mitä työntekijät yrityksessä tekevät, katsoin olevani työpaikkailmoitusten kanssa vain yhden askeleen edellä tätä prosessia.”
Tutkijatyöryhmä keräsi satoja työpaikkailmoituksia Brasiliasta sekä Suomesta. Britanniasta saatiin 1406 työpaikan otos. Kerättyä dataa analysoitiin kunkin maan kohdalla hieman eri painotuksilla. Suomen kohdalla vedettiin jako perinteisiin ja digitaalisiin graafisen suunnittelijan tehtäviin designin kentällä. Dziobczenski oletti, että ilmoituksissa listattaisiin paljon osaamista vaativia käytännön taitoja, kuten tiettyjen ohjelmistojen hallintaa, mutta usein hakijoilta vaadittiin myös kykyä tehdä bisnestä, tutkimuksen osaamista ja jopa koodaamista.
”Britannian kohdalla saimme yhteensä lähes 50 kohdan listauksen siitä, mitä kaikkea työnhakijoilta vaadittiin. Se on paljon, mutta katsoisin kuitenkin asian valoisampaa puolta. Muotoilu on strategisempaa ja tukee laajemmin yritysten toimintaa. Nyt työntekijät ymmärtävät käyttäjäkokemusta, he osaavat tutkia ja tehdä tuotteita osana yrityksen strategiaa. Muotoilijat ja suunnittelijat ovat paljon tärkeämpiä kuin kymmenen vuotta sitten.”
Suomen kohdalla tutkijalla on erityisen hyviä uutisia: yhä useampi yritys haluaa palkata muotoilijan tai muotoilua ymmärtävän suunnittelijan.
Raha ei ole tärkein asia
Tutkija hämmästyi sitä, ettei Suomessa työpaikkailmoituksissa puhuta palkoista, mikä taas on Britanniassa käytäntö ja suoraan sidoksissa hakijan pätevyyteen. ”Toisaalta pidän Suomessa siitä, että raha ei ole se tärkein asia. Erityisesti nuorempia sukupolvia kiinnostaa itse työn sisältö ja se, mitä yritys todella tekee.
Suomen kohdalla tutkijalla on erityisen hyviä uutisia: yhä useampi yritys haluaa palkata muotoilijan tai muotoilua ymmärtävän suunnittelijan. Vielä vuosina 2015–2016 avoimia työpaikkoja oli keskimäärin 12 kuukaudessa, kun taas vuonna 2018 vastaava luku oli 24. Tänä vuonna Dziobczenski tarkasteli vain englanniksi laadittuja työpaikkailmoituksia Suomessa maaliskuusta kesäkuuhun, mutta avoimien paikkojen määrä jatkoi nousuaan ja oli keskimäärin 26 uutta pestiä kuukaudessa. LinkedIn, Oikotie ja TE-toimiston sivut olivat ne paikat, joista ilmoitukset kerättiin. Erityisen paljon työpaikkoja oli Suomessa avoinna digitaalisten palveluiden parissa eli visuaalisuutta, käyttökokemusta ja käyttöliittymää korostavissa UI- ja UX-suunnittelussa. ”Minulle tuli yllätyksenä se, että Suomessa vain 31 prosenttia työpaikkailmoituksista vaati hakijalta alan tutkintoa. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että koulutus on itsestäänselvyys, jota ei vain aina mainita”, hän pohtii.
Rekrytointi vahvistaa brändiä
Koska Dziobczenski halusi ymmärtää paremmin koko rekrytointiprosessia, hän kävi tapaamassa myös 12 rekrytoinnista vastaavaa henkilöä eri yrityksissä. Hän yllättyi, että työpaikkailmoitus laadittiin usein ryhmätyönä usean eri asiantuntijan toimesta, joista jokainen toi ilmoitukseen oman näkökulmansa. Sanavalintojen kanssa oltiin hyvin harkitsevaisia ja ilmoitukseen pyrittiin muotoilemaan tarkasti ne asiat, joita yritys todella tarvitsee.
Yhdessä yrityksessä sanottiin suoraan, että laitamme ilmoituksen Helsingin Sanomiin, vaikka yhtäkään hakijaa sitä kautta ei tule. Haluamme vain lähettää viestin lehden lukijoille siitä, että yrityksessä tehdään muotoilua.
”Yrityksissä tiedostetaan, että hyvin laadittu työpaikkailmoitus tuo hyviä ehdokkaita. Hakijoita toivotaan usein paljon, mutta samaan aikaan satojen hakemusten läpikäyminen on raskasta ja kandidaateille täytyy olla myös valmis antamaan palautetta, jotta yritys voi näyttäytyä houkuttelevana työpaikkana myös tulevaisuudessa.” Tutkijan mukaan yrityksellä on työpaikkailmoituksessa usein halua osoittaa, että siellä ymmärretään ja arvostetaan hakijan edustamaa alaa, kuten tässä tapauksessa muotoilua. ”Yhdessä yrityksessä sanottiin suoraan, että laitamme ilmoituksen Helsingin Sanomiin, vaikka yhtäkään hakijaa sitä kautta ei tule. Haluamme vain lähettää viestin lehden lukijoille siitä, että yrityksessä tehdään muotoilua. Tämä on toki tapa vahvistaa brändiä ja rekrytointi luo aina mielikuvaa siitä, että yrityksellä menee hyvin.”
Oma työpaikkasivusto
Tutkimustyönsä innoittamana Dziobczenski perusti helmikuussa nettipohja Trelloon oman sivuston, joka kokoaa yhteen muotoilijoiden työpaikkoja pääkaupunkiseudulla. Hän on koonnut verkkotaululle tärkeimmät työtä kuvaavat hakusanat ja klikkaamalla eteenpäin pääsee lukemaan koko ilmoituksen. ”Olen lukenut työpaikkailmoituksia neljän vuoden ajan, joten olen sillä saralla aika pätevä. Sivuston ylläpito vie vain pari tuntia viikosta. Toivon sen inspiroivan ihmisiä, jotka ovat nykyisessä työssään tyytymättömiä ja he kaipaavat uusia haasteita.”
Jenna Heino
Story Dots
